lauantai 31. elokuuta 2013

Juoksukoulu: Osa 1

Jotta pääsisin kokeilemaan onneani altaassa täytyisi lokakuussa selvittää ensin Cooper jossa minimi suoritus on 2800m.

Juoksua ei ole paljon viimeisen vuoden aikana tullut harrastettua. Ihan vaan siksi että paukut piti käyttää punttiin ja juoksulle ei jäänyt aikaa kun oli "vähän" muitakin aktiviteetteja.

Juoksuun harjoittelun aloitin välittömästi lihaskuntotestin jälkeen eli kesäkuun puolivälin kieppeillä. Aluksi tein pelkkiä PK lenkkejä, sellaisia leppoisia 4-5km hölkkiä yhdistettynä 2-6km kävelyihin. Matkaa tuli siis satunnaisesti runsaastikin. PK lenkkejä tuli viikkoon 3-4 ja lisäksi punttia 2x viikossa.

Heinäkuussa mukaan tuli 2-3x1000m vedot. Vedoissa positiivisen kehityksen huomaa hyvin. Ekoilla kerroilla en vielä edes jaksanut juosta 1000m vaan jätin vedot suosiolla 800m. Viikko viikolta tonnitkin on kuitenkin vieneet yhtä vähemmän aikaa. Kuukausi sitten vedoissa meni keskimäärin 4:50 vauhtiin ja edelliskerralla 4:23 vauhtiin. Vauhti ei toki ole vielä lähimainkaan riittävä 2800 Cooperiin mutta ehkä toivoa vielä on.

Elokuussa mukaan tuli myös lyhyemmän 100-200m vedot sekä tikapuut: 1,2,3,3,2,1min vedot yhtä pitkillä kävelypalautuksilla. 200m vedot on tuskaa koska sellaista maitohappokestävyyttä ei ole nimeksikään. 200m taivallan n. 40 sekunnissa joista puolet näyttää lähinnä konttaamiselta. 100m vedot sensijaan on ihan suklaatia. Sellaisia 20s vetoja jaksaisi tehdä meilkeinpä loputtomasti eikä niissä lähennellä edes anaerobista kynnystä. Vauhtia saa varmaan pistää reilustikin lisää. 

Juoksutreenejä varjostaa viime sunnuintain 2000 vedon jälkeen ilmaantunut häpyliitoksen liitoskipu. Vastaavaa en ole kokenut kuin aikoinani raskaana ollessa. Vähän pelottaa josko kyseessä on joku rasitusmurtuma. Itse häpyliitoshan on niin tiukkkaa tavaraa että ennemmin luu murtuu kuin se hajoaa.. Jos kipu ei paremmin vaimennettuihin lenkkareihin vaihtamalla poistu voi olla että minun täytyy kohdistaa katseeni jo ensi kevään hakuun. Toivon kuitenkin parasta ja pelkään pahinta.

Nyt juoksemaan 1000m vetoja. Tein eilen asiaankuuluvan sipsitankkauksen joka siivittäkööt minut nyt huippusuoritukseen! Jos ei muuta niin suolalla ja hiilareilla sain itselleni kilon verran luonnollista lisäpainoa treeniin ;)


Kaisa Tampereen karsinnoissa 2013
Iltapäivästä lähdetään lahteen Fitness Expoon. Siellä ystäväni Kaisa kisaa vapari fitneksessä ja minä olen takahuoneessa Kaisan huoltajana. Kaisa on ihan törkeän kovassa kunnossa ja uskon että jos ei kamalaa tuomaripeliä ole luvassa hän vetää kyllä fysiikkakierroksella pisteet kotiin. Vaparissa vielä jäädään huipuista, mutta tämä on Kaisalle eka kisasyksy joten tästä on hyvä lähteä sitä vaparipuoltakin kehittämään.


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Autokouluun!

Tähän asti olen ollut vain tyytyväinen että en omaa C-korttia. Tuosta syystä olen saanut olla keikoilla tiukasti höökin takapenkillä ja sukeltamassa (kuski toimii konemiehenä ja kaikenlisäksi PESEE AUTON!). En koskaan ole edes salaa toivonut pääseväni ratin taakse ajamaan pillit huutaen hälytysajoa minun harvat hälytysajokokemukset miehistönkuljetusautollakin ovat olleet lähinnä surkuhupaisia tapauksia. Iso auto lähinnä pelottaa, kun omalla pikkuruisella fiestallakin on välillä peruuttaminen yms. perus hommelit olevinaan niin hemmetin hankalia. No, vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole jos halajaa vielä jokupäivä ihan oikeaksi palomieheksi, sillä C-kortti täytyy olla taskussa ennen kuin voi aloittaa opinnot pelastusopistossa.

No, nyt on kuitenkin seuraavalle kurssille ilmoitettu ja pääsen ensikuun alusta taas autokoulun penkkejä kuluttamaan ekaa kertaa yli 15 vuoteen. Parin päivän teoriajaksolla tuo homma alkaa ja ajotunteja sitten joskus, toivottavasti ennen ensilumia... Suosittelenkin siis kaikkia lappeen Rannassa liikkuvia noudattamaan erityistä varovaisuutta ja tarkkaavaisuutta liikenteessä lähikuukausina, ja kaasuttelemaan välittömästi vastakkaiseen suuntaan jos tekee näköhävainnon autokoulun kuormurista. Luulen että tarvitsen aika paljon niitä ajotunteja niin on hyvin todennäköistä että se olen minä siellä ratin takana.

Eipä tänään muuta. Eilen kävin kaverin kanssa sienimetsässä ja saaliiksi saatiin kaksi korillista kanttarelleja. Metsässä oli niin perhanasti puolukoita että niitä täytyy lähteä metsästämään vielä toistamiseen uudemman kerran. Nyt  sulattelen hetken kanttarellimuhennosta ja lähden juoksemaan kilsan vetoja. Pelottaa taas kerran etukäteen, mutta eiköhän siitäkin hengissä selvitä.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Tapahtui viimeviikkoina

Tappava väsymys on vaivannut edelleen. Itseasiassa syykin alkaa vähitellen selvitä. Minähän olen koko loman ajan vedellyt naamaani "rasvanpolttajaa" eli käytännössä piristettä jonka voimalla on jaksanut treenata kovemmin. Tai niin ainakin uskoin. Nyt alan vihdoin tajuamaan että "piri"päissään treenaaminen on vaan aiheuttanut sen että olen uuvuttanut itseni tajuamatta sitä itse, ja nyt kun olen jättänyt ko. nappulat pois niin väsymys on paisunut ihan uusiin sfääreihin. Silmät ei pysy päivisin auki, iskee sellaisia "nukadan just nyt"-kohtauksia. Autolla ajaessa se on varsin mukavaa kun huomaa kyntävänsä jo ojanpiennarta. No sainpahan opetuksen, kantapään kauttahan sitä ihminen parhaiten oppii. Treeniboosterit on ihan ok kun muistaa pitää taukojakin, mutta tollaset jokapäiväiseen käyttöön tarkoitetut piristeet sais kyllä kieltää lailla!

No mitäs muuta sitten. Uinneissa tuli puolentoista viikon tauko kun onnistuin venäyttämään rintalihakseni rintauinnissa... Punttikin on siis ollut yhtälailla tauolla jo toista viikkoa. Eilen fiilistelin että tissi alkaa olla kunnossa, mutta sitten haukottelin autuaasti, väsynyt kun olen, ja kainalosta/latsin seudulta venähti jotain... ei hemmetti tää alkaa saada jo surkuhupaisia piirteitä! Tänään kuitenkin menin uimaan ja vaihteeksi vaparikin sujui aika hyvin. Pystyin jo oikeasti vähän uidessa miettimään sitä tekniikkaakin. Pari kertaa liika hifistely toki koskautui ja mm. haukkasin oikeasti paljon vettä keuhkoon. Mutta jotenkin kummallisesti se tuli myös sieltä ulos seuraavalla henkäyksellä enkä hukkunut tai edes yskinyt. Voiko tollaista tapahtuakkaan? Vai oonko voinut hengittäessä niellä vettä niin että se tuntuu menevän keuhkoihin? No, oppia ikä kaikki. Minun mielestä kaikki mahdolliset katastrofit on hyvä kokea näin etukäteen niin ei tule yllätyksenä. Kokeilin mm. volttikäännöstä sillä seurauksella että nenäontelot oli täynnä vettä ja se kirveli ihan perkeleesti. En siis pysty olemaan naama ylöspäin veden alla. Pitäiskö edes voida? :D (Aika hyvällä mallilla tää ihmisen anatomia ja fysiologia minulla)

Juoksutreeneissä on ollut edelleen PK lenkkejä ja 1000m vetoja. 3*1000/2min palautus on mennyt paraimillaan aikoihin 4.35-4.48, eli ei vielä lähellekään cooper aikaa vaikka noissa on siis palautukset välissä. Toisaalta ei nuo myöskään ole mitään verenmaku suussa juostuja eikä niissä ole mitään loppukiriä. Mutta täytyy noi tonnit sinne lähemmäs 4 min saada juostua jotta 2800m cooper olis edes teoriassa mahdollinen.

Täytyy myöntää että viime päivinä on alkanut yhä vahvemmin tuntua siltä että joudun hakemaan keväällä uudestaan... Mutta vielä ei pyyhettä todellakaan ole heitetty kehään ja seuraavat 1,5kk annan kyllä kaikkeni jotta pääsen testeistä läpi. Mutta uhkaavan vähiin käy kyllä aika...

torstai 1. elokuuta 2013

Voihan väsymys, keikka 69

Täällä taas! Yksin pimeässä huoneessa pimeällä toimistolla. Tällä kertaa aika "myöhässä"  eikä tässä mene kauaakaan kun ensimmäiset työtoverit saapuvat paikalle.

Eilen en treenannut punttia, en käynyt lenkillä, enkä harrastanut mitään muutakaan urheilullista. Kamala kokonaisvaltainen väsymys iski 9h työpäivän jälkeen. Jalkoja pakotti ja olo oli mitä tuskaisin kun piti metsästää uutta mikroa vanhan vihdoin loppunsa kohdanneen tilalle. Olen nyt herännyt alkuviikosta joka aamu tälläviikolla n. 6 aikaan ja paiskinut ylitöitä ja treenannut. Sekä psyykkisen että fyysisen rasituksen kuorma 4 viikon loman jälkeen on yllättävän raskas. Rasvanpolttajat/piristeet antaa kyllä energiaa jotta jaksaa, mutta se on vaan laina virtaa josta on sitten laskut maksettava... ja eilen kyllä olo oli sellainen että kroppa muistittu että sitä lepoa tosissaan välillä tarvitsee. Positiivisena puolena aamuherätyksissä on se että yhtäkkiä onkin n. 2x enemmän aikaa tehdä asioita. Hitto! Miksi en lomalla herännyt aamu kuudelta? Olisin saanut puolet enemmän lomailua!

No, eilen illalla olin siis jo peiton alla odottelemassa nukkumattia kun puhelin taas piippasi keikalle. Väsymys oli tiessään sillä hetkellä ja untenmaiden sijaan painuin asemalle varikkovalmiuteen. Työvuoro oli etsimässä epäonnista uimaria joka sitten löytyikin hukkuneena läheltä kotirantaansa. Linkki Etelä-Saimaan uutiseen. Meillä ei reilu tunnin varikkovalmiuden aikana tullut keikkoja vaan järjesteltiin asemalla varusteita. Keikka oli vuoden 69, eli ennätysvauhtia mennään tänä vuonna...

Nyt töitä jotka ei kyllä ihan heti tekemällä lopu! Mutta jospa tänään malttaisi karata vaikka 30 min aikaisemmin jotta jaksaisi sitten jumpatakin.