Ajelin Peurungan kylpylälle jo edellisenä iltana, vaikka melkein olisi voinut ajella aamullakin kun testit alkoivat vasta 10.30. Ajatus kuitenkin oli että saisin nukkua rauhassa ja nauttia runsaan aamiaisen ennen testipäivää. Nukkuminen ei ihan nappiin mennyt, kun kännykässä oli tosi vähän virtaa ja sitä sitten kyttäilin pitkin yötä että onko se vielä päällä herättämässä... kyllä sitä voikin olla riippuvainen nykyajan tekniikasta. En tiedä olisiko respasta saanut tilattua herätyksen niinkuin joskus ennenvanhaan. Aamupala sensijaan oli runsas ja monipuolinen. Vedin kyllä itseni ihan ähkyyn koska lihaskuntotesti oli vuorossa vasta 12.30 niin ajattelin että selviän jotenkin sinne asti. Viime syksyn testi Tampereella meni paljon reippaammin. Täällä kaikki eri osiot on aikataulutettu tunnin välein, joten koko setin suorittamiseen palaa aikaa varmaan 2,5h kun oikeasti alle tunnissakin ehtisi.
Ensimmäisenä oli vuorossa EKG ja spirometri. EKG oli varmaan ihan nättiä käppyrää mutta spirossa jälleen kerran sisäänhengitys meinasi jäädä viiterajojen ulkopuolelle. En vaan ossoo.. No se ei kuulemma mitään merkkaa kun kaikki muut osiot meni 100% tai yli niin keuhkoissa ei ainakaan mitään vikaa ole.
Seuraavaksi lääkärintarkastus joka Peurungassa oli mielestäni hieman tarkempi kuin viime syksynä UKK instituutilla. Näkö, korvat, suu, hampaat, keuhkot, kilpirauhanen, pupillit, silmien liikkeet, liikkuvuus ainakin tutkittiin. Terveeksi tuo totesi ja toivotti onnea kuntotestiin.
Kuntotestiä ennen minulla olikin sitten 30 minuuttia aikaa lämmitellä. Kyllä siinä pikkasen jo alkoi jännitys kasvamaan odotellessa. Testissä testaaja kävi lävitse liikkeet ja antoi niihin ohjeet. No tuttua kauraa... onhan testi jo kertaalleen tehty ja VPK:ssa vastaava useampaan otteeseen. Lisäksi itse toimin meillä FireFit testaajana... Mut kyllä jännitti ja oli ihan veltto olo kun piti alkaa suorittamaan.
Testin tuloksissa näkyi hyvin mitä on syksyn jälkeen treenattu ja mitä ei.
Penkki: Tämä jännitti etukäteen kun ainoastaan yhden kerran olin harkoissa tehnyt testipainolla sarjaa. Yllättävän kevyesti meni 25 ja päätin jatkaa. 29 toisto alkoi takkuilemaan ja loppujen lopuksi testaaja avitti viimeiset pari senttiä. Olishan se tullut jos olis ollut pakko, mutta kun ei siitä mitään hyötyä olis tuossa kohtaa ollut (30 oli raja lisäpisteisiin). Lopputulos 28 toistoa, edellisestä testistä siis 3 lisätoisoa,
Istumaan nousu:Tässä ei ollut odotuksia. Mulla on tosi jäykkä notkoselkä joten liike menee vain lonkankoukistajille ja on todella pitkä. Ei siis mitään saumoja saada pisteitä. 34 oli minimi ja tein 38 toistoa. Tulos oli heikentynyt 2 toistoa viime syksystä.
Leuat: Harkoissa on mennyt 10 kertaalleen semi puhtaasti. Nyt meni yllätyksekseni myös 10 toistoa niin että vartalo oli kyllä täydellisesti hallinnassa ja suorana. Viimeisessä sai kyllä kurottaa kaulaa ihan huolella. Täysi ylläty, iloinen sellainen. Tästä siis lisäpisteitä 0.125 ja parannusta viimevuoteen 2 toistoa.
Kyykky: Kyykkyä olen treenannut todella vähän. Takareisi venähti siinä vaiheessa kun piti alkaa pitkiä sarjoja tekemään, ja loppujen lopuksi taisin 3 pitkää kyykkysarjaa ehtiä tehdä. Se kostautui vaikka kuvittelin kyykyb ns. varmaksi. Jäin 33 toistoon kun 34 olisi tuonut täydet pisteet. Viime vuodesta tulos heikkeni yhdellä toistolla.
Lopputulos siis 0.25/1.00 pistettä. Törkeän lähellä oli 0.5 mutta toisaalta jos ei leuoissa olisi tullut tuota yllätystä niin pisteet olisi jääneet nollaan. (pyöristys tapahtuu alaspäin 0.25 tarkkuudella). Täytyy siis olla tyytyväinen. Ja tällä kertaa tosiaan annoin kaikkeni. Kyykyn jälkeen ei jalat tahtoneet kantaa pitkään aikaan.
Nyt täytyy siis keskittyä juoksuun. Ensi viikolla pääsen kyselemään valmentajalta lisäohjeita. Nyt uimakouluun polskis!!
torstai 27. helmikuuta 2014
tiistai 25. helmikuuta 2014
Tänään Jyväskylään, huomenna testi
Pikkasen alkaa olla perhosia vatsassa, ehkä, en minä tiedä :D
Tänään lähden iltapäivästä ajelemaan Jyväskylään ja sen yli. Testi on Laukaalla kylpylähotelli Perungassa josta otin itselleni edullisen huoneen ensi yöksi. Hintaan kuuluisi kuntosalit ja kylpylät ja muut, mutta sellaiseen ei kyllä nyt taida into riittää. Uikkarit on kyllä varmuuden välttämiseksi mukana. Alunperin oli suunnitelmissa bunkata yhden kaverin soffalla joka on jossain Jyväskylän seudulla palomiehenä, mutta ajattelin että mukavampi kuitenkin on olla ihan paikanpäällä ja hotellissa kun ei tarvitse sitten mistään huolehtia.
Aamulla sitten aamiaisen jälkeen spirometriin, EKG:hen ja lääkärintarkastukseen ja sen jälkeen testiin, jos kaikki menee hyvin. En halua lähteä spekuloimaan kuinka testi menee. Parhaani teen ja katotaan mihin se riittää. Tavoitteet toki on olemassa ja nekin on jo tässä blogissa ääneen lausuttu, mutta en ole pettynyt jos en tavoitteisiin pääse, ei nää nyt mitkään olympialaiset ole.
Treenit on olleet ihan kevyitä tässä viimepäivinä. Perjantaina oli vielä ihan oikeaa treeniä, sunnuntaina kävin lenkillä ja hyvin kevyesti salilla. Eilen olisi vielä ollut salitreeni mutta korvasin sen tekemällä himassa punnerruksia ja leukoja. Jos testi menee pieleen niin syytän sitten itseäni kun en noudattanut treeniohjelmaa kirjaimellisesti viimeisen treenin osalta :P
Pelastusopistoltakin tuli kuittaus että hakemukseni on saapunut, eli ei tarvitse sitäkään jännätä onko se jäänyt johonkin matkan varrelle.
Kaikki valmiina siis, eväitä lukuunottamatta. Epäilen että illalla hotellissa on nälkäinen ja kiukkuinen "Palomies Esko".
Tänään lähden iltapäivästä ajelemaan Jyväskylään ja sen yli. Testi on Laukaalla kylpylähotelli Perungassa josta otin itselleni edullisen huoneen ensi yöksi. Hintaan kuuluisi kuntosalit ja kylpylät ja muut, mutta sellaiseen ei kyllä nyt taida into riittää. Uikkarit on kyllä varmuuden välttämiseksi mukana. Alunperin oli suunnitelmissa bunkata yhden kaverin soffalla joka on jossain Jyväskylän seudulla palomiehenä, mutta ajattelin että mukavampi kuitenkin on olla ihan paikanpäällä ja hotellissa kun ei tarvitse sitten mistään huolehtia.
Aamulla sitten aamiaisen jälkeen spirometriin, EKG:hen ja lääkärintarkastukseen ja sen jälkeen testiin, jos kaikki menee hyvin. En halua lähteä spekuloimaan kuinka testi menee. Parhaani teen ja katotaan mihin se riittää. Tavoitteet toki on olemassa ja nekin on jo tässä blogissa ääneen lausuttu, mutta en ole pettynyt jos en tavoitteisiin pääse, ei nää nyt mitkään olympialaiset ole.
Treenit on olleet ihan kevyitä tässä viimepäivinä. Perjantaina oli vielä ihan oikeaa treeniä, sunnuntaina kävin lenkillä ja hyvin kevyesti salilla. Eilen olisi vielä ollut salitreeni mutta korvasin sen tekemällä himassa punnerruksia ja leukoja. Jos testi menee pieleen niin syytän sitten itseäni kun en noudattanut treeniohjelmaa kirjaimellisesti viimeisen treenin osalta :P
Pelastusopistoltakin tuli kuittaus että hakemukseni on saapunut, eli ei tarvitse sitäkään jännätä onko se jäänyt johonkin matkan varrelle.
Kaikki valmiina siis, eväitä lukuunottamatta. Epäilen että illalla hotellissa on nälkäinen ja kiukkuinen "Palomies Esko".
perjantai 21. helmikuuta 2014
Kaikki ovet avattava, jokainen komero tutkittava
Onkohan minusta tulossa vanhemmiten tunteellinen vai missä "vika" kun keikat aiheuttaa pohdintaa vielä kotonakin. Eikö tämän (unelma)duunin pitänyt olla minulle se jossa hanskat tippuu kun työpäivä päättyy.
Eilen oli siis vuorossa rakennuspalo jossa paloin 4 henkisen perheen koti. Ei henkilövahinkoja ellei menehtynyttä koiraa lasketa. Edellisistä omakotitalojen paloista poiketen tällä kertaa palo saatiin hallintaan ennen kuin se ehti täyden palon vaiheeseen ja talo pelastui, joskin vähintään keittiö ja eteinen vaativat kyllä täyden remontin.
Minua alkoi jo keikalla mietityttämään se kuinka tässä työssä mennään ihmisten henkilökohtaisimpien asioiden äärelle. Tunkeudutaan kutsumatta ihmisen kotiin ja mellastetaan siellä mielivaltaisesti. (Vaikka toki hyvästä syystä.) Nähdään miten ihmiset asuvat, arvostellaan, spekuloidaan ja muodostetaan mielipiteitä siitä minkälaisia ihmisiä siellä asuu ja millaista heidän elämänsä on. En tahtoisi että kukaan palomies tai vepari tutkisi minun kaappejani, ties mitä luurankoja sieltäkin lävähtäisi silmille. No ei sentään, mutta lähinnä huoleni liittyy ihmisten luonnolliseen uteliaisuuteen. Kaikki palomiehet eivät varmaankaan ole sille immuuneja vepareista nyt puhumattakaan. Tuohon porukkaan mahtuu jos jonkinmoista hiihtäjää ja oikeasti ajatus siitä huonolla tuurilla se voi joskus olla minun reviirini johon tuo porukka tunkee taskulamppuineen ja lämpökameroineen ei ole miellyttävä. Okei, todellisuudessahan olisin toki kiitollinen ja onnellinen kun pelottomat palosoturit tulisivat pelastamaan minun kotini ja perheeni, mutta tämä nyt vaan on ajatus joka jäi kummittelemaan. En minä tiedä mistä päin ny tuulee. PMS?
Ettei tule väärinkäsityksiä tahdon painottaa että ainakin porukka jonka kanssa minä olen näiden kolmen vuoden aikana näissä tilanteissa työskennellyt on toiminut ammattimaisesti ja asiallisesti eikä mitään taloihin, koteihin tai asukkaisiin kohdistuvaa spekulaatiota tai arvostelua ole korviini kantautunut paitsi korkeintaan palojen syttymissyistä. Silti on 100 % varmaa että sitä tapahtuu.
No eikai tässä ole muusta kyse kuin minun omasta henkilökohtaisesta yksityisyyden arvostuksesta jonka soisin muillekin.
Tällaisia hajanaisia mietelmiä tänään. Viisi päivää testeihin. Tänään ei treeni luistanut ja selkä on jumissa. Jäljellä olisi vielä 2 treeniä ennen testiä, mutta taidan skipata noista toisen että kroppa saa vähän levätä.
Eilen oli siis vuorossa rakennuspalo jossa paloin 4 henkisen perheen koti. Ei henkilövahinkoja ellei menehtynyttä koiraa lasketa. Edellisistä omakotitalojen paloista poiketen tällä kertaa palo saatiin hallintaan ennen kuin se ehti täyden palon vaiheeseen ja talo pelastui, joskin vähintään keittiö ja eteinen vaativat kyllä täyden remontin.
Minua alkoi jo keikalla mietityttämään se kuinka tässä työssä mennään ihmisten henkilökohtaisimpien asioiden äärelle. Tunkeudutaan kutsumatta ihmisen kotiin ja mellastetaan siellä mielivaltaisesti. (Vaikka toki hyvästä syystä.) Nähdään miten ihmiset asuvat, arvostellaan, spekuloidaan ja muodostetaan mielipiteitä siitä minkälaisia ihmisiä siellä asuu ja millaista heidän elämänsä on. En tahtoisi että kukaan palomies tai vepari tutkisi minun kaappejani, ties mitä luurankoja sieltäkin lävähtäisi silmille. No ei sentään, mutta lähinnä huoleni liittyy ihmisten luonnolliseen uteliaisuuteen. Kaikki palomiehet eivät varmaankaan ole sille immuuneja vepareista nyt puhumattakaan. Tuohon porukkaan mahtuu jos jonkinmoista hiihtäjää ja oikeasti ajatus siitä huonolla tuurilla se voi joskus olla minun reviirini johon tuo porukka tunkee taskulamppuineen ja lämpökameroineen ei ole miellyttävä. Okei, todellisuudessahan olisin toki kiitollinen ja onnellinen kun pelottomat palosoturit tulisivat pelastamaan minun kotini ja perheeni, mutta tämä nyt vaan on ajatus joka jäi kummittelemaan. En minä tiedä mistä päin ny tuulee. PMS?
Ettei tule väärinkäsityksiä tahdon painottaa että ainakin porukka jonka kanssa minä olen näiden kolmen vuoden aikana näissä tilanteissa työskennellyt on toiminut ammattimaisesti ja asiallisesti eikä mitään taloihin, koteihin tai asukkaisiin kohdistuvaa spekulaatiota tai arvostelua ole korviini kantautunut paitsi korkeintaan palojen syttymissyistä. Silti on 100 % varmaa että sitä tapahtuu.
No eikai tässä ole muusta kyse kuin minun omasta henkilökohtaisesta yksityisyyden arvostuksesta jonka soisin muillekin.
Tällaisia hajanaisia mietelmiä tänään. Viisi päivää testeihin. Tänään ei treeni luistanut ja selkä on jumissa. Jäljellä olisi vielä 2 treeniä ennen testiä, mutta taidan skipata noista toisen että kroppa saa vähän levätä.
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
Viikko vielä, sitten testi
Viikon päästä tähän aikaan makoilen pedillä EKG lätkät kiinni kehossa ja jännitän tulevaa lääkärintarkastusta. Johan tuo samainen tarkastus tuli syksyllä läpikäytyä, mutta uusi paikka, uusi tohtori, kyllähän se vähän jänskättää.
Itse lihaskuntotesti pitäisi olla ihan selvää kauraa. Tässäkin tietysti saattaa liika itsevarmuus kostautua, todellisuudessahan en ole yhtään testisimulaatiota tehnyt enkä teekkään. Optimi suorituksella testistä olisi ehkä mahdollista saada 0.5 pojoa (pisteet pyöristetään alaspäin lähimpään 0.25) mutta todellisuudessa 0.25 on paljon todennäköisempää.
Lähden kuitenkin tavoittelemaan seuraavanlaista "suoraa":
Penkki: 30
Istumaan nousu: 43
Käsinkohonta: 10
Jalkakyykky: 34
Tuossa on riskinä että väsytän itseni penkissä niin ettei leuat sitten enää suju lainkaan, mutta toisaalta ei se mitään haittaa. Riittää että pääsen testin läpi, pistemäärillä on hyvin vähän merkitystä lopullisessa valinnassa.
Hakemuksen laitoin postiin maanantaina. Täytyy ensiviikolla kysellä opistolta että se on varmasti tullut perille. Olisi ikävää jos homma katkeasisi siihen että paperit seikkailee postissa.
Viikon päästä treenit sitten muuttuukin taas juoksu ja uinti painotteiseksi. Koitan kuitenkin pitää puntin mukana tällä kertaa, koska viimeeksi 3kk tauko vei tulokset niin alas etten halua taas aloittaa alusta kun pääsen taas tavoitteellisesti treenaamaan toukokuussa. (Ne seuraavat tavoitteet täytyy vielä keksiä, tämä on joka tapauksessa 100% varmasti viimeinen opiston testi jonka teen.)
Itse lihaskuntotesti pitäisi olla ihan selvää kauraa. Tässäkin tietysti saattaa liika itsevarmuus kostautua, todellisuudessahan en ole yhtään testisimulaatiota tehnyt enkä teekkään. Optimi suorituksella testistä olisi ehkä mahdollista saada 0.5 pojoa (pisteet pyöristetään alaspäin lähimpään 0.25) mutta todellisuudessa 0.25 on paljon todennäköisempää.
 |
| Testin pisteytys |
Lähden kuitenkin tavoittelemaan seuraavanlaista "suoraa":
Penkki: 30
Istumaan nousu: 43
Käsinkohonta: 10
Jalkakyykky: 34
Tuossa on riskinä että väsytän itseni penkissä niin ettei leuat sitten enää suju lainkaan, mutta toisaalta ei se mitään haittaa. Riittää että pääsen testin läpi, pistemäärillä on hyvin vähän merkitystä lopullisessa valinnassa.
Hakemuksen laitoin postiin maanantaina. Täytyy ensiviikolla kysellä opistolta että se on varmasti tullut perille. Olisi ikävää jos homma katkeasisi siihen että paperit seikkailee postissa.
Viikon päästä treenit sitten muuttuukin taas juoksu ja uinti painotteiseksi. Koitan kuitenkin pitää puntin mukana tällä kertaa, koska viimeeksi 3kk tauko vei tulokset niin alas etten halua taas aloittaa alusta kun pääsen taas tavoitteellisesti treenaamaan toukokuussa. (Ne seuraavat tavoitteet täytyy vielä keksiä, tämä on joka tapauksessa 100% varmasti viimeinen opiston testi jonka teen.)
lauantai 15. helmikuuta 2014
Keikalle vaikka juosten
Nyt kävi niin että keikka tuli eikä pihalla ollut autoa. Laitoin (ehkä puolileikilläni) viestin että saavun tarvittaessa 20 minuutissa koska kyytiä asemalle ei ole. Kohta tulikin jo perään puhelu että liikkeelle vaan, meillä ei ole kuskia säiliöautolle.
Ei siinä auttanut kun nykäistä lenkkarit jalkaan ja lähteä hölkäten kohti asemaa. Matkaa asemalle on aika tarkalleen 2,5km ja se taittui noin 11 minuutissa kengännauhat auki hölkäten. Matkalla niin teki mieli vaihtaa kävelyksi mutta päätin että en luovuta vaan jatkan juoksuaskelein perille asti vaikka mikä olisi. Yllättävän hyvään aikaan tuo matka tuli taitettua eikä perilläkään ollut mikään täysin reporanka olo. Alla oli kuitenkin jo päivän aikaisempi 7,5km PK lenkki joka tuntui silloin todella huonolta.
Asemalta ei sitten loppujen lopuksi tarvinnut poistua, vaikka muutaman rauhallisen hengenvedon jälkeen olinkin jo ihan ajokunnossa. Hälytys aiheutui roskien poltosta. Oma panokseni oli tällä kertaa auton pesu ja peruutus talliin.
Keuhkoputkessa on jo muutamana päivänä tuntunut "pala". Olo ei kuitenkaan tunnu yhtään kipeältä ja olenkin ajatellut että ehkä se on viime viikon savujen aiheuttamaa ärsytystä tai jotain. Toivottavasti ei sentään mitään tuloillaan olevaa tautia tai edellisen flunssan jälkimaininkeja.
Ei siinä auttanut kun nykäistä lenkkarit jalkaan ja lähteä hölkäten kohti asemaa. Matkaa asemalle on aika tarkalleen 2,5km ja se taittui noin 11 minuutissa kengännauhat auki hölkäten. Matkalla niin teki mieli vaihtaa kävelyksi mutta päätin että en luovuta vaan jatkan juoksuaskelein perille asti vaikka mikä olisi. Yllättävän hyvään aikaan tuo matka tuli taitettua eikä perilläkään ollut mikään täysin reporanka olo. Alla oli kuitenkin jo päivän aikaisempi 7,5km PK lenkki joka tuntui silloin todella huonolta.
Asemalta ei sitten loppujen lopuksi tarvinnut poistua, vaikka muutaman rauhallisen hengenvedon jälkeen olinkin jo ihan ajokunnossa. Hälytys aiheutui roskien poltosta. Oma panokseni oli tällä kertaa auton pesu ja peruutus talliin.
Keuhkoputkessa on jo muutamana päivänä tuntunut "pala". Olo ei kuitenkaan tunnu yhtään kipeältä ja olenkin ajatellut että ehkä se on viime viikon savujen aiheuttamaa ärsytystä tai jotain. Toivottavasti ei sentään mitään tuloillaan olevaa tautia tai edellisen flunssan jälkimaininkeja.
keskiviikko 12. helmikuuta 2014
Kaksi viikkoa testiin
Tänään on tasan 2 viikkoa aikaa lihaskuntotestiin. Vaikka en yhtään testisimulaatiota ole tehnyt, olen ihan luottavainen että testi menee läpi. Viime kertaa enempää ei varmaankaan pisteitä ole tiedossa, sillä vaikka penkissä tai leuoissa tälläkertaa lisäpisteitä tulisikin pyöristetään pisteet kuitenkin alas päin. Molemmissa en voi onnistua, koska jos teen penkissä 30 toistoa ei leuoissa taatusti tule paljon yli minimejä. Viime testistä jäi vähän hampaankoloon se että en edes yrittänyt saada lisäpisteitä noissa, joten jos tällä kertaa kuitenkin antaisin kaikkeni.
Treenejä on ennen testiä jäljellä vielä kuusi, pidempää sarjaa hinkutetaan kaikissa testiliikkeissä, joskin esim. lopullisen kyykkykunnon pääsen kokeilemaan sitten vasta testissä. Eihän tässä enää mitään ihmeellistä tulostasossa voi parissa viikossa tapahtua, mutta tavoite onkin lähinnä pysyä ehjänä ja terveenä testiin asti.
Eilen oli penkkitreeni. Tuntui jotenkin tosi nihkeältä tehdä.. ehkä väsymystä kun viime viikko oli kovin rankka ja unet on olleet aika heikkoja. Suunnittelin että ennen seuraavaa penkkipäivää pitää olla parin päivän lepo jotta näkee todellisen tason. Tässä video ekasta 50kg sarjasta jonka olisi kaiken järjen mukaan pitänyt olla paljon helpompi.
Tänään ei ole treenejä eikä lenkkiä. Iltapäivällä pitää mennä SSPL:n toiminnanjohtajan haastateltavaksi meidän sivuasema kokeilusta. [OT]Meidän VPK:lla on siis toinen miehistönkuljetusalus "pikkukakkonen" sijoitettuna kaupungin toiselle laidalle, n. 10km päähän asemasta koska iso osa hälytysosastolaisista työskentelee, opiskelee tai asuu siellä. "Sivuaseman" ajatus on parantaa lähtövalmiutta varsinkin arkipäivän lähdöissä, kun porukka pääsee sieltä suoraan keikalle kulkematta aseman kautta. [/OT] Illalla sitten nuorten harkkoihin kuskiksi... Joka tapauksessa tänään ei ehdi reenata.
Treenejä on ennen testiä jäljellä vielä kuusi, pidempää sarjaa hinkutetaan kaikissa testiliikkeissä, joskin esim. lopullisen kyykkykunnon pääsen kokeilemaan sitten vasta testissä. Eihän tässä enää mitään ihmeellistä tulostasossa voi parissa viikossa tapahtua, mutta tavoite onkin lähinnä pysyä ehjänä ja terveenä testiin asti.
Eilen oli penkkitreeni. Tuntui jotenkin tosi nihkeältä tehdä.. ehkä väsymystä kun viime viikko oli kovin rankka ja unet on olleet aika heikkoja. Suunnittelin että ennen seuraavaa penkkipäivää pitää olla parin päivän lepo jotta näkee todellisen tason. Tässä video ekasta 50kg sarjasta jonka olisi kaiken järjen mukaan pitänyt olla paljon helpompi.
Tänään ei ole treenejä eikä lenkkiä. Iltapäivällä pitää mennä SSPL:n toiminnanjohtajan haastateltavaksi meidän sivuasema kokeilusta. [OT]Meidän VPK:lla on siis toinen miehistönkuljetusalus "pikkukakkonen" sijoitettuna kaupungin toiselle laidalle, n. 10km päähän asemasta koska iso osa hälytysosastolaisista työskentelee, opiskelee tai asuu siellä. "Sivuaseman" ajatus on parantaa lähtövalmiutta varsinkin arkipäivän lähdöissä, kun porukka pääsee sieltä suoraan keikalle kulkematta aseman kautta. [/OT] Illalla sitten nuorten harkkoihin kuskiksi... Joka tapauksessa tänään ei ehdi reenata.
lauantai 8. helmikuuta 2014
Johan nyt palaa...
Olen kai tullut jo vanhaksi, kun eilen en vielä ollut täysin palautunut keskiviikon ja torstaiaamun jätepalosta. Pää jumissa, selkä jumissa ja silmät täynnä "hiekkaa". Ei siinä, treenaamaanhan sitä piti kuitenkin eilen mennä. Juuri kun olin lähdössä tuli keikka, mutta päätin tälläkertaa jättää maailman pelastamisen muille. Itseasiassa arvelin että keikka perutaan kuitenkin.
Salilta tullessani huomasin kuitenkin puhelimessa viestin että pari vuotta käytöstä poistettuna ollut koulu palaa ja paikalle tarvitaan lisää porukkaa. Ei siis muuta kun äkkiä kodin kautta asemalle. Rakennushan oli jo täyden palon vaiheessa kun pelastuslaitos sai hälytyksen, joten mitään ei oikeastaan ollut tehtävissä vaan koulu paloi käytännössä maantasalle.
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/lappeenrannassa-paloi-vanha-koulu/2794072
Iltapäivän sisältyi muutakin jännitystä, kun meidän miehistönkuljetusauto ajoi hälytysajossa risteyskolarin. En ollut kyydissä joten tiedän vain mitä tilanteesta on kerrottu. Mutta kuskina oli kuitenkin kokenut ja rauhallinen mitä nyt kyydissä olen useitakin kertoja ollut, joten uskon toki että hän tuossa tilanteessa toimi parhaan harkintansa mukaan mutta siitä huolimatta rytisi. Toki hälytysajoneuvojen kolareissa syyllinen on pääsääntöisesti hälytysajoneuvo. Nyt vaan odotellaan mitä poliisi on asiasta mieltä, tuleeko sakkoja vai selvitäänkö huomautuksella. Onneksi henkilövahingoilta vältyttiin!
http://www.esaimaa.fi/Online/2014/02/07/Paloauto+ajoi+ojaan+Helsingintiell%C3%A4+matkalla+palopaikalle/2014378/4
Kesken Kuusimäen koulun sammutuksen tuli vielä Joutsenoon suuri rakennuspalo hälytys (Ei meille). Vanhan tehdashallin kellarissa oli tulipalo. Siinä olikin varmasti jo miettimistä mistä saadaan yksiköt raavittua kasaan. Onneksi Joutsenon palo oli odotettua pienempä ja äkkiä sammutettu. Tuossa vaiheessa heräsi jo ajatus onko liikenteessä jälleen pyromaakari kun näitä tyhjiä rakennuksia on nyt palanut kuin sieniä sateella. Mutta jätetään spekulointi sikseen ja annetaan poliisin tutkia jos tarvetta on.
Pääsin kotiin joskus 11 aikaan ja painuin pehkuihin. Puhelin oli "onneksi" hajonnut keikan aikana taskussa enkä herännyt joskus aamuyöst tulleeseen jälkisammutus kutsuun.. Yö tosin oli ihan kamala. Tuntuu etten nukkunut silmällistäkään kun näin jatkuvasti letkuja ja suihkuputkia... Sama juttu vieläkin kun koittaa laittaa silmät kiinni. Letkupsykoosi. Ylirasitusta. Onhan tässä parin päivän sisään n. 20h tullut aika aktiivisesti "harrastettua". Toivottavasti nyt saisi pari päivää levätä ja kerätä voimia ensiviikkoon.
Salilta tullessani huomasin kuitenkin puhelimessa viestin että pari vuotta käytöstä poistettuna ollut koulu palaa ja paikalle tarvitaan lisää porukkaa. Ei siis muuta kun äkkiä kodin kautta asemalle. Rakennushan oli jo täyden palon vaiheessa kun pelastuslaitos sai hälytyksen, joten mitään ei oikeastaan ollut tehtävissä vaan koulu paloi käytännössä maantasalle.
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/lappeenrannassa-paloi-vanha-koulu/2794072
Iltapäivän sisältyi muutakin jännitystä, kun meidän miehistönkuljetusauto ajoi hälytysajossa risteyskolarin. En ollut kyydissä joten tiedän vain mitä tilanteesta on kerrottu. Mutta kuskina oli kuitenkin kokenut ja rauhallinen mitä nyt kyydissä olen useitakin kertoja ollut, joten uskon toki että hän tuossa tilanteessa toimi parhaan harkintansa mukaan mutta siitä huolimatta rytisi. Toki hälytysajoneuvojen kolareissa syyllinen on pääsääntöisesti hälytysajoneuvo. Nyt vaan odotellaan mitä poliisi on asiasta mieltä, tuleeko sakkoja vai selvitäänkö huomautuksella. Onneksi henkilövahingoilta vältyttiin!
http://www.esaimaa.fi/Online/2014/02/07/Paloauto+ajoi+ojaan+Helsingintiell%C3%A4+matkalla+palopaikalle/2014378/4
Kesken Kuusimäen koulun sammutuksen tuli vielä Joutsenoon suuri rakennuspalo hälytys (Ei meille). Vanhan tehdashallin kellarissa oli tulipalo. Siinä olikin varmasti jo miettimistä mistä saadaan yksiköt raavittua kasaan. Onneksi Joutsenon palo oli odotettua pienempä ja äkkiä sammutettu. Tuossa vaiheessa heräsi jo ajatus onko liikenteessä jälleen pyromaakari kun näitä tyhjiä rakennuksia on nyt palanut kuin sieniä sateella. Mutta jätetään spekulointi sikseen ja annetaan poliisin tutkia jos tarvetta on.
Pääsin kotiin joskus 11 aikaan ja painuin pehkuihin. Puhelin oli "onneksi" hajonnut keikan aikana taskussa enkä herännyt joskus aamuyöst tulleeseen jälkisammutus kutsuun.. Yö tosin oli ihan kamala. Tuntuu etten nukkunut silmällistäkään kun näin jatkuvasti letkuja ja suihkuputkia... Sama juttu vieläkin kun koittaa laittaa silmät kiinni. Letkupsykoosi. Ylirasitusta. Onhan tässä parin päivän sisään n. 20h tullut aika aktiivisesti "harrastettua". Toivottavasti nyt saisi pari päivää levätä ja kerätä voimia ensiviikkoon.
torstai 6. helmikuuta 2014
Kuka jaksaa leikkiä palomiestä kaiken yötä?
No veparit jaksaa. Tuli kyllä jälleen hetkittäin mieleen että onko tässä harrastuksessa mitään järkeä.
Pakko jatkaa vielä sananen eilisestä. Kun aamun parin tunnin vakityön ja 6h harrastelun jälkeen pääsin kotiin piti heti rynnätä koneen ääreen että ehtisin/jaksaisin tehdä edes vähän niitä oikeita töitä ettei saldot mene ihan hurjasti miinukselle. Pari tuntia siinä väänsin ja sitten oli pakko lähteä salille. Pakko siksi että treenitkin on suoritettava, varsinkin nyt kun testiin on aikaa alle 3 viikkoa. Siellä treenaillessa tuli viestiä että samaiselle edellisviestin keikalle tarvitaan vaihtoporukkaa.
http://www.esaimaa.fi/Online/2014/02/06/Pajarilan+j%C3%A4tekasan+palon+sammutus+jatkuu+yh%C3%A4/2014116892019/4
Mietinkö edes kahta kertaa? Eeeen.
No, treeni pikaisesti melkein loppuu ja päivällä evääksi ostettua protskujuomaa hörppien odottamaan vaihtareita saapuvaksi. Siinä sitten selvisikin että joudun meidän säiliöauton kuskiksi ajamaan vettä. Siihen tietty liittyi aika monta epävarmuustekijää koska isolla autolla ajaminen ei vieläkään ole minun lempi puuhaa. Mutta hyvää harjoitustahan tuo oli ja tällä kertaa osuin myös hallinovista sisään ihan nätisti.
Säiliöauton kuskin homma on oikeastaan aika puuduttavaa koska silloin kun ei olla hakemassa vettä pönötetään konemiehenä (yksin) pytyn takana. Mitään tekemistä siinä ei oikeastaan ole ellei pumppuun tule jotain vikaa tai tarvita lisää/vähemmän paineita. Minulla siis oli hetkittäin aika tylsää, koska tuotakin hommaa sai se 5 tuntia siinä illalla ja yöllä tehdä. Niimpä viihdytin itseäni Vaahteranmäen Eemelin tapaan vuoleskelemalla... kovin valmiiksi en tosin puu-ukkoani saanut ;-P
Loppujen lopuksi saatiin vaihtomiehiä toisista palokunnista ja päästiin lähtemään kotiin huoltohommien jälkeen aika tarkalleen klo: 02.00. Sellainen 12 tunnin urakka tuo oli omalta kohdalta. Oma urakka tosin ollut lähimainkaan pisimmästä päästä kyllä meiltäkin siellä joku oli varmasti lähemmäs 20 tuntia. Mutta pitäähän ammattipalomiehilläkin harrastuksia olla ;)
Nyt väsyttää ihan pirusti, silmät verestää ja selkää koskee.Siitä huolimatta vastaus alun kysymykseeni on se että onhan tämä nyt kaikesta huolimatta ihan loistava harrastus, enhän minä muuten tuolla keikoilla kävisi.
keskiviikko 5. helmikuuta 2014
Vieläkö tätä myrkyllistä savua tulee pitkään?
Ihan aina, jos koskaan, ei tämä veparin homma ole sitä teeveestä tuttua seksikästä ja sankarillista palavaan taloon ryntäämistä ja söpön tytön, pojan tai kissan pelastamista. Esimerkiksi tänään kun sammuttelimme 300 tonnin talousjätekasaa oli siitä kyllä glamouri kaukana.
http://yle.fi/uutiset/lappeenrannan_pajarilassa_palaa_iso_jatekasa/7069512
Keikka tuli jo aamulla puoli 5 aikaan, mutta silloin käänsin itse vain kylkeä ja laitoin puhelimen äänettömälle. Aamulla kuitenkin kaivattiin paikalle jo vaihtomiehiä joten kun päivän ainut pakollinen työpalaveri oli ohi vaihdoin (kuvainnollisesti) jakkupuvun sammutusasuun ja painun jätekasan kimppuun. 6 tuntia jaksoin letkun varressa roikkua, välillä paineilmalaitteiden kanssa kun savu oli sen verran sankkaa, ja välillä ilman. Tuollaisiin ei varsinaisesti savusukellustehtäviin olisi kyllä tosi kätevä joku aktiivihiilisuodattimilla varustettu hengityssuojain. Tuntuu ihan liioitellulta käyttää laitteita ja on se ihan pirun raskastakin pitää painavia pulloja selässä tunti tolkulla, mutta toisaalta ei tekisi mieli kaikkia savuja hengittääkkään. No, ei meillä sellaisia ole.. eikä tule.
Lähistöllä asuvien lasten kuski, ehkä ukki, ja muksut kävivät kysymässä kauanko sitä myrkkysavua vielä tulee. No varmaan aika pitkään... mutta myrkyllisyydestä en kyllä tiedä. Kasaa oli purettu ehkä puoliväliin kun lähdin paikalta ennen neljää, eli eiköhän se vielä huomisaamunakin siellä käryä. Saa nähdä tuleeko uudelleen lähtö.
Nyt salille rusauttamaan paineilmalaitteiden jumittama selkä taas vetreäksi. Vuorossa mitäs muutakaan kuin penkkiä ja leukoja!
http://yle.fi/uutiset/lappeenrannan_pajarilassa_palaa_iso_jatekasa/7069512
Keikka tuli jo aamulla puoli 5 aikaan, mutta silloin käänsin itse vain kylkeä ja laitoin puhelimen äänettömälle. Aamulla kuitenkin kaivattiin paikalle jo vaihtomiehiä joten kun päivän ainut pakollinen työpalaveri oli ohi vaihdoin (kuvainnollisesti) jakkupuvun sammutusasuun ja painun jätekasan kimppuun. 6 tuntia jaksoin letkun varressa roikkua, välillä paineilmalaitteiden kanssa kun savu oli sen verran sankkaa, ja välillä ilman. Tuollaisiin ei varsinaisesti savusukellustehtäviin olisi kyllä tosi kätevä joku aktiivihiilisuodattimilla varustettu hengityssuojain. Tuntuu ihan liioitellulta käyttää laitteita ja on se ihan pirun raskastakin pitää painavia pulloja selässä tunti tolkulla, mutta toisaalta ei tekisi mieli kaikkia savuja hengittääkkään. No, ei meillä sellaisia ole.. eikä tule.
Lähistöllä asuvien lasten kuski, ehkä ukki, ja muksut kävivät kysymässä kauanko sitä myrkkysavua vielä tulee. No varmaan aika pitkään... mutta myrkyllisyydestä en kyllä tiedä. Kasaa oli purettu ehkä puoliväliin kun lähdin paikalta ennen neljää, eli eiköhän se vielä huomisaamunakin siellä käryä. Saa nähdä tuleeko uudelleen lähtö.
Nyt salille rusauttamaan paineilmalaitteiden jumittama selkä taas vetreäksi. Vuorossa mitäs muutakaan kuin penkkiä ja leukoja!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)