Kuntoutusta: 9 päivää leikkauksesta

Nyt on ehkä jo pahimmasta leikkauksen jälkeisestä järkytyksestä kuin myös yltiöpositiivisesta kuntoutumisodotuksesta selvitty. Olkapäätä olen jumpannut kolmen eri fysioterapeutin ohjeilla leikkauksen jälkeisestä päivästä eteenpäin.

Tikit vielä paikoillaan ja komea mustelma olkavarressa

Julkisen puolen fysioterapiassa kävin jo leikkausviikon perjantaina, eli vajaa 3 vuorokautta leikkauksen jälkeen. Sain sieltä erilaisia käden omalla painolla tehtäviä jumppaohjeita mm. sormilla seinää pitkin kiipeämistä. Tuolloin olin vielä ihan onneni kukkuloilla kun kipua ei juurikaan ollut ja liikeradat aivan huippuja verrattuna leikkausta edeltävään aikaan. Vahvemmat kipulääkkeet jätin jo kahden päivän jälkeen kokonaan pois käytöstä ja päätin pärjätä buranalla ja panadolilla. Noh... homma tietysti ajautui karille ihan alkuunsa, kun käden oma paino oli liikaa ja kivut kovia, niin niskan ja selän lihakset vetivät aivan kramppiin, korvat oli lukossa kolme päivää ja päässä tuntui kamala paine ja suhina kokoajan. Aloitin sitten vahvemmat kipulääkkeet uudelleen ja ajattelin että niistä ehtii sitten vierottautua kun tassu on paremmassa kunnossa. Jatkoin kuitenkin jumppaliikkeiden tekemistä kuten käskettiin, vähintään kolmasti päivässä, joka kerta hammasta purren ja epäkästä jäkittäen. Varsinkin käden sivukautta nosto tuntui toivottomalta, kun lihaksia tai varsinkaan hermotusta niihin ei ole lainkaan.

Eilen menin yksityiselle fysioterapeutille. Fyssari käsitteli jumahtaneita lihaksia, kertoi että käden hermo ei liiku uomassaan kuten pitäisi, ja neuvoin narun ja väkipyörän avulla tehtäviä liikkeitä joilla olkapään liikkuvuutta saa harjoitettua ilman että lihasten täytyy työskennellä. Olipa mahtava tunne liikutella kättä ilman kramppaavia hartianseudun lihaksia. Tänään olkanivel on pitkästä aikaa todella kipeä, mutta uskon että se johtuu vaan siitä että sitä aika kovakouraisesti eilen väänneltiin. Sain myös kotiin viritettyä  ovenkarmiin sellaisen narusysteemin että pääsen uusia mukavampia kuntoutusliikkeitä tekemään.

Kaiken kaikkiaan voin edelleen olla tyytyväinen. Vaikka vähitellen alkaakin valjeta kuinka pitkä tie tässä on ennen kuin pääsen edes haaveilemaan uusista penkkiennätyksistä tai edes ihan normaalista kivuttomasta arjesta, niin uskon kuitenkin että molemmat ovat hyvinkin vielä mahdollisia. Kipulääkkeet tekevät minut maaniseksi johtuen niiden mielialaa kohottavista mekanismeista. Sillä on selvästi hyviä ja huonoja puolia. Toisaalta olen viikossa tuhlannut pienen omaisuuden kampaajakäynteihin ja merkkivaatteisiin (urheiluvaatteisiin of coos!) ja pakkovaeltanut monta tuntia päivässä pitkin rantoja ja metsäpolkuja, mutta olen myös tavannut paljon kavereita joihin en ole juurikaan pitänyt yhteyttä viime aikoina. Jokaiselle päivälle on mahtunut jos jonkin näköistä ohjelmaa. Toisaalta tylsä se olisi sairaslomalla muhia kotona kun ainut tekeminen on jumppa ja jääpussin kanssa tietokoneella istuminen.

Huomenna saan ottaa tikit pois! Vaikka en edes pidä saunasta niin jotenkin sinne nyt on tehnyt mieli kun ei ole saanut mennä. Jospa viikonloppuna kävisi sitäkin herkkua kokeilemassa.