Nyt mennään jo toista kiertoa uutta treeniä.
4 jakoinen, jaolla: selkä/takajalat, kädet, rinta/olkapää,etujalat/pohkeet. Toistot on edelleen 6-8 mutta paljolti supersarjoilla mennään, eli aikamoista punppailua kuitenkin.
Lisäksi maanantaina aloitin ruokavalion, joka onkin aika tuskaa koska kaloreita on vain 2200-2400! Koko ajan on nälkä ja vois sanoo että *tuttaa. Mut kaloreita on tarkotus toki nostaa koska ei tässä mitään diettiä vielä olla aloittelemassa.
Eilen oli harvinaisen huonot treenit. Päätä oli särkenyt koko päivän ja treeneissä oli puhti pois. En sitten tiedä missä vika. Flunssan alkua? Liian vähiä syömisiä? Kuun asento? Se aika vuodesta kun kaikki alkaa masentaa?
Jälkimmäinen veikkaus on varmasti paras. Tänään nimittäin mieli ei ole ollut juurikaan pirteämpi. Aamulla satuin vilkaisemaan itseäni peilistä, ja totesin että kisoihin ei kyllä näillä naruilla ole mitään asiaa. En näytä lihaksikkaalta edes näissä rasvoissa, voin vaan kuvitella mitä olis jäljellä dietin jälkeen. En tiedä pitäiskö soittaa valkulle näistä fiiliksistä, mutta mitäpä se hyödyttää. Töihin tullessa olinkin siis ihan maassa. Mutta onneksi eräs vähän hassu ihminen onnistui saamaan hymyn hetkeksi huulilleni. Kiitos siitä <3
Minua surettaa että elän edelleen niin voimakkaasti kehoni kautta. Eikö voisi jo vähitellen henkistyä ja löytää niitä tunteita muualtakin kuin fyysisistä onnistumisista ja epäonnistumisista. Keho kuitenkin rapistuu tulevien vuosien (ja kymmenien) aikana, ja jos ruumiin kunto on onneni mitta niin kovin onnellista loppuelämää en itselleni povaa. Mutta ei tässä vielä mitään epätoivoa tai paniikkia lietsota, eiköhän asiat kehity omalla painollaan ja muutaman vuoden päästä olenkin jo paljon kypsempi ja vähemmän pinnallinen ihminen.
Sellaista pohdintaa siis tälläkertaa. Toivottavasti huomenna on jo parempi päivä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti