Saavutuksia ja saavuttamattomia tavoitteita

Viimeisen viikon aikana on taas ollut kaikenlaista.

Viime lauantain Cooper meni aivan reisille jostain mystisestä syystä. Alun jälkeen vauhti vain hiipui ja juoksu oli tosi tukkoista, keskityin vain ja ainoastaan siihen että juoksin kuitenkin se 12 minuuttia lopputuloksesta huolimatta. No tulos oli huomattavasti edelliskertaa heikonpi ja sen vuoksi iskikin aikamoinen epäusko kuinka pääsykokeissa käy. Mutta eipä sille nyt tässä vaiheessa minkään voi kun toivoa että kyse oli jostain ohimenevästä ongelmasta joka on tiessään parin viikon päästä.

Juoksutreenejä ei montaa ole enää jäljellä, oisko 3 kertaa vetoja ja hyvin hyvin kevyitä PK lenkkejä lisäksi. Uintia sitten joka väliin kun vaan kerkiää. Paljon ei ole siis enää tehtävissä, näillä mennään ja koitetaan saada hurja raivo päälle sitten testeihin.

Eilen oli ensimmäinen ajotunti kuorma-autolla. Se auto on semmonen hemmetin iso Scania ja kyllä jänskätti lähteä ajelemaan. Mutta homma osoittautuikin huomattavasti helpommaksi kun mitä olin kuvitellut. Toki se ajo oli vielä kovin epävarmaa, mutta esim. vaihteiden käyttö onnistui hyvin vaikka ne poikkeaakin kamalasti henkilöautosta. Pitäisi vaan päästä niistä hlöautolla totutuista tavoista eroon, mm. mutkat pitäisi mennä vaihteella eikä kytkin pohjassa niinkuin normaalisti ajan... ja tietysti ne auton ulottuvuudet pitäisi hahmottaa. Mutta eiköhän tuo tuosta ajamalla lutviudu. Seuraava ajotunti on maanantaina, suosittelen kaupunkilaisia edelleen pysymään sisätiloissa ;)

Siinä siis vielä saavuttamattamattomat tavoitteet seuraavillekin viikoille. Yksi tavoite tänään sentään saavutettiin ja samalla päättyi minun 2 vuoden raskas urakka. Eli tänään oli matematiikan YO kirjoitukset eli viimeinen aine jota piti kirjoittaa. Nyt on 4 ainetta läjässä ja odottelen vain sitä todistusta. Keväällä kirjoitin jo ET:n ja äidinkielen ja nyt syksyllä englannin ja matikan. Tähän viimeiseen koettelemukseen jopa lueskelin 2 iltaa, joskin voi olla että siitä ei silti mitään huippuarvosanaa tule. Kokonaisuuteen kuitenkin pitää olla tyytyväinen,  plakkarissa ainakin 2 E:tä ja M ilman lukemista. Toki niitä koulutehtäviä on ihan urakalla tullut väännettyä silloin kun koulua vielä oli, eli ei tässä nyt mitenkään ihan liian helpolla ole kuitenkaan päästy. Nyt se on siis kuitenkin ohi!! Päättärinhän sainkin jo keväällä. Eli bileet on tiedossa heti kun tiedän mitä juhlia.

Sellaista tänne tällä kertaa. Sormet ja varpaat ristissä ettei täällä kotosalla jylläävä nuhakuume iske minuun ja pilaa loppu valmistautumista!

Väsynyttä väsynyttä...

Hetki sitten heräsin puoletoista tunnin päivätorkuilta ja olo on edelleen vähintäänkin tokkurainen. Eilen ihan sama homma, silmät ei vaan pysyneet auki ja puoliunessa päikkäreiden jälkeen pakotin itseni kentälle juoksemaan viimeisiä lyhyitä vetoja ennen lauantain väli-Cooperia. Treenattu on taas tavalla tai toisella 8 päivää putkeen, koko ajan särkkeitä ja antibiootteja tuohon leukaan popsien. Yöunet on olleet katkonaisia yhtä yötä kokonaan nukuttua yötä lukuunottamatta. Joko olen herännyt lauan kipuun tai sitten buranan aiheuttamaan vatsa kipuun aamuyöstä... :(

Yllätävän hyvin olen jaksanut treenata väsymyksestä huolimatta:

Viime viikon  tiistaina:  8x100m + 3*200m
Keskiviikkona: uinti
Torstaina: PK lenkki
Perjantaina: Uinti
Lauantaina: 4*1000m
Sunnintaina: uimakoulu + PK lenkki
Maanantaina: uimakoulu (lopussa 50m räpiköinti aikaan 53s)
Eilen tiistaina: 10x100m + 3*200m

Ajat on vedoissakin pysyneet suhteellisen hyvinä vaikka lääkitys ei varmasti ole paras mahdollinen urheilua ajatellen ollutkaan. Nyt kun nuo treenit kirjoittaa auki niin taitaapa kyllä tulla ihan tarpeeseen tämä lepopäivä, ei ihme ettei kroppa nyt oikein huuda lenkille (vaikka pieni happihyppely tekisi varmasti hyvää.)

Treeni + jatkuva kipu + lääkkeet + huonot yöunet yhtälöön kun lisätään työkiireet ja koulu, tänään esimerkiksi ole englannin yo kirjoitukset... joihin en tosin valmistautunut millään lailla, niin setti alkaa olla aikalailla kasassa. Toivottavasti kroppa ja pää kestää loppuun asti.

Ruoka ei kai ole oikein maistunut, tai mistä johtunee että paino on salakavalasti valahtanut alimpiin lukemiin kuin aikaisemmin tänä vuonna. Se ei tietysti yhtään haittaa Cooperissa mutta täytyy kai nyt koittaa kuitenkin huolehtia ettei ihan pääse kuihtumaan, varmaan sekin suorituskykyyn tavalla tai toisella vaikuttaa.

Tämmöstä täällä tällä kertaa. Hengissä vielä ja jokaisella hengenvedolla lähempänä maaliviivaa.

Kutsu kävi!

Tänään se odotettu pääsykoekutsu sitten kolahti postiluukusta. Vaikka kutsua jo osasikin odottaa, eli ei tarvinnut jännittää tuleeko se vaiko ei, niin jännäähän tämä nyt on kun asia konkretisoituu.

Kouluun oli tänävuonna hakenut 272 hakijaa ja pääsykokeisiin kutsutaan 162 hakijaa neljässä ryhmässä. Itse olen viimeisessä ryhmässä ja koitos on 10-11.10.

Ensimmäisenä päivänä on Cooper, uinti ja fobiatestit. Kaikki testit ovat karsivia, eli matka sitten katkeaa siihen jos ei jotakin osa-aluetta läpäise. Eli jos en esimerkiksi saa Cooperista vähintään 2800m oma koitos loppuu jo ensimmäisenä aamuna. Mikäli noista selviää on iltapäivästä psyykkisen testin 1. vaihe. En tiedä onko se karsiva eli tiputetaanko siinä vielä porukkaa, en usko. Psyykkisten testien jälkeen on psykologin haastatteluja ja ryhmätöitä. Sama homma jatkuu (ehkä) toisena päivänä riippuen siitä miten pienryhmisen jako on tehty.

Itselläni on sellainen fiilis että jos nuo fyysiset testit vaan suoritan niin mikään ei enää ole minun ja unelma ammattini välillä. Minulla on hyvin realistinen kuva palomiehen työstä sekä omasta kyvystä toimia siinä. Tiedän hyvin heikkouteni ja vahvuuteni ja minulla on vuosien työkokemus ja elämänkokemustakin rutkasti enemmän kuin juuri lukiosta päässeillä kanssahakijoilla.

Nyt siis vaan täytyy saada tuo fyysinen puoli kasaan. Viikon päästä menen kokeilemana taas Cooperia. Toistaiseksi paras hölköttely on vasta 2600m mutta se oli senverran epämääräisissä olosuhteissa että ei siitä sen enempää. Uinnissa on parhaillaan menty 4.50 min joten siinä on vielä paljon tekemistä että se oikeasti menee testissä, mutta en minä enää pidä mitään mahdottomana. Suurin tekeminen on siinä että saa kunnon raivon päälle ja itsestä kaikki irti!

Muutenhan kaikki tässä on minua vastaan. Juoksusta on tullut häpyluun rasitusvamma, ehkä murtuma. Viimeisimpänä maanantaina leukaan porattu keinojuuri on aiheuttanut helvetilliset kivut joita olen koittanut panadolilla ja buranalla pitää loitolla. Ne ei kuitenkaan riitä että yön saisi nukuttua ja buranasta hajoaa maha... kävin tänään pyytäämässä hammaslääkäriltä vahvempia douppeja mutta se antoi vain laajakirjoisemman antibiootin ja lisää buranaa vaikka sanoin että en voi sitä syödä... Hitto että iloitsin valvotun yön jälkeen. En oikeasti halua parannella vatsahaavaa seuraavaa n. kuukautta. No, hommasin sitten ihan omaehtoisesti tehokkaammat napit joilla toivottavasti saan nukuttua viikonlopun yli. Jos maanantaina vielä on sama ongelma niin sitten käyn jossain muulla lääkärillä vaatimassa reseptiä "kovempiin aineisiin".

Semmosta.

Nyt odottelen josko 1200mg buranaa auttaisi sen verran että kykenen menemään uimaan.