maanantai 13. lokakuuta 2014

Se mikä ei tapa, sattuu helvetisti

Eilen ilmoitin valmentajalle, ja tänään pelastusopistolle, että en osallistu valintakokeisiin.

Päätös tuntui murskaavalta ja lopulliselta. Oon tehnyt niin paljon ton unelman eteen että en millään olisi halunnut päästää irti. Mutta pakko se on myöntää ettei musta nyt ole tähän, ei ainakaan nykyisten vammojen kanssa. En nyt jaksa alkaa tuntoja tässä vaiheessa sen enempää avaamaan, sen verran oon hukassa ajatuksieni kanssa että parempi kun niitä ei julkisesti jaa.

Kiitos kuitenkin kaikille jotka on täälläkin tsemppaillut minua tällä matkalla. Ikävä tuottaa pettymys kaikille. Ja tsemppiä jokaiselle mimmille jotka haaveilee palomiehen urasta. Testit on naisille täysin mahdollisia ja jopa iisejä varsinkin jos ei ole tällainen ikäloppu kuten allekirjoittanut.

torstai 9. lokakuuta 2014

1/5 vuoden tavoitteista saavutettu

Heh, olin asettanut itselleni kovat tavoitteet tälle vuodelle. Tuossahan ne sivun oikeassa laidassa edelleenkin seisoo. Noh... tänä aamuna vaaka näytti 59,8kg joten yksi viidestä tavoitteesta on saavutettu. Mitään dieettiä en ole tässä enää noudattanut, mutta koska en oo puntilla käynyt yli kuukauteen niin ne vähäiset lihathan sieltä on lähteneet kävelemään ja paino tippunut ihan huomaamatta. Ei silti taida Cooperin tulosta avittaa riittävästi.

Kävin tossa jokunen päivä sitten sitäkin kokeilemassa ikään kuin testisimulaationa (aamulämppä + taukoa + 6 min pikalämppä ennen juoksua). Eihän siitä mitään tullut 2680m joskin ilman loppukiriä, mutta eipä tosta kirilläkään olis tullut kun ehkä just se 2700m... Minulla oli vakaa aikomus että en sitten lähde turhaan Kuopioon jos toi testi ei mene hyvin, mutta ei minulla luonto anna periksi luovuttaa vaikka motivaatio on täysin nollissa koko homman suhteen.

Viikko enää ja sitten on yksi pitkä etappi kuljettu loppuun. On aika ryhtyä parantelemaan vammoja, olkapäätä ja alaselkää (tässä viimeviikkoina on ilmaantunut issiastyyppistä kipua selkään/lonkkaan joka johtunee kirraavasta takareidestä ja pakarasta), palauttelemaan vanhoja lihoja punttisalilla ja jännittämään savusukelluskelpoisuustestien VO2max testin uusintaa. Mikä tärkeintä, pitkä pakkoliikunnan aikakausi on vihdoin ohi ja voin suorittaa juuri sellaista treeniä mikä itsestä tuntuu mukavalta! Ehkä tuo juoksukin jää jollain tavalla ohjelmaan, kuka tietää?

Mitä tavoitteisiin tulee niin niitä  täytyy jälleen asettaa. En nimittäin osaa treenata mitään ilman tavoitteita. Nuo sivun oikean laidan mave, penkki ja kyykkytavoitteet näyttää edelleen ihan hyviltä. Ehkä sitten ensi vuonna?