Täällä taas! Yksin pimeässä huoneessa pimeällä toimistolla. Tällä kertaa aika "myöhässä" eikä tässä mene kauaakaan kun ensimmäiset työtoverit saapuvat paikalle.
Eilen en treenannut punttia, en käynyt lenkillä, enkä harrastanut mitään muutakaan urheilullista. Kamala kokonaisvaltainen väsymys iski 9h työpäivän jälkeen. Jalkoja pakotti ja olo oli mitä tuskaisin kun piti metsästää uutta mikroa vanhan vihdoin loppunsa kohdanneen tilalle. Olen nyt herännyt alkuviikosta joka aamu tälläviikolla n. 6 aikaan ja paiskinut ylitöitä ja treenannut. Sekä psyykkisen että fyysisen rasituksen kuorma 4 viikon loman jälkeen on yllättävän raskas. Rasvanpolttajat/piristeet antaa kyllä energiaa jotta jaksaa, mutta se on vaan laina virtaa josta on sitten laskut maksettava... ja eilen kyllä olo oli sellainen että kroppa muistittu että sitä lepoa tosissaan välillä tarvitsee. Positiivisena puolena aamuherätyksissä on se että yhtäkkiä onkin n. 2x enemmän aikaa tehdä asioita. Hitto! Miksi en lomalla herännyt aamu kuudelta? Olisin saanut puolet enemmän lomailua!
No, eilen illalla olin siis jo peiton alla odottelemassa nukkumattia kun puhelin taas piippasi keikalle. Väsymys oli tiessään sillä hetkellä ja untenmaiden sijaan painuin asemalle varikkovalmiuteen. Työvuoro oli etsimässä epäonnista uimaria joka sitten löytyikin hukkuneena läheltä kotirantaansa. Linkki Etelä-Saimaan uutiseen. Meillä ei reilu tunnin varikkovalmiuden aikana tullut keikkoja vaan järjesteltiin asemalla varusteita. Keikka oli vuoden 69, eli ennätysvauhtia mennään tänä vuonna...
Nyt töitä jotka ei kyllä ihan heti tekemällä lopu! Mutta jospa tänään malttaisi karata vaikka 30 min aikaisemmin jotta jaksaisi sitten jumpatakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti