keskiviikko 29. tammikuuta 2014

No ei tää nyt ihan putkeen mene...

Venähdyksestä selvittiin säikähdyksellä! Yllätyksekseni se parani 1,5 viikossa lähimain normaaliksi ja ehdinkin jo yhdessä treenissä tekemään pidemmän sarjan 50 kilolla todetakseni että testissä ei pitäisi tulla ongelmaa kyykyn(kään) kanssa.

Viime viikko oli muuten aika repaleinen, kaikenlaista asiakkaiden kestitsemistä ja kosteaa Kuopion reissua. Reissuilta palatessani lupasin että seuraavat 4vk menee tiukasti treeniohjelmaa seuraten. No, toisin kävi. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä alkoi kauhia pärskintä ja siitä asti flunssa on ottanut enenevissä määrin otetta. Toistaiseksi ei toivoakaan salille tai varsinkaan lenkille menosta... Viikkoja lihaskuntotestiin on tasan 4 joten kauheasti ei tässä vaiheessa huvittaisi himmailla... mutta minkäs teet. Onneksi kunto nyt ainakin teoriassa pitäisi olla sellainen että ellei tässä sairastellessa kamalaa takapakkia tule niin testin läpäisyssä ei pitäisi olla ongelmia, edelliskerrasta parantuneista pisteistä ei sen sijaan tarvitse haaveilla...

No mutta tällaista tää on. Eipä tuotakaan tautia voinut varmaan välttää.. Täytyy vaan malttaa parannella rauhassa ettei tule pidempää taukoa treeneihin. Juoksuhommeleita pitäisi myös alkaa pikkuhiljaa tehostamaan jos meinaa ehtiä kuntoon. Jännäksi menee. Taas.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Jakson saldo - revähtänyt sisäreisi

Sain vihdoin taputeltua viimeisen kovan treeniviikon ennen kevennyksiä. Viimeinen viikko jonka aikana ne kovimmat enkat olisi pitänyt tehdä meni kaikkea muuta kuin hyvin.

Viikon ykköstreenin kävin tekemässä vieraalla salilla, ja siellä penkki ei luistanut lainkaan.. ei siis toivoakaan että mitään enkkoja olis tullut. Sunnuntaina kävin uimakoulussa ja ai jumaleissön että tuli kintut kipeäksi siitä kun trenattiin rintauinnin potkuja. Sitten olinkin pari päivää koulutusta Helsingissä, sinä aikana en ehtinyt/jaksanut treenata.

Torstaina sitten raahasin itseni vihdoin salille, vuorossa leukoja, medium penkkiä ja kyykkyjä. Leuoissa ei enkkoja, mutta ehkä syynä 2-3kg lisääntynyt elopaino, penkissä onneksi tulokset pikkaisen parani ja sitten kyykkyyn. Alku "lämpäksi" oli 2*7*90kg. Eka sarja meni suht kivuttomasti joskin uinnista jumissa oleva nivunen alkoi vähän vaivata, seuraava setti olikin jo sitten ekasta kyykystä asti hankala.. tyhmänä koitin vaan etsiä liikerataa jossa sisäreiteen ei sattuisi ja tein sarjan loppuun. Tuon jälkeen en enää päässytkään kyykystä ylös ilman painojakaan.. tietyssä kohtaa iski aina viiltävä kipu. Treenit loppui siis paloaseman keittiön lattialle jääpussit nivusissa... Kyllä otti päähän.. testeihin on alle 6vk aikaa eikä todellakaan olisi varaa hankkia mitään loukkaantumisia tähän väliin. Kuinka tyhmä ihminen oikein on kun ei suostu kuuntelemaan kehoaan!!

No, tänään sitten viikon viimeinen treeni, ilman maastavetoa... kapeassa penkissä hieman parani tulokset viime jaksosta. Koitin vielä kotimatkalla ottaa muutamia juoksuaskeleita, mutta ei se oikein ottanut tuulta alleen... sisäreittä kiristi ja -17 asteessa juoksu ei muutenkaan tuntunut mukavalta... Pitää ehkä pahimpien pakkasten yli juosta sisätiloissa juoksumatolla, ainakin välillä...

Tässä vielä pienet parannuksen muutamiin liikkeisiin...

Penkki punnerrus:  9*60 kg -> 11*60kg (medium penkki)
Kapea penkki: 6*62,5 kg -> 6*65kg
Leuanveto: 10*op (~64 kg) 10*op (~67kg)
Kyykky: 6*90kg (ilman vyötä) -> 2*7*90kg

Uskoisin että nyt ei enää pahemmin voimailla vaan ryhdytään hinkuttamaan pidempää sarjaa.. testeihin on kuitenkin enää se 6vk aikaa ja sitä maitohappojen kestävyyttä pitäisi myös alkaa löytyä. Uskon ettei testin kanssa tule mitään ongelmia, ellei nyt sitten tuo kinttu estä kyykkäämistä kokonaan.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Säiliöauto 1 - 0 Hallin ovi

Päivystyksen aikana vuoden 2. hälytys,  403 Rakennuspalo suuri,  Lappeenrannan Kirkolle osoittautui loppujen lopuksi onneksi pelkäksi ilkivallaksi eikä paloa ollut. Päädyin kuitenkin ensimmäistä kertaa ison paloauton kuskiksi kun jouduin ajamaan pytyllä hälytysajoa. Hommahan meni tosi kivasti, ajelin rauhallisesti ja määrätietoisesti kohti kohdetta eikä pillit ja vikutkaan aiheuttaneet suurempia sydämentykytyksiä. Vauhti ei toki päätä huimannut koska lähtökohtaisesti totesin ettei mikään kiire taida olla. Peruutus tulikin ennen kuin olin ehtinyt tulokynnykselle ja käännyin takaisin kohti asemaa.

Asemalla olikin edelleen paljon yleisöä koska siellä juhlittiin yhden pienen tyttösen ristiäisiä. Vieraat olivat juuri poistumassa paikalta joten pihalla riittä väkeä. Joku oli ystävällisesti avannut myös hallin oven ja lähdin peruuttelemaan autoa sisään. Olin oikein ylpeä itsestäni koska auto tuntui kerrankin menevän ihan suoraan oikeasta lokosesta sisään kunnes... kuului kamala rysäys ja päät kääntyivät. Ovi ei ollut ylös asti avattu joten auton piippu otti kiinni oveen sillä seurauksella että oven koko alaosa oli aikalailla solmussa. Ei siinä muuta kuin metri eteenpäin ja ovi kokonaan auki... Jottei "vuoden kuskin" saama rattipalkinto menisi sivu suun päätin vielä peruuttaa auton 30cm liian perälle jolloin auton katolla oleva kaide osui takaseinässä törröttävään johtokelaan ja sai ylimääräisen mutkan ja punaista maalia.. ihan hemmetin hyvin siis alkoi :D

Positiivistahan tässä on se että en mitenkään jaksa ahdistua hommasta. Vahinkoja sattuu ja vakuutushan nuo korvaa ja toista kertaa en varmasti tee kumpaakaan virhettä. Hirveää intoa kuskin hommiin ei ollut aikaisemmin eikä takuulla ole jatkossakaan...