Tässä on nyt elelty reilut 2kk ilman savusukelluskelpoisuutta. Varsinaisesti en ole tätä epäkelpoisuuttani ehtinyt murehtia, koska keikoillakaan en ole ehtinyt/jaksanut vielä tämän vuoden puolella käydä. Harkka, koulu ja työt ovat syöneet mehut ja ajan aika huolella.
Nyt on kuitenkin niin, että kalenteriin on varattu kuun loppuun aika lihaskuntotestille, jonka läpäistyäni saisin jälleen loppuvuoden pukeltaa. Testissä onneksi riittää kolmen osion läpäisy, joka onkin minun pelastus, sillä penkki ei vielä mene lähellekään. Olkapääleikkauksen jälkeen en juuri ole yläkropalle tehnyt muuta kuin satujunppaa kun liikeradat kädessä eivät vieläkään ole täydet. Penkistä siis nousee kyllä se 45kg jokusen kerran, mutta ei lähimainkaan tarvittavaa määrää. Leukoja menee ainaki 6, joka riittää. Istumaannousuja en ole kokeillut, mutta uskon kyllä että ne menee ilman harjoitteluakin. Takakyykkyä en ole tehnyt treeneissä lainkaan, kun käsi ei tahdo vielä taipua tangon taakse, mutta pehmikkeen kanssa testatessa vaaditut 18 toistoa meni juuri ja juuri. Testi mennään läpi siis rimaa hipoen, mutta tässä kohtaa se saa riittää. Seuraavaan testiin sitten tavoitteet korkeammalle.
Kelpoisuuksista puheen ollen. Pari viikkoa sitten oli perustason ensihoidon tentti ja viime viikolla ammattitaidon arviointi Pelastusopistolla. Näiden näyttöjen perusteella minulla on nyt mitä ilmeisemmin lupa tituleerata itseäni ensihoitajaksi. Varsinaiset perustason luvat tulee paprerilla ensi viikolla kunhan alueen ensihoidon vastuulääkäri ehtii paperiin puumerkkinsä raapustaa.
Töitä sensijaan on tarjolla kyllä todella nihkeästi ja taitaa käydä niin etten ainakaan ensi kesäksi pääse perustason lapuilla vielä lanssiin kesätöihin. Sääli sinänsä, kun työkokemus olisi kultaakin arvokkaampaa, mutta toisaalta ymmärrän että jos hoitotasoisia hakijoita on riittävästi niin niitä sitten mieluummin töihin otetaan. Jos ei itselleni erityisen hyödyllisiä kesätöitä ilmaannu lähden kesällä kuukaudeksi Tallinnaan lasten teholle harjoitteluun. Suorastaan ahdistaa ajatus lähteä kuukaudeksi ypöyksin vieraaseen maahan, mutta varmasti tuo olisi loppujen lopuksi hyvinkin antoisa kokemus monellakin tapaa. Odottelen nyt vielä kuitenkin tovin ennenkuin lyön suunnitelmia lukkoon.
Kevät jatkuu kohtuu kiireisenä. Tämän kuun koitan olla tekemättä töitä paria vuoroa enempää, koska koulun lisäksi viikonloput menee yksikönjohtaja kurssilla, johon siihenkin liittyy aika paljon tehtävää ja valmisteltavaa. Koulussa nyt ei ihan täysiä päiviä onneksi ole, mutta esimerkiksi juuri alkanut Teho- ja anestesiahoitotyön kurssi vaikuttaa ainakin sisällön perusteella tähän astisten opintojen haastavimmalta. Myöhemmin keväällä alkaa päivystyksen teoriat ja toukokuussa olen suunnitellut meneväni päivystysharkkaan neljäksi viikoksi.
Näillä suunnitelmilla siis pakerretaan kohti kesää. Koitan välillä muistaa päivitellä blogiakin jos jotain päivittelemisen aihetta on. Harvemmin kyllä on :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti