tiistai 14. huhtikuuta 2015

Perun pahat sanani julkisesta terveydenhuollosta

... joskin viikon päästä voin taas jo olla toisissa mietteissä.

Viime viikolla harjoiteltiin intubointia nukella. Siitä ei tahtonut tulla mitään niinkin erikoisesta syystä kuin että: minulla ei ole lainkaan työntövoimaa vasemmassa kädessä tuon olkapäävian vuoksi. En siis saanut työnnettyä laryngoskooppia eteenpäin niin että olisin saanut kunnon näkymää nukenpään äänihuuliin.

Epätoivoisesta harkkatunnista sisuuntuneena soitinkin polin "ajanvaraukseen" ja kyselin polijonon tilannetta. Täti kertoi jonon olevan pitkä, jonka jälkeen annoin tulla täyslaidallisen. Avauduin kuinka opiskelut tulee tässä ihan kohta sitten keskeytymään kun en pysty harkkoja suorittamaan. Lopulta tätikin jo hieman heltyi ja lupasi että ottaa asiani esille. Enää huhtikuulle ei uskaltanut lupailla aikoja, mutta toukokuulle olisi kuulemma mahdollista saada pkl aika. Olin onnesta soikeana! Vihdoin joku tohtori vilkaisisi tätä tassua ja kertoisi leikatakko, rempaistakko vai olisiko kuitenkin amputaation paikka. Täytyy sanoa että vähän toki hävetti moinen "etuilu". Mutta toisaalta hoidon kiireellisyyteen vaikuttaa monen monta tekijää eikä kai tarvitse olla pää kainalossa tai kuoleman sairas. Riittää että on kroonisesti kipeä, uneton ja käsi on toimintakyvytön :D

Eilen tuli sairaanhoitopiiriltä kuori. Se oli lasku edellisestä 15min fysioterapiakäynnistä jossa vain kävin sopimassa että varataan vielä yksi aika. Vähän sylettää maksaa turhasta, mutta ei se onneksi ole kuin muutama euro (joskin niitä muutamiakin euroja on jo ihan muutama syksyn ja kevään aikana uponnut.).

Tänään taas intuboitiin, tällä kertaa se sujui jo hieman paremmin. Mutta en sitä kyllä oikealla potilaalla lähtisi tekemään. "Odotas ravistelen kättä" "Koitan löytää sellasen asennon missä ei satu" "Ei hitto, en jaksa työntää, voitko pitää tätä härveliä paikallaan" "No nyt meni!". Tuossa vaiheessa oikea potilas olisi varmaan jo entinen, tai vähintään anestesialääkäri napannut minulta intubointivälineet ja pistänyt jäähylle.

Tänään tuli jälleen kuori ja tällä kertaa ortopedian polilta jossa kutsu lääkärin vastaanotolle ensiviikon tiistaina! Siis mitä häh?!? Hommathan etenee todella vauhdilla. Oon niin innoissani että vähän pelottaa kuinka hommat seuraavaksi menee puihin ja joudun pettymään. Mutta toistaiseksi vielä toivoa on ja toivottavasti lekuri on sellainen joka osaa jotain sanoa.. jos ei muuta niin antaa jonkinlainen tuomio.

Ei siis ehkä toivoa että loppukesän leikkuriharkassa vielä kykenisin intuboimaan. Mutta pieni toivon vilkahdus että voisin ehkä jatkaa opintoja suunnitellusti, jos kädelle ylipäänsä pystyy jotain tekemään.

1 kommentti:

Lady Puntti kirjoitti...

Tää yhteiskunta monta kertaa valitettavasti toimii niin, että pitää osata vaatia, tai muutoin paikka on oven kynnysmattona! Olen tosi iloinen, että osasit vaatia ja kappas vaan, aikakin löytyi! Täydet sympatitat!!