Mie en kyllä oo moksiskaan näistä vuosista ja niiden juhlimisesta. Miks ei juhlita viikon tai kuukauden vaihtumista? Tai vuosikymmenen?
No kuitenkin, olinhan miekin toki asettanut tavoitteita itselleni viimevuodelle, niistä yksikään ei toteutunut. Jouduin luopumaan ehkä suurimmasta haaveestani evö kun jätin juoksematta pelastusopiston pääsykokeissa lokakuussa. Sen jälkeen loppuikin kaikki liikunta vähän kerrassaan kun vihdoin oli aika pysähtyä nuolemaan haavojaan ja parantelemaan vammoja. Nyt kärsin edelleen unettomista öistä ja käytännössä käyttökelvottomasta kätösestä. Sitten tietysti sain vielä kenkää töistä, joka olis toisenlaisessa elämäntilanteessa kirpaissut ehkä ihan oikeasti.
Onneksi kuitenkin pääsin vähän vahingossa ja pyytämättä kouluun
opiskelemaan keltaisen pakettiauton kuljettajaksi ja koulu on
toistaiseksi kyllä ylittänyt kaikki odotukset ja uskon että alalta tulee
kyllä löytymään kiinnostavia töitä jatkossa, kunhan ensin opin
sietämään sitä sote alan kevytkenkäisyyttä ja hössönhössöä joka ei
insinöörin ymmärrykseen tahdo mahtua millään. Lisäksi täytyy kuitenkin
muistaa että jo pitkään vaivanneista vammoista huolimatta olin kuitenkin
tänä vuonna elämäni kunnossa niin lihasvoiman kuin aerobisen kunnon
osalta. Toki niitä laskuja tässä varmaan maksetaan pitkään.. mutta pidän
sitä silti hyvänä asiana. Aion toki olla vielä joku päivä paremmassa
kunnossa kunhan paikat tässä paranee. Niin ja lohduttavinta, saan
savusukeltaa myös ensi vuoden! Siitä oon toki ylpeä kun meitä
"kelpoisia" naisia ei kauhean montaa edes ole, mutta enemmänkin
onnellinen olen siitä että saan kuitenkin vielä harrastaa lajia josta ei
ikävä kyllä ammatiksi asti sitten ollut.
Alkavalta vuodelta toivon vain ja ainoastaan sitä että nämä kiusaavat vaivat paranisi sillälailla että pystyisin taas treenaamaan ja ennenkaikkea suorittamaan kouluun liittyvät harjoittelut joka on nykykunnolla vähintäänkin kyseenalaista. Miulla on vuosia ollut jotain suuria suorituskykyyn liittyviä tavoitteita, kisoja tai pääsykokeita. Nyt ei mitään sellaista. Jos vaikka pari nukuttua yötä nyt ihan ensalkuun, se olis kiva!
Alkavalta vuodelta toivon vain ja ainoastaan sitä että nämä kiusaavat vaivat paranisi sillälailla että pystyisin taas treenaamaan ja ennenkaikkea suorittamaan kouluun liittyvät harjoittelut joka on nykykunnolla vähintäänkin kyseenalaista. Miulla on vuosia ollut jotain suuria suorituskykyyn liittyviä tavoitteita, kisoja tai pääsykokeita. Nyt ei mitään sellaista. Jos vaikka pari nukuttua yötä nyt ihan ensalkuun, se olis kiva!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti