Päiväni palomiehenä

Eilenpä oli niin erikoinen päivä että pitääpä siitä ihan blogimerkintä kirjoittaa.

07.30 Saavuin töihin, siis päivätöihin toimistolle

08.30 Tuli hälytys. Laitelin viestiä takaisin että tulen tarvittaessa keikalle. Porukkaa oli ilmeisen vähän koska kohta tulikin jo soitto perään että josko viitsisit saapua asemalle. Töistä sinne ajaa noin vartin, mutta koska ajoin yhden liittymän pitkäksi, aikaa meni snadisti kauemmin ja puhelimet pirisi. Pihalla tulikin jo miehet vastaan minun kamojen kanssa ja hyppäsin pakun takapenkille pukemaan.

Keikka oli omakotitalon palo meidän aseman nurkilla. Kun päästiin paikalle talo oli ollut jo täyden palamisen vaiheessa ja sisällä oli käyneet niin työvuoron kuin meidänkin sukeltajat. Osa kämpästä oli vielä tutkimatta ja minä menin seuraavassa parissa jatkamaan. Tässä vaiheessa ei ollut tietoa mahdollisita uhreista. Tämä oli siis ensimmäinen kerta kun savusukelsin oikeassa tilanteessa. Yllättävää kyllä fiilis ei mitenkään eronnut harjoitustalossa tehdyistä sukelluksista vaikka tilanne oli todellakin toinen. Ei jännittänyt tai pelottanut, eikä syke noussut muuta kuin rasituksesta) vaikka portaat miltei ehtivät palaa kokonaan alta yläkertaa tutkiessa. Ehkä tavallaan "pettymys" ettei tullut mitään adrenaliini rushia, mutta toisaalta myös hyvä huomata että ainakaan normi savusukellus ei ole liikaa minun nupille. Voi olla että olisi ollut eri asia jos sieltä olisi pitänyt kantaa joku ulos. Mutta asukkaat olivat onneksi kaikki muualla. Ikävä juttu muuten, taas yksi perhe joka joutuu aloittamaan elämänsä kokonaan alusta. Tavara on vaan tavaraa, mutta henkilökohtaisten tavaroiden menetys, lasten piirrokset, heidän lelut yms. ottaa varmasti koville.

Keikalta matka jatkui laitteiden huoltoon ja asemalle. Alkoi nälkä jo painaa ja oltiin lähdössä porukalla syömään ennen päivätöihin paluuta kun...

12.30 tuli uusi keikka. Tälläkertaa Joutsenoon Metsä Fiberin tehtaalle. Täällä ei kauan nokka tuhissut ja päästiin pienten miehistönhuolto ja tankkaus operaatioiden jälkeen ajelemaan takaisin kohti kotia.

14.30 Takaisin töissä, siis toimistolla

16:30 Lääkäri hakkasi kortisonipiikkejä olkapäähäni.

Illalla olin ihan törkeän väsynyt. Teki mieli painua pehkuihin heti kun pääsin kotiin, mutta sinnittelin 9 asti. Onneksi kävin ajoissa nukkumaan, koska...

00:30 Hälytys tuohon tien toiselle puolelle Kimpisen koululle jotenlähdin silmät ristissä kommandona  ajelemaan taas asemalle. Koululla paloi ullakolla ja siellä hommiksi jäi lamppujen raahaaminen hmm... 6-7 tai montahan kerrosta talossa onkaan, rakennustelineitä pitkin ullakolle. Yllättävän raskasta paineilmalaitteet selässä. Hiki virtasi.. vähän tuli lapion varressa nojailtua myös että näyttäisi siltä että tekisinkin jotain. Alkoi vaan hieman olla jo puhti pois tuossa vaiheessa. Kahden jälkeen olin jo kotona, pikainen suihku ja sänkyyn pyörimään.

Tuossa vaiheessa kävi kroppa jo niin ylikierroksilla ettei unensaannista ollut toivoakaan. En siis montaa silmäystä ollut nukkunut kun...

03:30 Keikka edellisaamun kohteeseen. Laitoin puhelimen äänettömälle ja päätin että jatkan unia. Pakko saada edes pari tuntia unta yössä ettei päivätyö ihan tosissaan kärsi.

06:30 Kello soi, heräsin, söin, puin ja lähdin päivätöihin


Harvinaisen vauhdikas vuorokausi, joka taas kerran pisti miettimään että olisko minusta palomieheksi. Toisaalta kyllä 4 tuollaista isompaa possakkaa vuorokaudessa on työvuorollekin harvinaista. Suurin osa keikoista on kuitenkin automaattihälyjä tai pannulle kärähtänyttä pekonia. Lisäksi palomiehillä olisi tuon jälkeen alkanut 3pv vapaat. Minua odotti 9h työpäivä toimistolla.

Kolmen viikon voimatreenin tulos

Tänään vetelin viimeisen kovan junpan ja tästä alkaa kevyt viikko. Ihan hyvä olen jakson kehitykseen kun ottaa huomioon että välissä oli kova flunssa ja muutenkin rikkonainen treenijakso. Varsinkin kyykky ja mave tulokset parantui kovasti, joskin se johtunee pääasiassa siitä että en ole lenkkeillyt 2 viikkoon.

Tässäpä tätä kehitystä pääliikkeissä:

Penkki: 11*50kg -> 9*55kg
Mave: 5*95kg -> 9*95kg
Etukyykky: 8*60kg -> 9*65kg
Leuat: 2*7*op -> 6*op+2,5kg,  8*op

Ei voi olla kuin tyytyväinen kehitykseen. Leuoissakin varmaan tulee vielä tälläviikolla enemmän, kun ei jostain syystä oikein tuntunut luistavan tuossa maksimikokeilussa. Mutta nyt hyvillä mielin vähän lepoa keholle, ja ehkä sinne lenkillekin taas joku päivä...

Olkapää ja Jalat

Olkapää:
Tohtori soitteli perjantaina magneettikuvan tuloksista. Olkapäässä ei ole mitään rikki, mutta lavanaluslihaksen jänne on tulehtunut. Hoidoksi lepoa ja tulehduskipulääkekuuri. Jep. Sitähän tässä on kokeiltu jo useampaan otteeseen viimeisen vuoden aikana joten usko avusta ei ole suuri mutta kokeillaan nyt kuitenkin. Seuraavaksi sitten voinee kokeilla kortisonia ja siihen sitten mahdollisuudet loppuukin. Alan uskoa että tän kanssa pitää vaan elää, toisaalta pelkään että kroonistunut tulehdus heikentää jännettä ja siellä kohta joku repeääkin. Mut näin nyt. Haen tänään kuurin jos tohtori sen on muistanut apteekkiin soittaa, ja katsellaan sitten parin viikon päästä mikä tilanne on. Mitään totaalilepoa en siis meinannut pitää vaan vältän, kuten ennenkin, kipua aiheuttavia liikkeitä.


Jalat:
Mun jalat sulaa silmissä vaikka en edes ole viimeaikoina lenkkeillyt. Erehdyin tänä aamuna katsomaan kinttujani peilistä ja on kyllä hämmentävä muutos tapahtunut tässä kesän aikana. Kintut on niiiin pienet! Myöskään ylimääräistä fläsää niissä ei juuri ole, vaikka mun rasvaprosentti on yli 20 niin reisissä näkyy lohkot. Rasvattomuus tietysti vaan korostaa jalkojen pienuutta. Ilmeisesti siis etukyykky 2x viikkoon + sjmv + mave eivät riitä edes ylläpitämään entisiä lihoja. Yläkroppa sensijaan on pysynyt hyvin koossa olkapääongelmasta huolimatta. No, ei pidä murehtia, ei tässä kisalavoille olla menossa. Nämä kanankoivet hoitaa hyvin sen funktion mikä niillä tällähetkellä on. Eilen kyykkäsin etukyykyssä 9*65 ja 8*65 sarjat. Teki kyllä mieli punnita tanko kun oli niiin kevyttä, olin siis varautunut johonkin ~5 toiston sarjoihin.

Tauti ja toipumus

Persjantaiseen magneettikuvaukseen mennessä huomasin pientä kurkkukipua, ja illan aikana alkoi inha lihas ja nivelkipu, sekä ihon kosketusarkuus. Ah niin tutut flunssa oireet  joista en onneksi ole joutunut kärsimään vuosikausiin. Aloin jo epäillä voiko magneettikuvaus aiheuttaa moista, niin yllättäin ja pyytämättä oireet ilmaantuivat pari tuntia kuvauksen jälkeen.

Viikonloppu meni buranan voimalla 4,5h taktiikalla. Totesin että yksi 400mg burana pitää kivut poissa n. 5h ja tuolla taktiikalla uusi pilleri ehti vaikuttaa ennen kuin olo kävi sietämättömäksi. Viikonlopuksi oli kuitenkin jos jonkinmoista menoa, sukuloimista ja Lintsi reissu. Lintsillä buranointi hieman kostautui, koska ilmeisesti olo tuntui paremmalta kuin olikaan ja meinasin pariin otteeseen tipahtaa polvilleni rytmihäiriöiden takia. Hieman jänskätti nostaa pulssia laitteissa, joskin jätin hurjimmat pyöritykset ihan suosiolla välistä :D

Vaan kylläpä flunssa osaskin ketuttaa! Juuri kun treenit sujui kuin unelma. Tai no, oikeastaan jälkikäteen voisi kyllä spekuloida että sairastuminen näkyi jo edellisen viikon tuloksissa kun painoja piti leuanvetoa lukuunottamatta tiputtaa järestään lähes joka liikkeessä. Mutta tuntui hyvältä ja se on se pääasia. Mutta eihän siinä itkut auta. Onneksi tauti oli nopeasti ohimenevää laatua ja maanantaina olo oli jo aikalailla hyvä vaikka saikkua pidinkin. Salille uskaltauduin eilen, ja ennakko-odotuksista huolimatta luisti ihan mahtavasti ja sarjaenkkoja paukkui. Tästä on hyvä jatkaa maksimiviikolle, eli useimmissa liikkeissä sarjat vedetään failureen tai ainakin hyvin lähelle. Toivottavasti treenitauko ja sairastelu ei ole vienyt voimia muissakaan liikkeissä, mutta eilinen kyykky ja mave antoi ainakin viitteitä siitä että ihan hyviä enkkoja pitäis alkaa tällä jaksolla paukkumaan. Tulossa on tosin taas aika repaleinen treeniviikko kun huomenna on lähtö Mikkeliin Jurassic Rockiin, eli huomenna ehkä aamutreeni ja seuraavankerran vasta ensiviikon maanantaina.

Tänään pitäisi iltapäivällä kuulua tohtorista ja magneettikuvien tuloksista. Vähän kauhunsekaisin tuntein odotan mitä tuleman pitää...

Hyvästi rakkaat reisilihat

Kävin siis tänäaamuna InBody mittauksessa, edellisen kerran kävin moisessa tammikuussa. Mitään suuria muutoksia en odottanut, rasvaa tiesin tulleen vähän lisää ja etukäteen jänskätti miten reidet on ottaneet tuon hölkkäämisen eli onko kintuista paljon palanut lihasta. Myös jalkojen treenaus puntilla on ollut aikalailla vähäisempää kun bodytyylillä treenatessa, sillä käytännössä jaloille on tällähetkellä mukana vaan etukyykky ja SJMV.

Niinhän se sitten mittaus antoi hyvin odotetut tulokset. Kädet ja keskivartalo oli käytännössä täysin samoissa lukemissa mutta jaloista oli lähtenyt lihasta keskimäärin 200g/kinttu... Ja se jos mikä nyt sylettää!! Luulin että olen ihan hyvin valmistautunut kohtaamaan väistämättömän, olen jopa puhunut että olisi vaan hyvä jos saisin jaloista vähän lihasta pois, koska se helpottaisi juoksua ja mm. leuanvetoja. Kun voimatasot kuitenkin kintuissakin on nousujohteiset niin lihasmassan määrällä ei pitäis olla mitään merkitystä.

Siitä huolimatta tuntuu kyllä ihan snadisti paskalta että vaivalla hankitut lihat lähtee vaan kävelemään. Täytyy nyt vaan koittaa asennoitua näihin nykyisiin tavoitteisiin, hyväksyä se että tällä treenillä ei ole tarkoitus kasvattaa kehoa vaan tehdä minusta vahva ja tehokas. Ja täytyy myös heittää tuollaiset InBody mittaukset romukoppaan sillä mitämä minä tässä tilanteessa tuolla kehonkoostumus tiedolla edes teen? En yhtikäs mitään!

Tänään oli myös olkanivelen magneettikuvaus josta sain mukaan läjäpäin nättejä kuvia. Maallikkohan noista ei osaa yhtikäs mitään sanoa, joten on odotettava ensiviikon torstaihin kun minua hoitava kirurgi on taas paikalla ja soittelee sitten näkyikö kuvissa mitään ja mitenkä onkaan sitten jatkon laita.

Semmosta tänne. Nyt kotkaan ja huomiseksi lintsille! Ja illaksi takas VPK:n päivystykseen.

Lenkeille palattu!

Sain eilen katkaistua 13 päivän lenkittömän putken lyhyehköllä hölkättelyllä. Jalkapohjat kesti hyvin, eli rakkolaastareiden kanssa juoksu onnistuu ihan ilman tuskia, ei siis sitäkään tekosyytä voi enää käyttää. Tietoisesti pidin kuitenkin lenkin lyhyenä ja kevyenä koskapa takana on tosiaan rankka leiriviikonloppu ja tänään edessä jalkatreeni. Siitäkin huolimatta jalat tuntuu aikasta tönköiltä nyt ja hieman kyllä jänskättää että mitenkä tänään kyykyt kulkee iltapäivällä.

Lenkin statit alla:

Etäisyys:         5.74 km
Aika:              36:04
Keskitahti:      6:17 min/km
Keskisyke:     170 b/m
Maks.syke:     182 b/m

Sykkeethän mulla huitelee aina tuolla korkealla, tuollainen 170 keskisykkeellä vedetty lenkki on kuitenkin juuri sitä minun mukavuusaluetta eli kevyttä hölkkää jossa ei oikeastaan hengästy. Rauhallisempi tahti on tuskaa ja sellaista PK-harjoittelua varten pitäisikin keksiä joku muu laji, esim. luistelu.

Eilen oli myös kauan odotettu "penkkipäivä" ja menin oikein intoa puhkuen salille. Mutta jo lämpissä huomasi että tänään rauta painaa tosi paljon. Sain kyllä tehtyä ohjelman mukaiset sarjat, mutta ne olivat järestään tiukempia kuin olisi pitänyt olla. Penkin jälkeen vuorossa oli lisäpainoleuat ja ne oli taas ihan paperia! Viimeiseen sarjaan päädyin laittamaan puolet suunniteltua enemmän painoa jotta sain tehtyä edes semisti tiukan sarjan. Kyseessä ei siis ollut mikään yleinen heikkous vaan ainoastaan penkki ei kulkenut. Syynä voi olla edellisviikolla hankittu niska "vamma" kun rusauttelin vatsoja tehdessä kaularangan jotenkin juntturaan. Toivotaan että se kuitenkin paranee ajan kanssa itsestään. Vaarallista tämä urheilu...

Huomenna on kirurgin konsultaatio koskien olkapää ongelmaa, ja ylihuomenna menen InBody mittaukseen. Eipä varmaan mitään suurempaa muutosta siinä ole tammikuussa tehtyyn mittaukseen verrattuna, ellei sitten ole lenkkeilyn myötä lihat lähteneet jaloista. Rasvaa on kyllä pari kiloa tullut lisää ihan tässä kesän aikana... ei hyvä mutta emmää ressaa.