keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuosikatsaus

Kaikki tekee tällasia koostelistoja kun vuosi vaihtuu.

Mie en kyllä oo moksiskaan näistä vuosista ja niiden juhlimisesta. Miks ei juhlita viikon tai kuukauden vaihtumista? Tai vuosikymmenen?
No kuitenkin, olinhan miekin toki asettanut tavoitteita itselleni viimevuodelle, niistä yksikään ei toteutunut. Jouduin luopumaan ehkä suurimmasta haaveestani evö kun jätin juoksematta pelastusopiston pääsykokeissa lokakuussa. Sen jälkeen loppuikin kaikki liikunta vähän kerrassaan kun vihdoin oli aika pysähtyä nuolemaan haavojaan ja parantelemaan vammoja. Nyt kärsin edelleen unettomista öistä ja käytännössä käyttökelvottomasta kätösestä. Sitten tietysti sain vielä kenkää töistä, joka olis toisenlaisessa elämäntilanteessa kirpaissut ehkä ihan oikeasti.

Onneksi kuitenkin pääsin vähän vahingossa ja pyytämättä kouluun opiskelemaan keltaisen pakettiauton kuljettajaksi ja koulu on toistaiseksi kyllä ylittänyt kaikki odotukset ja uskon että alalta tulee kyllä löytymään kiinnostavia töitä jatkossa, kunhan ensin opin sietämään sitä sote alan kevytkenkäisyyttä ja hössönhössöä joka ei insinöörin ymmärrykseen tahdo mahtua millään. Lisäksi täytyy kuitenkin muistaa että jo pitkään vaivanneista vammoista huolimatta olin kuitenkin tänä vuonna elämäni kunnossa niin lihasvoiman kuin aerobisen kunnon osalta. Toki niitä laskuja tässä varmaan maksetaan pitkään.. mutta pidän sitä silti hyvänä asiana. Aion toki olla vielä joku päivä paremmassa kunnossa kunhan paikat tässä paranee. Niin ja lohduttavinta, saan savusukeltaa myös ensi vuoden! Siitä oon toki ylpeä kun meitä "kelpoisia" naisia ei kauhean montaa edes ole, mutta enemmänkin onnellinen olen siitä että saan kuitenkin vielä harrastaa lajia josta ei ikävä kyllä ammatiksi asti sitten ollut.

Alkavalta vuodelta toivon vain ja ainoastaan sitä että nämä kiusaavat vaivat paranisi sillälailla että pystyisin taas treenaamaan ja ennenkaikkea suorittamaan kouluun liittyvät harjoittelut joka on nykykunnolla vähintäänkin kyseenalaista. Miulla on vuosia ollut jotain suuria suorituskykyyn liittyviä tavoitteita, kisoja tai pääsykokeita. Nyt ei mitään sellaista. Jos vaikka pari nukuttua yötä nyt ihan ensalkuun, se olis kiva!

tiistai 30. joulukuuta 2014

Himmeää valoa tunnelin päässä

Mitään varsinaisia edistysaskeleita ei vaivoissa ole otettu. Kyllästyin julkiseen terveydenhuoltoon ja menin yksityiselle ortopedille. Nyt olkapäästä on otettu sekä röntgen että ultra ja pankkitili keveni 530€. Supraspinatuksen jänne on tulehtunut ja mahdollisesti siellä on myös jotain repeämää, mitä kyllä suuresti epäilen. Hoito yleensä fysioterapia. No niin no... sitähän tässä on harrastettukin jo 3kk ajan ilman apua. Lähete kuitenkin nyt sitten jälleen kerran julkiselle puolelle josta pitäisi muutaman viikon kuluessa kuulua mitä tuolle haluavat tehdä jos mitään. Unettomat yöt ja toimintakyvytön käsi siis jatkaa mukana roikkumista.

Fysioterapia jatkuu, tänään käsiteltiin triggeripisteitä. Koski ainakin niin kovin että pakkohan sen on auttaa :D Kumppajumppaa koitan jatkaa sikäli kun se ei taas kipeyttäisi olkapäätä entisestään ja kylmää 2x päivässä jänteelle.. Henkimaailman, tai korrektimmin länsimaalaisen lääketieteen ulkopuolisina, hoitomuotoina suunnitteella on kalevalaista jäsenkorjausta sekä akupunktiota. Täaaä vaiheessa olen valmis kokeilemaan kaikkea. Vuodenvahteen jälkeen jos kävisin vaikka sairaanhoitajan kanssa jutskaamassa mitä tässä nyt oikeasti voisi oman jaksamisen eteen tehdä. Suurin osa öistä on kuitenkin sitä jatkuvaa heräilyä nykyään, satunnaisesti onneksi yöt menee ihan mukavasti vain muutamalla heräämisellä, esim. baari illan jälkeen. Ryyppäämään en kuitenkaan millään viitsisi syhtyä :D

Mutta missä se valonpilkahdus muka on? Noh! Olen nyt pari viikkoa käynyt kävelylenkeillä noin joka toinen päivä sellaisia keskimäärin 5km pyrähdyksiä. Lonkka osasto ei niistä ole juurikaan ottanut nokkiinsa, ja itseasiassa se on ollut huomattavasti parempi nyt kun olen venytellyt ja ehkä vastikään syöty tulehduskipulääkekuurikin on osaltaan vaikuttanut. Tänään otin ensimmäiset hölkkäaskeleet melkein 3kk! Matkaa ei tullut hyvä jos kilsaakaan ja kyllä huomasi kuinka rapaiseksi on kunto ehtinyt tässä ajassa laskea. Mutta vaikka tuo lonkkakipu siinäkin kokoajan muistutteli itsestään niin se oli lähinnä sellaista lievää epämiellyttävää tunnetta. Tänään kun vielä venyttelen kunnolla ja jos huomenna tilanne ei ole mennyt pahemmaksi niin v**tu jippii! Jos kohta uskaltautuisi sitten jo salillekkin kokeilemaan miten kyykyn kanssa käy. Jos edes tuon alaosaston saisin kuntoon ja pääsisin treenaamaan jalkoja niin olisin jo huomattavasti tyytyväisempi elämänlaatuun. Siinä ehkä olkapääkin kuntoutuisi nopeammin kun ei kokoajan ahdistaisi tämä totaalihajoaminen. Uskoa siis jälleen kerran on!

Hyvää Uutta vuotta kaikille ja olkaahan varovaisia iloisten tulitteiden kanssa!

Itse perinteisesti päivystän koska hei, kyllähän minä pystyn savusukeltamaankin kunhan joku auttaa laitteet selkään. (Koska tiedän että joku tätä kuitenkin paheksuu, meinasin kirjoittaa perään kootut selitykset, mutta eiköhän se ole ihan turhaa)


torstai 11. joulukuuta 2014

Kuulumiset ja v*tutukset

Hetki on taas vierähtänyt blogihiljaisuutta. Tuntuu että koko blogitushomma tässä hieman hakee uomiaan kun opistoon hakeminen on nyt 99.9% todennäköisesti unohdettu haave. Tämä siksi että kroppa ei selkeästi kestä treeniä ja vaikka nämä nykyiset vaivat varmasti paranevatkin ajan myötä niin uusia kremppoja tulee ihan varmasti tilalle.

Mikäs minua sitten muka vaivasi? No pääsykokeethan jäivät pääasiassa alaselkä/lonkkakivun vuoksi joka vaivaa edelleen vaikka en ole juoksemassa käynyt sitten lokakuun alkupuoliskon. Itse olen diagnosoinut sen SI-nivelen vaivaksi eikä sille nyt ole mitään toistaiseksi tehty kun ei se normaalielämää haittaa... pitää kyllä tehdä jotta pääsee vielä joskus juoksemaan tai pystyy edes kävelemään pidempiä matkoja, en nimittäin usko että se hoitamattomana ainakaan hyvää tekee tulevaisuuden työkyvylle.

No sitten olkapää.. Sehän on edelleen aivan h*lvetin kipeä, liikeradat pahasti rajoittuneet ja käytännössä koko vasen tassu on aikalailla käyttökelvoton. Siihen teen tällä hetkellä kuminauhajumppaa ja käyn 4 viikon välein toteamassa fysioterapeutilla ettei tilanne ole edennyt mihinkään. Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa, jos arvon fyssari arvio tarpeelliseksi, pääsen näyttämään vaivaa myös tohtorille. Siinä vaiheessa on kulunut jo useita kuukausia ensimmäisestä yhteydenotosta, joten kiitos vaan EKSOTE. No eikai se lääkärikään voi asialle mitään tehdä. Mutta tarviis nyt vähintään tehokasta kivunhoitoa jotta pystyn edes elämään tuon vaivan kanssa.

Alan olla todella turhautunut tähän tilanteeseen. En pysty treenaamaan yhtään mitään. Puntilla olen yrittänyt löytää kivuttomia liikkeitä, mutta vähintään toisessa sarjassa hauisliikkeetkin alkaa koskea olkapäähän. Okei, onhan vielä kulmasoutu ja alatalja jotka ei koske, mutta toisaalta selkätreeni kumppajunpan kanssa on jo kipeyttänyt paskan olkapään latsin niin että eikai niitäkään pitäisi tehdä. Kyykyt, mavet yms. on poissa laskuista tuon lonkkavaivan vuoksi. Vesijuoksu on kokeilematta, mutta oikeasti kun on lähes aina treenannut tosissaan ja tavoitteellisesti ei oikein löydy motivatiota lähteä mummojen ohiteltavaksi uimahalliin. Jotain pitäisi kuitenkin tehdä. Aerobinen kunto on romahtanut ja lihakset surkastuneet, seuraavaksi, ihan kohta, hajoaa korvien väli. Nyt en ole viikkoon käynyt mitään edes yrittämässä kun ei ole kiinnostusta siihen epätoivoiseen rimpuiluun..

Ei varmaan tarvitse olla kummoinen rivienvälistä lukija että huomaa kuinka minua rehellisestisanoen vituttaa. Tässä ei paljon edes Stoalainen filosofia auta, kun mielestäni tällaisille vaivoille PITÄISI voida tehdä jotain mutta missään ei mitään apua vaan ole saatavilla. Saan kyllä heittää hyvästit ensihoitajan hommillekin jos ei nuo vaivat parane joten eiköhän treenimotivaation romahdusta seuraa opiskelumotivaation romahdus. Lenkkimakkara + bisse käteen ja sohvan pohjalle, tuntuu todennäköisimmältä tulevaisuudenkuvalta tällä hetkellä...

lauantai 8. marraskuuta 2014

Kuulumiset ennen aamuvuoroa

Hiljaista on pitänyt blogirintamalla. Tuntuu ettei paljon ole annettavaa koska pelastajahaaveet ovat ainakin tällä hetkellä haudattuna. Paikkojen kuntoutus on alkanut. Salilla olen taas käynyt, joskin säännöllisen epäsäännöllisesti. Teen vanhaa nelijakoista CBB kisa-ajan "voima" ohjelmaa tällä hetkellä ohjelmasta on karsittu pois liikkeet jotka sattuu sekä PENKKI :(. Lisäksi teen salipäivinä fysioterapeutin ohjeistamaa kuminauhajunppaa olkapäälle ja syvien vatsojen vahvistusta alaselän ongelmaan.

Fysioterapeutin "diagnoosi" olkapäästä oli siis odotusten mukaan ahdas olkapää oireyhtymä ja siihen liittyvä tulehdus. Lääkkeeksi kumppajunppaa (ulkokiertäjien vahvistamista) asentoharjoittelua, pallolla hieromista ja rintalihaksen venyttelyä. Ei siis mitään mitä en olisi jo tehnytkin. Kuukauden päästä kontrolli... Ei siis mitään suuria odotuksia ihmeparanemisen suhteen. Mutta eiköhän tämäkin tästä ajan myötä parane, kuten toinenkin olkapää aikoinaan. Olisin tietysti toivonut jotain "pikalääkettä" vaivaan tällä kertaa, jotta pääsisi jo täysillä treenaamaan, mutta eipä tuohon vaivaan taida täsmähoitoa olla.

Lenkkipolulla en ikävä kyllä ole luovutuspäätöksen jälkeen käynyt kuin kerran. Masentavaa että työllä ja tuskalla hankittu aerobinen kunto on jo muisto vain ja vyötärölle kertyy vararengasta kun kulutus on vähentynyt huimasti ja syöminen säilynyt ennallaan. Selkä ei kuitenkaan kestä juoksua yhtään. Se myös kipeytyy kävelystä, mutta työmatkat, vartti suuntaansa, olen kuitenkin kävellyt. Selkäongelmaa varten sain tosiaan myös pari jumppaliikettä, mutta niiden tehoon luotan kyllä todella vähän. Teen kuitenkin työtä käskettyä ja jospa seuraavassa kontrollissa sitten voisi tuohonkin hieman enemmän paneutua. Onneksi pahin säteilykipu pysyy poissa kun en juokse, eli vaiva on ainoastaan pientä jomotusta ja epämiellyttävää "hankauksen" tunnetta lonkassa.

Tänään on toisiksi viimeinen aamuvuoro (ja vuoro ylipäänsä) harjoittelussa edessä. 4 viikkoa on mennyt yllättävän nopeasti vaikka harkkapaikassa en juuri vauhtia ja vaarallisia tilanteita ole päässyt kokemaankaan. Harjoittelu on mennyt kaikin puolin hyvin, olen löytänyt itsestäni ihan uusia puolia ja uskon että ala on todellakin sellainen jossa voin ja haluan työskennellä. Ensi viikko minulla on lomaa kun jätin syysloman pitämättä. Sitten odottaakin paluu koulun penkille jälleen. Kauaahan siellä ei tarvitse raataa kun joululoma on jo ihan ovella. Kyllä opiskelijan elämä on sitten rentoa :)

Mutta nyt täytyy vetää maiharit villasukkien päälle ja lähteä tuonne hankeen tetsaamaan kohti työpaikkaa! Palailen jälleen kuulumisten kera kunhan jotain mukakiinnostavaa aihetta ilmaantuu!


maanantai 13. lokakuuta 2014

Se mikä ei tapa, sattuu helvetisti

Eilen ilmoitin valmentajalle, ja tänään pelastusopistolle, että en osallistu valintakokeisiin.

Päätös tuntui murskaavalta ja lopulliselta. Oon tehnyt niin paljon ton unelman eteen että en millään olisi halunnut päästää irti. Mutta pakko se on myöntää ettei musta nyt ole tähän, ei ainakaan nykyisten vammojen kanssa. En nyt jaksa alkaa tuntoja tässä vaiheessa sen enempää avaamaan, sen verran oon hukassa ajatuksieni kanssa että parempi kun niitä ei julkisesti jaa.

Kiitos kuitenkin kaikille jotka on täälläkin tsemppaillut minua tällä matkalla. Ikävä tuottaa pettymys kaikille. Ja tsemppiä jokaiselle mimmille jotka haaveilee palomiehen urasta. Testit on naisille täysin mahdollisia ja jopa iisejä varsinkin jos ei ole tällainen ikäloppu kuten allekirjoittanut.

torstai 9. lokakuuta 2014

1/5 vuoden tavoitteista saavutettu

Heh, olin asettanut itselleni kovat tavoitteet tälle vuodelle. Tuossahan ne sivun oikeassa laidassa edelleenkin seisoo. Noh... tänä aamuna vaaka näytti 59,8kg joten yksi viidestä tavoitteesta on saavutettu. Mitään dieettiä en ole tässä enää noudattanut, mutta koska en oo puntilla käynyt yli kuukauteen niin ne vähäiset lihathan sieltä on lähteneet kävelemään ja paino tippunut ihan huomaamatta. Ei silti taida Cooperin tulosta avittaa riittävästi.

Kävin tossa jokunen päivä sitten sitäkin kokeilemassa ikään kuin testisimulaationa (aamulämppä + taukoa + 6 min pikalämppä ennen juoksua). Eihän siitä mitään tullut 2680m joskin ilman loppukiriä, mutta eipä tosta kirilläkään olis tullut kun ehkä just se 2700m... Minulla oli vakaa aikomus että en sitten lähde turhaan Kuopioon jos toi testi ei mene hyvin, mutta ei minulla luonto anna periksi luovuttaa vaikka motivaatio on täysin nollissa koko homman suhteen.

Viikko enää ja sitten on yksi pitkä etappi kuljettu loppuun. On aika ryhtyä parantelemaan vammoja, olkapäätä ja alaselkää (tässä viimeviikkoina on ilmaantunut issiastyyppistä kipua selkään/lonkkaan joka johtunee kirraavasta takareidestä ja pakarasta), palauttelemaan vanhoja lihoja punttisalilla ja jännittämään savusukelluskelpoisuustestien VO2max testin uusintaa. Mikä tärkeintä, pitkä pakkoliikunnan aikakausi on vihdoin ohi ja voin suorittaa juuri sellaista treeniä mikä itsestä tuntuu mukavalta! Ehkä tuo juoksukin jää jollain tavalla ohjelmaan, kuka tietää?

Mitä tavoitteisiin tulee niin niitä  täytyy jälleen asettaa. En nimittäin osaa treenata mitään ilman tavoitteita. Nuo sivun oikean laidan mave, penkki ja kyykkytavoitteet näyttää edelleen ihan hyviltä. Ehkä sitten ensi vuonna?


perjantai 26. syyskuuta 2014

Uskon puutetta

Opiston testeihin on aikaa 20 päivää. Kiltisti olen juoksutreenejä jatkanut koulun ohella ja uimassakin olen pari kertaa käynyt, joskin toteamassa ettei paska olkapää oikein anna myöten uida mitään muuta tyyliä kuin myyrää.

Juoksuissa on mukana edelleen pari PK lenkkiä/viikko, ja sitten n. 4-6 päivän kierrolla VK treenejä joko 200+400+800+400+200m vetotreeni tai sitten 4 kierroksen "puolicooper". Vedot menee n. 2900-3400m coopervauhtia ja puolicooper n. 2850m vauhdilla. Noi on kuitenkin olleet sellaisia suorituksia joissa ei ihan kovasti ole mielestäni ollut varaa enää kiihdyttää tahtia joten tämän hetken kunto ei vielä suuria anna odottaa. En missään nimessä pystyisi nykykunnolla ylläpitämään samaa vauhtia seuraavaa kolmea kierrosta jota 2800m tulos edellyttäisi. Onhan tässä toki vielä pari viikkoa aktiivista treeniaikaa jäljellä, mutta jos totta puhutaan en näe kovin todennäköisenä että lähden Kuopioon juoksemaan. Ajatuskin aiheuttaa palan kurkkuun, koska se tarkoittaa että saan heittää hyvästit viimeisten 3 vuoden suurimmalle haaveelle, mutta toisaalta pakkohan se on myöntää realiteetit. Jos en näillä viimeisen vuoden juoksutreeneillä ole saavuttanut tämän parempaa juoksukuntoa, niin en varmastikaan tule sitä koskaan saavuttamaan. Fyysinen suorituskyky ei yksinkertaisesti ole sitä mitä kouluun pääsemiseen vaaditaan. Simple as that.

Myös vuoden kestänyt olkapään ongelma ongelma aiheuttaa nyt vähän liikaa epävarmuustekijöitä tulevan haun suhteen. Kivuitta pystyy uimaan ainoastaan selkää, joskaan sitäkään ei hyvässä asennossa kun käsi ei taivu pään yläpuolelle, mutta testissä ei tietääkseni saa selkää uida. Vapari ei käytännössä onnistu lainkaan, ja rinulikin koskee. Tosin kivun voisi varmaan itse testissä sietää, mutta treenaamista tuo kyllä kovastikin haittaa.

Mutta lähdin sitten pääsykokeisiin eli en, treeni ei varmastikaan ole mennyt hukkaan. Lokakuussa pitäisi käydä uusimassa FireFitin polkupyöräergimetri, jospa saisin savusukeltaa vielä ensi vuonnakin. Sitä varten olisi syytä myös kaivaa fillari esille ja käydä sillä reisiä muutama kerta kiusaamassa. Hyväkään juoksukunto kun ei ihan hirveästi siirry fillariergoon. No, se on sen ajan murhe ja toistaiseksi pitäydytään juoksutreenissä.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Terve?

No ikävä kyllä ei...

Blogin päivitystahti on hidastunut huomattavasti varsinkin kun koulu vie huomattavasti aikaa perinteisen toimistoajan ulkopuolellakin mm. läksyjen merkeissä. Koulupäivät on pääasiassa lyhyitä, mutta onhan tuo silti paljon rankempaa, joskin mukavampaa, kuin töissäkäynti. Muut aineet on pääasiassa sellaista maalaisjärjellä ja mutulla meneviä (ainakin siltä tuntuu, tentin jälkeen voin syödä sanani), mutta anatomiaa saa ihan tosissaan opiskella. On mielenkiintoista myös tunnistaa oma oppimistyyli. Tunnilla olen aina aivan pihalla asioista vaikka olisin tutustunut luennon aiheeseen etukäteen ja tehnyt siihen liittyvät tehtävät. Asiat selkenee päässä vasta parin päivän jälkeen yleensä lenkillä, ja sitten ne tuntuukin todella selkeiltä ja yksinkertaisilta ja ihmettelen usein itsekseni miten en tuotakaan voinut tajuta. Selvästi minulla siis menee se pari päivää että aivot saavat prosessoitua tiedon. En muista että aikaisemmin olisin tällaista huomannut joten oletettavasti kyseessä on vanhuuteen liittyvät muutokset ;D

Kutsu opiston pääsykokeisiin kolahti taas luukusta. Juoksukunto ei mielestäni vielä ole riittävä, mutta onhan tässä vielä kolmisen viikkoa tehokasta treeniaikaa jäljellä. Minulla on silti sellainen kutina että todennäköisesti skabat jää tältä syksyltä käymättä. Juoksuahan olen päässyt treenaamaan ihan ilman mitään häiriöitä, ei ole ollut flunssia tai minkäänlaisia jalkavaivoja tms. Mutta muuten olen kyllä ihan romuna. Viikko sitten kävin ensimmäistä kertaa kevään jälkeen kokeilemassa uintia ja totesin että olkapään liikkuvuus on niin surkea ettei vaparia pysty uimaan lainkaan ja rintauinnissakin kipu on aikamoinen. Huomaamatta on siis mennyt vain pahemmaksi tuo olkapää ja kyllähän sen nyt ihan arjessakin huomaa kun tarkemmin ajattelee... Pakko mennä olan kanssa lääkäriin/fysioterapiaan koska se haittaa myös koulussa ja tulevissa harjoitteluissa kun työ on aikalailla fyysistä vaikka perushoidon juttuja vasta opetellaankin. Kirsikkana kakussa pamahti toissapäivänä rintarantaan fasettilukko kun kävellessä pyörittelin käsiä!!! Kyllä tossa vaiheessa viimeistään tuntu siltä että mun kropalla ei kannattane mistään palomiehistelystä enää edes haaveilla. Sirdaludeilla ja särkylääkkeillä oon saanut pari yötä nukuttua, mutta lukko on niin ylhäällä etten saa siihen kohtaan omatoimisesti rullaillen mitään liikettä... fysioterapia siis siinäkin lienee se oikea osoite.

Tänään on ohjelmassa MAPA-koulutusta ja sen "jumppa" osuus jossa harjoitellaan potilaan kiinnipitämistä ja irrottautumista. Oikein innolla odotan sitä näiden mun kremppojeni kanssa, en varmaan pysty tekemään mitään mitä on ohjelmassa. Toivottavasti muiden painia katsellessa jää jotain mieleen.

Siinä niitä kuulumisia täältä susirajalta. Treenit jatkuu viikonloppuna "testicooperin" merkeissä, eli teen sellaiset valmistelut kuin Kuopiossa. Aamulenkki, pidempi tauko ja 6 min lämmittely Cooperiin. En tosin juokse koko matkaa vaan 4 kierrosta tavoiteaikoihin 1.45, 1.35, 1.40, 1.40. En usko että menee, mutta saattaahan tuo yllättää. Sunnuntaina boulderoimaan jälleen kurssille, sikäli kun selkä/olkapää kestää yhtään.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Tough Enough?

Eilen käytiin juoksemassa Tough Viking extreme esterataskabassa Helsingissä. Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun osallhistuin minkäänmoisiin juoksuskaboihin joten hyvin varovaisella tunnustelulla ainakin itse lähdin liikenteeseen eikä suoritusta voi ainakaan kovaksi tai rankaksi sanoa. Esteet oli suhteellisen helppoja ja välietapit hölköthäeltiin sellaista kevyttä höntsää. Siitä huolimatta kyllä alkoi jalka loppupuoliskolla jo painaa. Siinä missä muut joukkueen jäsenet saivat vain lisää virtaa vesiesteistä, minulla kylmä vesi veti jo väsyneen kropan ihan tukkoon vähäksi aikaa... ja vesiesteitä oli loppupuolella useampi. Matkakin oli pisin mitä olen koskaan juossut, vaikka siis vain 12 km. Aikaa meillä meni 1h 25min, kun nopein suorittaja veti radan 45 minuutissa!! Se on siis jo sellaista haipakkaa jota itse en pysty juoksemaan varmaan edes 500m. Urheilijat on kyllä ihan oma rotunsa! Yllättävän vähän tuntuu missään lihaksissa homma. Latsit on vähän kipeenä kiipeilyistä, ja lonkankoukistajat jostain syystä. Reisissä ei sen kummempia lihaskipuja ole joten huomenna puntti kulkee toivottavasti hyvin kun pitkästä aikaa pääsee. Mielestäni minun ei kyllä tarvinnut yhtään hävetä meidän joukkieen palomiesten ja hoitsumiehen rinnalla. Toki jos oltas vedetty ihan tosissaan niin kauas oisin varmasti jäänyt, mutta nyt pysyin tahdissa mukana oikein hyvin.

Viikinkikisaa toughimpaa onkin sitten ollut pari viime viikkoa koulussa. Pitkiä päiviä, paljon uutta opittavaa ja tietysti kaiken maailman fuksiaisia ja muita bileitä, Kauheesti ei ole jäänyt paukkuja treenaamiselle ja viime viikolla vielä yritin kovasti välttää flunssan pahenemista extralevolla ja ravinnolla siinä ihan hyvin onnistuenkin. Koulussa tulee lukujärjestys ainakin helpottamaan tulevina viikkoina, joten jos ei kotitehtävien määrä ihan exponentiaalisesti lisäänny niin lenkkeilylle luulisi jäävän ihan hyvin aikaa. (Ellei vapaita aamupäiviä sitten tule käytettyä vaikkapa nukkumiseen.) Kuopion kisaan on reilu 5vk aikaa, sikäli kun kutsu joskus laatikosta kolahtaa. Paljon pitäisi vielä tapahtua jotta sinne lähtisin, mutta kai se ihan mahdollista on edelleenkin. 

maanantai 25. elokuuta 2014

Ensihoitajaopiskelija Ivana ilmoittautuu!

Tänään se sitten vihdoin alkoi. Ensihoidon opinnot siis.

Koko pitkä päivä erilaisia esittelyjä ja infoja, kouluun ja oppimisympäristöihin tutustumista, opiskelutoverien esittäytymisiä ynnä muuta mukavaa. Jossain välissä ehti jopa syömäänkin. Innolla odotan, mutta samalla hieman pelkään, mitä tuleman pitää. Seuraavat pariviikkoa lukujärjestys näyttää pahalta.. melkein joka päivä on ohjelmaa 8-16(17) ja mikä itseäni eniten huolestuttaa, lukujärjestyksestä puuttuu tärkein, eli ruokatunti! No, varmasti ruokailukin järjestyy jossain välissä. Alku on tosiaan rankkaa, koska neljän oikean kurssin lisäksi on kaikenlaisia orientoivia opintoja joissa siis käydään läpi erilaisia opiskeluun liittyviä ja liittymättömiä asioita. Parin viikon jälkeen vapaata onkin sitten lukujärjestyksessä huomattavasti enemmin.

Mitenkään ei yllättänyt että edustan aloittaneiden ensihoitajaopiskelijoiden porukan senioriosastoa. Muutama päälle kolmekymppinen onneksi löytyy, joskaan en ole ihan varma oliko niitä omassa ryhmässäni kun ei minulle ihmisten naamat jää mieleen pitkään aikaan. Suurin osa luokkakavereista on joka tapauksessa 19-23 vuotiaita. Minä en onneksi jaksa murehtia siitä pitävätkö junnut minua ikäloppuna kalkkiksena. Ei voisi vähempää kiinnostaa :D

Päivä on ollut rankka ja lenkkipolku kutsuu joten ei tähän hätään tämän enempää. Varmaan blogissakin tulee kuitenkin jatkossa enemmän opiskelujuttuja kuin esim. treeniasiaa. Ainakin varsinaisen treenipäivyrin pitämisen meinasin lopettaa kun eipä niiden punttisarjojen tms. lukeminen ketään kiinnosta kuitenkaan, mutta toki pääpiirteittäin edelleen kerron mitä tulee tehtyä puntilla ja lenkillä.

perjantai 22. elokuuta 2014

Uutta ohjelmaa ja samaa vanhaa

Puntit on nyt keventyneet kun mennään lähemmäs mahdollisia tulevia juoksu skaboja. Parin puntin lisäks on taas käyty yhdellä, viime kertaista huomattavasti kevyemmällä, apinalenkillä.

18.8 Puntti 1

Penkki: 3*6*60kg
Myötäleuat: 6*2kg, 6*3,5kg, 6*5kg
Kyykky: 6*90, 6*100kg
Leveä kulmasoutu: 20*50, 10*55

19.8 PK lenkki 7km/~40min

21.8 Puntti 2


Kapea penkki: 6*50,55,57kg
Leuat myötäotteella: 3*5,7,7,8,10,10kg
Vatsat laudalla: 18,8*16kg(kuula rinnalla) 12*12kg

Puntilta olin lähdössä suoraan meidän viikinkijoukkueen kanssa juoksemaan lenkkejä ja esteitä, vaan jälleen kävi kova kato ja tällä kertaa seurana oli pelkästän palomies K. Lenkki oli hitosti paljon kevyempi kuin edellis kerralla ja keskisykekin n. 15 pykälää alempana. Juoksuetapit mentiin kuitenkin ihan ok tahtia, eli sellaista alle 6min/km reippaasti.

 7,5km/60min, keskisyke 163bpm.

Esteitä matkalla:
- 1xseinän ylitys
- leuanvetotelineen (~180cm) ylitys
- 10*170cm tangolle nousu
- monkey bar, kaareva (nousu+lasku)
- portaat
- leuanvetotelineen (~180cm) ylitys 

Semmosta tällä kertaa.

Tänään on viimeinen työpäivä ja maanantaina alkaa koulu. Vielä tuntuu koko homma kovin kaukaiselta, mutta eiköhän se realisoidu sitten hyvinkin äkkiä kun ensimmäiset neljä kurssiakin pyörähtävät käyntiin heti ensimmäisellä viikolla. Saa nähdä miten kauan  menee että saa aivot nyrjäytettyä opiskeluvaihteelle. Voi olla että ensimmäisten viikkojen aikana nukkumatti tulee entistäkin aikaisemmin ja voimia tai aikaa ei kamalasti treenaamiselle jää. Mutta turhapa sitä on etukäteen maalailla piruja seinälle. Kohtahan sen näkee. Elämme jännittäviä aikoja!

maanantai 18. elokuuta 2014

Kevyttä punttia ja apinatouhuja

Kevyt viikko siis takana ja jo kolmatta viikkoa puntti luistaa luokattoman huonosti. Suurin selitys lienee liian nopea painonpudotus. Tajusin nimittäin että alkuun junnannut dieetti on ottanut vähän liian ison harppauksen kun 5 viikossa painoa on lähtenyt lähes 5 kiloa vaikka hiilareita syön enemmän kuin ikinä... ei siis ihme ettei puntti luista. Nyt koitan siis vähän hillitä miinuksia, mutta vielä saa toki pari kiloa pudota ennen Petosen avoimia.

Treenimotivaatio on tällä hetkellä täysin nollissa, varmaan pääasiassa siksi että tulokset on salilla romahtaneet joten minkäänlaista kiinnostusta jumppaan ei ole. Järkevintä olis varmaan hengähtää hetkinen ja ottaa sitten uudella innolla vauhtia. Mut ens viikolla vaihtuu treeniohjelma, joten katsotaan josko siitä saisi hetkeksi taas intoa tekemiseen. Juoksut ei oo tökkineet niin pahasti. Enhän minä ole siitä koskaan tykännytkään, mutta ei se ole sen paskemmaksi mennyt ainakaan.

8.8 Puntti 4, tää oli siis vielä normiviikkoa mutta oli niin paska treeni ettei rajaa, tein vain maven ja kyykyn ja lähdin himaan. Tästä on muistiinpanot lisäksi hukassa eli en muista mitä tein.

11.8 PK normia vauhdikkaampi hölkkä VPK:lle lentistä pelaamaan 4,5km/25min keskisyke 162 b/m + lentistä joku tunti ja 2,5km kävely himaan

12.8 Kävely/hölkkä salille 2,5km, kevyt Puntti 1

13.8 Puntti 2 + "parkour" eli monkey bar ja seinien ylitys/tankojen päälle kiipeily harjoittelua n. 60min. Kivasti alko jo löytyä tekniikkaa ja loppuvaiheesta pääsin jo helpolla 170cm tangon/seinän yli... tavote on toki sit n. metrin korkeemmalla...

14.8 VK "tikapuut"


Matka
Aika
Palautus
1000 m (PK)
5.50
2 min
200 m
0.50
1 min
400 m
1.37
2 min
800 m
1,38 + 1.45 = 3.23
3 min
400 m
1.40
2 min
200 m
0.45
1 min
1000m (PK)
6.00

  

 + puntti 3

16.8 PK + "parkour" 8km/52min kävin lenkin jälkeen parkour puistossa tekemässä monkey bar:ia ja ylösnousemuksia 170cm tangolle x 10. Oli helppoa kunhan muisti kuinka jaloilla ponnistetaan, aluks en meinannut päästä ylös millään

17.8 Puntti 4 Kevyen viikon vika puntti. JESH!! Toivottavasti ens viikolla on jo vähän motivaatiotakin kehissä.

Tänään meinasin ehtiä puntille ennen VPK harkkoja, huomenna PK ja keskiviikkona lepo kun menee koko päivä duunihommissa. Torstaina olis taas juoksu & apinointi harkat poikien kanssa. Sen pidemmälle en oo ehtinyt suunnitella. Seuraava VK lenkki on viikonloppuna, koska haluan juosta sen kentällä ja kaupungin molemmat kentät on arkisin varattu oikeille urheilijoille.

torstai 7. elokuuta 2014

Välillä täytyy nöyrtyä...

.. ja myöntää etten ole 25 vuotias hyväkuntoinen nuorimies, eikä minusta tule sellaista vaikka kuinka treenaisin.

Tänään sain vähän esimakua siitä minkälaiseen soppaan olen tällä kertaa lusikkani työntänyt. Kuten varmaan aikaisemmin jo lyhyesti mainitsin, ilmoittauduimme VPK:n nelihenkisellä joukkueella Tough Viking - extreme juoksutapahtumaan. Joukkueessa minä, kaksi palomiestä ja yksi ensihoitaja. Muu joukkue on siis minua yli 10v nuorempia hyväkuntoisia miehiä... Itsehän olin ajatellut että kisa menee ihan rennolla otteella hölkötellessä eikä sitä tarvitse niin tosissaan ottaa. Pääasia on mukava yhteinen tekeminen ja tietysti kisan jälkeinen rai rai.

Kisa on n. kuukauden päästä ja tänään oli joukkueen ensimmäiset yhteinen harjoituslenkki jonka suunnittelijana oli Palomies H. Treeniin osallistui ainoastaan puolet joukkueesta, eli allekirjoittanut sekä H. Lahjattomat treenaa.. näinhän se on.

Päätin varmuuden vuoksi ottaa ensin löysät pois kuntosalilla. Puntti sujuikin loistavasti ja pitkästä aikaa enkat paukkui, kiitos eilisen tankkaus & lepopäivän. Puntin päälle palkkari ja sitten olikin jo aika sitoa lenkkarin nauhat umpisolmuun.

Jo lähtövauhti oli meikäläiselle pienehkö järkytys, eikö tässä mennäkään kevyttä höntsävauhtia? No ei menty.. Ensimmäinen este oli seinien ylitys. Reilu parimetriset jalkapalloseinät läheisen koulun pihalla vielä tuli ylitettyä jotenkuten, vaikka jonkinlaisen muscleupin hallitsemisesta olisi kyllä ollut hurjasti hyötyä.
Matka jatkui pururadalle jossa hengityksen tasaaminen ei tuntunut onnistuvan lainkaan, pieni hengähdystauko tuli kun vähän edellistä estettä vastaavasti ylitettiin leuanvetoteline. Tuossa vaiheessa pallea oli niin krampissa että juoksu oli todella tuskaista eikä jutustelusta ainakaan tullut mitään kun täytyi koittaa keskittyä hengittämiseen. Paikallisen uimarannan parkour puistossa pääsin testaamaan risan olkapään toimivuutto ylöspäin nousevassa monkey bar härvelissä... puoleen väliin pääsin, sitten päätin luovuttaa ettei olkapää repeä enempää. Heti perään porrasjuoksua... sykkeet päälle 190 eikä toivoakaan että ne olisivat enää siitä laskeneet...
Seuraavana polku vei Lappeenrannan paloaseman pihalle joss Palomies H tottuneesti lähti juoksemaan letkutornin portaita ylös. Itsellä alkoi tajunnan taso olla jo sitä luokkaa että suosiolla kävelin portaat kaiteista roikkuen, mutta ylös asti pääsin kuitenkin (ja alas). Takaisin purulle, ja viimeeksi takaisin ensimmäisten seinäesteiden luokse. Tuossa vaiheessa tokaisin että H saa ihan yksinään ylittää seinät ja minä puuskutin hetken polviin nojaten, kun tiesin että matka jatkuu vielä takaisin omalle asemalle. Loppumatkan vauhti tuntui hyytyneen lähinnä konttaus vauhdiksi.

Koko matka oli siis aivan hirveää. Vaikka lämmintä oli 28 astetta, olin aivan kananlihalla ja päänahassa hurja endorfiinikihelmöinti. Matkaa tuli kuitenkin vain noin puolet siitä mitä itse skabassa pitää juosta joten saa nähdä kuinka siitä selviän. Jos pojat haluaa kisata tosissaan niin pakkohan se on yrittää perässä pysyä, en vaan tiedä selviänkö siitä hengissä...

Vaikka lenkkiin sisältyi erinäisiä esteitä joissa meni aikaa ja vauhti ainakin tuntui lopussa hyytyneen ihan totaalisesti, niin aika hyvää vauhtia pidettiin GPS kellon mukaan 7km/47min oli lopputulema keskisykkeellä 176 bpm.

Vaikka eilen jo olikin tankkauspäivä niin taidan tänään syödä hyvällä omallatunnolla sipsejä niin paljon kuin napa vetää kun lähden iltapäivästä teinityttöjen kanssa kesämökille.

Nyt tulee pitkä tauko treeneistä mökkireissun ja viikonlopun Pietarinmatkan vuoksi, joten sikäli tämä totaalihajotus tuli hyvään paikkaan kun on ainakin aikaa palautua.

Mutta joo... ei paljon meikäläisen PK lenkit ole valmistaneet tuollaiseen rääkkiin. Palomies H ei  sensijaan tainnut juuri edes hengästyä touhusta.



lauantai 2. elokuuta 2014

Maastoa palaa ja meitsi vaan ajaa

Metsäpaloindeksi on ollut päälle 5 jo pidemmän aikaa (6 on korkein mahdollinen syttymisriski). Kansankielellä tuo meinaa että metsä on HELVETIN KUIVAA. Siihen nähden yllättävän vähän on maastopalokeikkaa osunut kohdalle tänäkesänä. Vielä ehtii... ei nuo pienet sateenroiskeet kastele lainkaan. Vaatisi usean tunnin rankkasateen että siitä olisi mitään apua.

Toissapäivänä tuli iltapäivästä maastopalokeikka luumäelle. Lähtöön oli ilmoittautunut ainoastaan 3 henkilöä, joten "pelkoni" toteutui ja pääsin keikalla höökin rattiin. Minun mielestäni maastopaloon, joka on 45km päässä, on ihan turha mennä pillit päällä :D Ajassa säästää ehkä 5min eikä se tuossa merkitse yhtään mitään. Käsky kuitenkin kävi tulla hälytysajoa, ja minähän ajoin! Olin jotenkin kuvitellut että taajama-alue olisi se haastavin osuus, mutta kyllä se rekkojen ohittelu kutostiellä satasen vauhdissa oli huomattavasti haastavampi homma. Onneksi kessuna oli ammattiautoilija joka koko matkan opasti ja neuvoi ja kertoi mitä tulee huomioida. Sain siis parhaan mahdollisen tuen ensimmäiseen hälytysajoon isolla autolla ja pääsimme ehjänä perille. (Joku oli jo käynyt kyntämässä ojanpenkkaa joten sinnekään ei enää tarvinnut itse ajaa. Meillä on molemmissa isoissa autoissa kamerat jotka kuvaavat automaattisesti kun auto on liikkeessä. Muistikortissa vaan oli jotain häikkää, eli en ainakaan vielä saanut omaa ajosuoritusta talteen. Olishan se mukava muisto.

Metsää paloi jonkun hehtaarin verran ja kun edelliskerrasta oli jo tovi kulunut niin puuhastelu oli ihan mukavaakin. Viitisen tuntia sammuteltiin ja sitten alkoikin ukostaa ja myräköidä ja vahingontorjuntakeikkaa alkoi viuhua. Meillä oli kuitenkin hyvä kessu joka ei ilmoittautunut vapaaehtoisesti mihinkään puutalkoisiin vaan sain ajella ihan rauhassa asemalle asti. Asemalla jäätiin valmiuteen ja yksi automaattikeikkakin osui kohdalle. Se tosin peruttiin ennen lähtöä, vain hetkinen sen jälkeen kun sain kuulla kunniani lähtiessäni viemään eväitä jääkaappiin keikan tultua. Eikai sinne nyt NIIN kiire voi olla että se on 20s kiinni.

No. Vesisadetta ei ole tullut joten odotettavissa on kiireinen loppukesä. Ehkäpä joudun rattiinkin vielä.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Hurjan kivan kesän ultimaattinen huipennus!

Tänään päivällä huomasin keittiönpöydälle ilmaantuneen kuoren Saimaan AMK:sta. Kuori oli sen verran paksu että arvasin sen sisältävän jotain muuta kuin karhukirjeen maksamattomista kursimaksuista. (Ei niin että olisin sellaistakaan odottanut) Arvasin heti mistä oli kyse. Vastoin kaikkia odotuksia minut siis oli valittu varasijalta opiskelemaan ensihoidon koulutusohjelmaan. Kiljuin riemusta ja vieläkin tuntuu että jalat on 10cm irti maasta. En oo vuosiin ollut kovin emotionaalinen, mutta tää kesä on avannut jotain henkisiä lukkoja ja oon tosissaan nauttinut elämästäni, tämä kouluhomma on kyllä kuin kirsikka kakun päällä, jos joku sellaisia kirsikkakakkuja leipoo.. vai missä se kirsikka kuuluu olla? Tätä juuri meinaan, olo on todella levoton :D

Päätin samalla sekunnilla että otan todellakin opiskelupaikan vastaan, mutta mietin vielä hetken ilmoittaudunko läsnäolevaksi vai opiskelenko työn ohessa esim. vuoden ja aloitan vasta sitten opintovapaan. Tajusin kuitenkin ihan muutaman minuutin pohdinnan jälkeen että parasta tässä on se että pääsen nyt muuttamaan elämääni ihan totaalisesti. Miksi odottaa vuosi? Eihän minulla olisi mitään motivaatiota työntekoon siinä vaiheessa. Äsken siis lähetin esimiehelleni ensimmäisen varovaisen tiedustelun aiheesta opintovapaa.

Koulu alkaa 25.8, joten ehdin töissä olla sopivasti 2 viikkoa ennen kuin jäisin pois. 2 viikkoa on juuri sopiva aika järjestellä asiat kuntoon kun ei mitään hurjaa perehdytystäkään tarvitse kenellekään tehdä.

Kylläpä on siistiä ja toisaalta jännittää aikalailla. Onhan tässä nyt taas ihan totaalinen elämänmuutos edessä. Mennä nyt tällainen vanha akka sinne nuorisopuolelle teinien kanssa opiskelemaan. Pää hajoaa jo pelkästä ajatuksesta :D

Ei mulla muuta. Jatkan leijumista.

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Jotain aivan muuta.

Huonee keinuu, kaikki on keinunut jo kohta 3 päivää. Siitä asti kun palasin kesän odotetuimmalta nollausreissulta, 3 yötä, 4 päivää Saimaalla purjeveneessä, joskaan sääolosuhteiden vuoksi ei purjehdittu juuri lainkaan. (Lilluttiin bensan loputtua tuuliajolla.. tai no siis, tuulta ei ollut niin käytännössä kelluttiin paikallaan purjeet ylhäällä).

Minun arki on todella hektistä. Jos en ole töissä "lepäämässä" olen treenaamassa. Aiemmin tuossa oli lisänä koulut yms. En pysty keskittymään edes elokuvan katseluun, vaan jo 90min elokuvan aikana pitää käydä vähintään 2 kertaa tietokoneella, katsoa puhelinta, juoda vettä, seisoa päällä jne... Mutta toista on veden äärellä. Toki keskittymisvaikeuksia oli. Yritin lukea helppoa scifiä mutta pääsin vaivaiset parikymmentä sivua eteenpäin. Vähitellen kuitenkin alkoi keho ja pää adaptoitua rauhalliseen vesielämään jossa aika tuntui pysähtyneen. Kännykästä loppui akku, eikä maailman uutisia edes viitsinyt seurata ylen selkokielisiä uutisia enempää. Nyt maissa kaikki keinuu edelleen ja aika on, jos ei pysähtynyt, niin edelleen jollaintavalla nyrjähtänyt. Tekemistä toki jo piisaa. Pankkiasioita, juoksua, punttia, ja VPK treenit. Silti meinasin kohta suorittaa itselleni harvinaisen, ehkä jopa neitseellisen toimituksen ja mennä baarin terassille päiväkaljalle. Olisin jo mennyt, mutta kuppila aukeaa vasta puoleltapäivin.  Tuon suorituksen jälkeen on aika palata todellisuuteen. Ikävä kyllä.







tiistai 22. heinäkuuta 2014

Treenattukin on

Ihan pelkkää maakuntamatkailua ei tämä loma sentään ole, vaikka huomenna suuntana onkin taas ilmeisesti Sulkava ja sieltä matka jatkuu purjeveneellä kohti ääretöntä ja sen yli! Viikko kuitenkin on tässä tehokasta treeniaikaa ollut välissä ja se on käytetty mahdollisimman tehokkaasti.

Laitetaan kaupan päälle myös kevyen viikon juNpat lyhyesti:

Kevyt viikko:

10.7 VK Aamulenkki 2000m PK + 3200m/15:50min (2450m/12min) + 2000m PK - paremman tuntuinen juoksu kuin edellisellä viikolla, jakso helposti tuon reilu 3km ja enemmänkin ois mennyt mut halusin säästellä, ens kerralla sit pidemmälle. Jalat on kyllä ihan pökkelöt ja hyydyksissä... ei kovin vauhdikkaasti siis kulkenu.

+ Puntti 1, penaa, leukoja, kapeeta vinopenaa, kulmasoutua ja hmmerhabaa
11.7 Puntti 2, kyykkyä, jullea, vatsoja, kylkiä ja pohkeita

12.7 PK 8km/50min, alusta asti tahti pysyi riittävän rauhallisena ja tasaisena ja tökköjaloista huolimatta tuntui suht kevyeltä juosta.
13.7 Puntti 3, kapeeta penaa, myötäleukoja, vinopenkkiä, habaa

14-15.7 Reissussa, tuli käveltyä maastossa muutamia kilsoja per päivä (5-8km), ei muuta.

16.7 Puntti 4,
mavea, etukyykkyä, vatsoja, rannekääntöä
 + PK 4km/26min, ihan kauhee. Ekaks ei tuntunu happi kulkevan ollenkaa, sit närästi, sit koski polvee ja sit koski mahaa. Ja hikiki tuli!! Sitä se parin päivän porsastelu näköjää tekee...
Siihen päättyi kevyt viikko sitten ja sitten asiaan!

17.7 Punttijunppa

Penkki: 5*65kg, 2*65, 3*65, 5*65, 3*65kg... piti tehdä 5*5 mutta... olkapää on ihan vitin kipeä ja vähän väliä kolauttelin tankoa milloin mihinkin joten sarjat meni aikalailla plörinäksi
Leuat (vo): 4*4*5kg
Kapea vinopenkki (stopilla): 6*40, 42kg
Kulmasoutu tangolla (stopilla): 6*50,55,60kg
Vasarakääntö: 2*8*10 kg tätä taiteilin 10kg levypainon kanssa kun ei ole sopivia käsipainoja, ei oikein toimi tuokaan

18.7 Aamupäivästä VK radalla. 2000m PK + 2400m/11:40min + 1700m PK. Ilma oli ihan liian kuuma kun aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Koko matka oli tuskaista ja jätin tuohon 2400m ihan suosiolla.

Illalla punttia:

Kyykky: 4*4*100 kg
Julle (stopilla): 6*85, 90, 95, 100 kg
Vatsat: 3*6*8 kg
Kyljet: 2*10*32 kg
Pohkeet: 2*8*32 kg

19.7 Paskalenkki

4,2km/26min + 1,5km kävely


Tänään ei ollut ohjelmassa mitään muuta kuin höntsälenkki joka jäi helteen ja sitä seuranneen sadekuuron vuoksi aika pitkälle iltapäivään. Ei kyllä luistanut ollenkaan. Jalat on pökkelöt ja sitten joskus 3km kohdalla alkoi heikottaa, pyörryttää, oksettaa ja vituttaa joten lopetin hölkän ja vaihdoin rauhalliseen kävelyyn kohti kotia.

20. 7

Köpö salille ja pois, n. 5km.

Kapea penkki: 4*4*62kg
Leuat myötäotteella: 4*4*5kg
Vinopenkki: 6*50, 52kg
Hauikset tanko: 8*20,25kg, 4*30kg

21.7

Mave: 5*115kg
Etukyykky: 3*8*70kg
Suorat + vinot vatsat, rannerullausta...
Tänään olis ohjelman mukaan viikon ainoa totaalilepopäivä, mutta lähden kohta kuitenkin puntille koska lepoa on tiedossa taas useampikin päivä. Huomisaamuna on tarkoitus laittaa kello herättämään ja käydä juoksemassa VK lenkki heti aamusta... Kovin viileästä säästä ei silti kannattane edes haaveilla, joten epäilen että viime perjantainen huono karma seuraa huomennakin, mutta mitä sitä etukäteen maalailemaan piruja seinälle, hommahan saattaa sujua kuin ruusuilla tanssien! (auts)

Ainiin, ja painohan oli tänä aamuna 62,7kg, eli reilut 2 kg on tultu alaspäin 5 viikossa. Mitään huimaa vauhtia ei paino siis putoa, mutta olemus on kutistunut huomattavasti. Ennemmin toki tässä tilanteessa ottaisin sen radikaalimman painonputoamisen vaikka lihasten kustannuksella. Mut ehtiihän sitä sitten kun punttitreenin määrä kohta vähenee. 

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Sinne ja takaisin - Päivä 3

Meinasi ihan jäädä viimeinen reissupäiväkertomus kirjaamatta!

3. Päivä

Kitee - Zoo

Aamulla pirteänä Pajarinhovista herättyämme ja reippaan aamupalan jälkeen suuntasimme vieressä sijaitsevaan Kiteen eläinpuistoon. Puistossa on sekä suomalaisia että ulkolaisia eläimiä, sellaisia "tavallisia" karhu, hirvi, poro, villisikoja, laamoja, lampaita jne. ei siis mitään kirahveja. Eläintarhat ovat lähtökohtaisesti ahdistavia paikkoja. Miltä itsestä tuntuisi kököttää aitauksessa ihmisten pällisteltävänä. Aitaukset onneksi olivat sentään isoja (niin isoja että jollei elukoilla olisi ollut juuri aamupalan aika niin ei niitä olisi varmaan nähnytkään). Kuvamatskua ei ole paljon, tässä väsähtänyt Naali.








Parikkala - Patsaspuisto

Kiteeltä matka jatkui kohti kotia. Koitettiin valita vaihtoehtoisia reittejä, mutta mitään uusia nähtävyyksiä ei enää bongattu. Yksi pakollinen pysähdys oli kuitenkin vielä edessä. Nimittäin Parikkalan Veijo Rönkkösen Patsaspuisto, sosiaalisesti rajoittuneen Rönkkösen kotipiha johon tämä teki elämänsä aikana satoja hauskoja ja häiriintyneitäkin veistoksia. Suosittelen! Itse olin vimeeksi käynyt tuolla ehkä 20 vuotta sitten taiteilijan vielä eläessä.




Parikkalasta ajettiin nälkäisenä kohti Lappeenrantaa ja kotia.

torstai 17. heinäkuuta 2014

Sinne ja takaisin - Päivä 2

Päivä 2:

Toisena päivänä oli minun vuoroni olla ratissa ja todella surkeiden yöunien jälkeen se olikin suhteellisen tuskaista touhua. Tuntui että aina kun auton moottorin tasainen hurina alkoi niin silmät alkoivat painua kiinni, sain ihan tosissani keskittyä hommaan että onnistuin pysymään hereillä. Onneksi tänäänkin ajomatkat olivat lyhyitä ja pysähdyksiä paljon.

Sulkava - City 

Aamupalan jälkeen ajeltiin Sulkavan "keskustaan". Käytiin Marimekon tehtaanmyymälässä (tehdasta siellä ei tosin enää ole) toteamassa ettei sieltä löytynyt minulle laukkua vuosia palvelleen, mutta sittemmin hajonneen markiisilaukun tilalle.

Kahvilla ja pullalla piti toki myös käydä kahvila Alinassa. Siellä taisin syödä jokunmoisen pullankin :)

Sulkavan torilta ostettiin matkaevääksi mansikoita edellisen yön Hukkasilta ja haettiin paikallisesta kaupasta vähän muutakin purtavaa. Sulkavalta matka jatkui kohti Savonlinnaa.



Savonlinna - Olavinlinna


Olavinlinna ei ehkä esittelyitä sen enempää kaipaa. Oltiin oikein perus turistimeiningeillä ja mentiin sellaiselle opastetulle kierrokselle. No eipä sinne ylempiin tiloihin olis muuten ollut asiaakaan.

Olavinlinnassa oli oopperajuhlat meneillään niin osa linnan osista oli yleisöltä suljettu kun siellä oli niitä lava ja katsomo rakennelmia, mutta kyllä sielläkin katseltavaa riitti.



Savonlinnasta otettiin seuraavaksi suunta Kiteelle.


 Kerimäki - Raikuun salpa-asema

Matkalla Kiteelle bongattiin joku nähtävyysmerkki ja lähdettiin käymään Raikuun salpa-asemalla jossa oli polun varrella 3 kk-korsua tai bunkkeria tai jotain. Käpyttely oli taas kerran ihan kivaa. Itse bunkkerit tietysti ihan samanlaisia kuin kaikkialla muuallakin. Rantaa sensijaan reunusti sellainen komea paksu kivimuuri joka oli jo ihan nähtävyys sinänsä.




Kitee - Puhos

Matka jatkui ja vaikka pientä evästä oli koko päivä pupellettu niin nälkä alkoi vaivata. Pohdittiin että jospa vastaan tulisi kyltti jossa lukee "Ruokaa" niin mennään sinne ja tilataan "Kolme ruokaa". Meillä kävi kuitenkin vielä parempi tuuri kun tienvarren kyltti sanoi "Hyvvee Ruokoo". Kurvasimme siis Koivikon Kievariin jossa oli tarjolla ihan ok noutopöytä jossa vatsan sai jälleen vähän liiankin täyteen.


Taas piti alkaa miettiä yöpaikkaa ja Keski-Karjalan matkailuesitteiden perusteella lähiseuduilla ei oikein ollut tarjolla mitään aamiaismajoitusta maatilalla. Lähinnä vain erilaisia/-tasoisia mökki majoituksia. Päädyttiinkin sitten mahdollisimman tylsään mutta kätevään ratkaisuun mennä yöpymään Pajarinhoviin koska seuraavana päivänä oli tarkoitus mennä Kiteen eläinpuistoon joka on siinä samassa paikassa. Pajarinhovi huokuu 80-luvun junttimeininkiä, vyöläukku vyötärölle ja pinssinäyttelyyn tutustumaan... no ei sentäs menty. Olin niin väsynyt että hyydyin sänylle heti huoneeseen päästyäni, mutta parin kymmenen minuutin torkkujen jälkeen pakotin itseni ylös, ulos ja lenkille  Illalla käytiin vielä lyhyellä kävelyllä "Pajarin haudalla" joka siis on varmaan 80-luvulla kasattu kivikasa :D Mutta maasto oli mukavaa dallattavaa ja pienen happihyppelyn jälkeen uni maistui siitä huolimatta että huoneessa oli mukava valonlähde jota peiteltiin illalla mm. nojatuolilla kun ei sitä uskaltanut sammuttaakaan kun lattia olisi varmasti lainehtinut jääkapin jääpeitteen sulaessa.

Aamupalaa oli tarjolla myös... mutta paikan teemaan sopien se oli aika kuppanen. Yön hinta oli kuitenkin 1,5x edellisessä paikassa. Mutta ei tuo nyt mitenkään haitannut sinänsä ihan hauskan kulahtanut paikka kaiken kaikkiaan.

Jääkaappi pitää olla

Pajarinhovi




Sinne ja takaisin - Päivä 1


Päätettiin harrastaa hieman ekoturismia eli kotimaanmatkailua lähiseuduilla. Ajokilometrejä ei tullut paljon mitään, mutta nähtävää riitti. Yleensä autoillessa aina ottaa päähän kun ei ole aikaa pysähtyä mihinkään. Nyt lähdettiin liikenteeseen ilman ennakkosuunnitelmaa tarkoituksena pysähdellä erilaisten nähtävyyksien parissa. Reitti oli suunnilleen tiedossa, mutta siitäkin poikettiin. Mentiin ihan fiiliksellä ja mikä hienointa, ilman navigaattoria! Netti toki oli apuna jotta löydettiin kohteita joihin tutustua ja joissa yöpyä.

Päivä 1:

Säätiedotus näytti maanantaiaamuna sadetta iltapäiväksi. Lähtiessä päätettiin että reittiä valitaan vähän säätilan mukaan, mutta koska muutamaa pientä pilvenhattaraa lukuunottamatta sää näytti hyvältä päätettiin lähteä Ruokolahden Hukkavuoren kupeeseen tehdylle 5km luontopolulle.

Matkalla oli pakko pysähtyä hauskan paikannimen vuoksi:




Ruokolahti - Hukkavuori

Hukkavuoren polku oli oikein mielenkiintoinen kohde. Polun varrelle oli rakennettu erilaisia "rasteja" joissa kerrottiin luonnosta/metsän elinkeinoista. Polun varrelle oli rakennettu myös nk. Jaakopin portaat, eli sellaiset jyrkkää vuorenrinnettä ylös menevät "tikapuut". Ensin mentiin köyden varassa rinnettä alas ja sitten portaita ylös. Hukkavuoren huipulla oli taukopaikka jossa oli kahvinkeittomahdollisuus. Keitettiin sumpit ja syötiin eväät. Kokonaisuudessaan reitin kiertämiseen meni ehkä maks. 3 tuntia aikaa. Oikein mukavaa puuhastelua, suosittelen käymään jos kuka liikkuu Ruokolahden nurkilla.
Hukkavuoren huipulla evästauko ja voimamaha

Polun rakentajan ITE taidetta polun varrelta

Ruokolahdelta jatkettiin matkaa kohti Puumalaa.

Puumala

Puumalaan saavuttuamme nälkä oli jo melkoinen. Etsittiin siis ensimmäinen ravitsemusliike joka vain löytyi eli "Hovi Grill House". Mesta oli enemmän sellaisen keskikaljakuppilan oloinen, mutta kyllä siellä vatsan sai täyteen. Kun lähdettiin ravintelista alkoi vihdoin se luvattu sade. Ehdittiin juuri ja juuri juosta jälkiruoalle. Kahvilan nimeä en muista, mutta se oli siinä heti puumalan sillan juurella vanhassa puutalossa. Tarjolla oli herkullisen näköisiä juustokakkuja, itse tyydyin kahviin.

Kaatosadetta kesti vain muutaman minuutin ja päästiin jatkamaan matkaa autolle. Kello alkoi olla jo sen verran että piti ryhtyä suunnittelemaan majoittumista. Päätettiin yrittää päivän teeman mukaisesti Sulkavalle Hukkasen maatilalle joka tarjoaa B&B majoitusta. Soittelin paikkaan ja tilaa löytyi. Käytiin ostamassa vielä GT kartta jotta löydettäisiin paremmin perille kun alueesta ei mitään kovin tarkkaa karttaa ollut käytössä.

Puumalasta lähdettiin ajamaan kohti Sulkavaa Viljakansaarentietä. Tuolla päästään käyttämään reissun ensimmäistä lossia, vaikka losseja tuolla alueella on todella monta. Lossin jälkeen tie muuttui Lieviskäntieksi ja sieltä jostakin matkalta bongasimme hienon padon. (Google löytää) Kyseessä oli ilmeisesti joku vanha mylly ja tuossa kourussa on uitettu tukkeja, en kyllä ymmärrä miten ja miksi :D











Sulkava - Telakanava

Hieman jännitti löydetäänkö Hukkasten tilaa ilman tarkempaa karttaa, mutta onneksi sinne oli loppujen lopuksi ihan hyvät opasteet. Tilalla oli lampaita ja hepukoita joista ensimmäiset oli suorastaan pelottavia kun ne alkoivat kuorossa määkimään. Tilalla kasvatettiin myös ainakin mansikoita, herneitä ja perunoita myyntiin.

Saatiin iltapalaksi herkullisia itseleivottuja sämpylöitä lisukkeineen ja käytiin saunassa/uimassa läheisen lammen rannassa. Matkanvarrella metsästäkin kuului määkimistä ja töminää, joku lammaslauma sielläkin asusti. Pelottavaa :D

Yöllä ei juuri tullut nukuttua, en tiedä olisiko ollut lievää lämpöhalvaus vai mikä, mutta kun laitoin silmät kiinni niin maailma pyöri ja oksetti. Myös vatsaan koski. Yö meni pyöriessä... Lisäksi huoneessa oli ihan törkeän kuuma, mutta se oli täysin omaa syytä kun ei älytty avata ikkunaakaan.

Aamulla oli tarjolla runsas, monipuolinen ja herkullinen aamupala. Hintaa tälle lystille ei tullut kuin n.35€/hlö sisältäen ilta- ja aamupalat. Voin kyllä todella suositella paikkaa yöpymiseen tai vaikka pidempäänkin oleskeluun. Lampuja sai syöttää ja varmaan hepukoillakin olisi päässyt ratsastamaan jos olisi halunnut.


Susi lampaiden vaatteissa

Kuukauden vanha pikkuhepukka


Tämmönen Mustangi


Ensimmäinen päivä oli kerrassaan loistava ja säät suosi. Vettä tuli tosiaan kaatamalla sen 10 minuuttia, mutta muuten aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta koko päivän ja illan. Autossa ei tarvinnut turhan pitkään kerrallaan istua ja oleminen oli varsin kivvoo!

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Raskaan viikon juNppailut

Nyt tulee kyllä kevyt viikko varsin sopivaan saumaan. Koko viikko on ollut yhtä tervan juontia treenien suhteen. Kyllähän puntilla toki on vielä menty eteenpäin aikalailla suunnitelmien mukaan, mutta palautuminen on todella heikkoa ja se on näkynyt varsinkin lenkeissä. Kevyet PK lenkit on olleet ihan mahottoman raskaita mennä. Oon vaan oottanut ja oottanut että viikko ois ohi, ja nyt se on! Edessä on toki yhden lepopäivän jälkeen vielä VK juoksu, eli juoksutreenissä ei ole luvassa kevennystä.

Paino nousi jostain syystä aloituslukemiin ja kropassa on selvästi turvotusta. En oo moksiskaan.

Mut ne viikon juNpat sitte:

4.7 Puntti  + lenkki

Penkki: 7*65kg, 11*57kg
Leuat (vo): 9,7*op
Kapea vinopenkki: 3*45, 2*6*40 kg
Kulmasoutu tangolla: 15*45, 2*15*42kg
Vasarakääntö: 3*12*6 kg

 + Todella väsynyt PK lenkki jossa vaihdoin kävelyyn jo alle 3km kohdalla kun ei vaan sujunut. 4,7km/36min

5.7 Väsynyt jalkajuNppa

Kävely salille ja pois, yht. 5km.

Kyykky: 6*100, 5*95kg (pää ei suostunut tekemään enempää jälkimmäisessä)
Julle: 3*12*85kg
Vatsat: 3*15*6kg, 15*3kg
Kyljet: 3*15*24kg
Pohkeet: 3*15*24kg

6.7 PK lenkki 6km/38min + kävely 2km. Edelleen todella väsynyttä touhua, kerrankin ei mitään ongelmia pitää hölkässä vauhteja alhaalla...

7.7 Punttii...

Kapea penkki: 2*6*62kg
Leuat myötäotteella: 6*5kg, 7*op
Vinopenkki: 8*40kg, 2*12*40kg Vain eka sarja stopilla kun hyydyin ihan täysin...
Hauikset mutka: 3*12*+17kg

8.7 Viimenen kova puntti JEEEE!

Mave: 6*112kg
Etukyykky: 12*65kg, 12*60kg
Suorat + vinot vatsat, rannerullausta...

+ boulderointia sisäseinillä Boulder Saimaa kiipeilykeskuksessa. n. 60min. Rankkaa oli mutta mukavaa! Saa nähdä kuinka törkeen kipeeksi saan olkapään tuosta lystistä.

Nyt alkaa puntissa kevyt viikko. Onneksi. Oon ollut ihan paskana koko viikon ja juuri muuta en oo osannu ajatella kun et tän viikon kun selviää niin sitten kevenee. Ylihuomenna pitäs kuitenkin käydä taas vähän vauhdikkaampaa juoksua harrastamassa joten ei tää tästä nyt ihan helpoks muutu vieläkään.



torstai 3. heinäkuuta 2014

Raskasta kaksoiselämää

Eilisestä muodostuikin harvinaisen rankka (harrastus) päivä.

Iltapäiväjuoksut:

Töistä päästyäni lähdin juoksemaan viikon VK juoksujani. Oli ihan kaamea nälkä niin piti vielä himassa syödä ruisleipä lisukkeineen vähän ennen kun painuin radalle juoksemaan. Vakaa tarkoitus oli juosta 15-20min sellaista reipasta tahtia, mutta juoksu jäi hieman lyhyemmäksi kun ruisleipä pyrki ylös ja jossain 2600m kieppeillä alkoi kylkeen pistää. Ajattelin etten turhaan kiusaa itseäni enempää.

Alkulämppää n. 10min ja sitten GPS:n mukaan veto 2700m/13min, mutta olin tuossa vaiheessa vasta 2600 viivalla, eli gepsi kyllä vähän huijaa. Päälle sitten kävelyä ja hölkkää.

Olin kävelemässä autolle kun aiemman facebook huuteluni innoittamana Palomies H saapui kentälle. No enhän nyt sitten viitsinyt lähteä poiskaan vaan lupauduin juoksemaan perässä ainakin muutaman kierroksen. Pienen alkuhöntsäilyn jälkeen juostiin mulle kovia (16-17s) 4*100m vetoja 1min kävelypalautuksilla. Tuossa vaiheessa olin jo sen verran puhki että neljän vedon jälkeen oli pakko luovuttaa. Vyötäröstä alaspäin vihloi. Päälle vielä kierros-pari höntsää ja isälle saunomaan. Yhteensä 9km/60min liikettä, eli ihan kohtuullinen saldo.

Koko illan olikin sitten todella väsähtänyt olo, enkä riemastunut kamalasti kun 9 jälkeen puhelin aloitti pirinän ja piippauksen rakennuspalokeikalle. Eipä sitä kuitenkaan tarvinnut kahta kertaa miettiä mennäkkö vai eikö mennä.

Yöjuoksut:

http://robikol.1g.fi/kuvat/Palo+ja+pelastus/2.7.2014+Rakennuspalo+keskisuuri+Lappeenranta/

http://www.esaimaa.fi/Online/2014/07/03/Tiril%C3%A4n%20talopalossa%20isot%20vahingot%20-%20saattoi%20sytty%C3%A4%20kuivausrummusta/20142495/4

Pitkästä aikaa kunnon rakennuspalokeikka jossa oltiin paikalla heti työvuoron jälkeen joten sukeltamaan painuttiin saman tien. Yllättävän pahasti talo jo paloi siinä vaiheessa, näkyvyys oli täysin nollassa ja lämmöt sanoisinko kohdillaan. Onneksi parina oli oikea palomies kun itse olisin välittömästi ollut eksyksissä sokkeloisessa kämpässä. Lämmöt pitivät huolen siitä että vaikka en tehnyt juuri muuta kun haahuilin ykkösen perässä niin ensimmäisen pullon loppuessa olin jo hetken verran saanut keräillä itseäni ihan tosissaan. Pihalla ilmaa haukkoessani, läpimärkänä, toivoin ettei ihan heti tulisi käskyä takaisin. Minun onneksi toinen innokas palomies otti paikkani seuraavalla kierroksella ja sain lepäillä laakereillani ihan melkein kyllästymiseen asti. Ulkopuolella purin lautoja ja palavia mineriittilevyjä seinistä ja jokusen tovin kuluttua päädyin vielä katolle sammuttelemaan ja purkamaan peltejä.

Katolla ollessani katselin epäuskoisesti "työtovereideni" toimintaa. Kadulla seisoi sammutusmiehiä muutaman henkilön ryppäissä, koko illan, tekemättä mitään. Ehkä kukaan ei ollut antanut varsinaista käskyä toimia, mutta siitä huolimatta. Tuntui jotenkin hupaisalta että meidän porukka painui pullo toisensa jälkeen väsyneenä hommiin kun toiset seisoskelevat ja kaivavat nenää. Oletettavasti eivät olleet savusukelluskelpoisia, mutta olishan siellä työmaata riittänyt... No, eniten tuossa itseäni häiritsee se miltä tuollainen toiminta näyttää ulkopuolisista. Talo on ilmiliekeissä ja kaverit vaan näpyttelee kännykkää... ryhmänjohtajasta lähtien.

Pois päästiin lähtemään joskus 2 aikaan, ja huoltojen, syömisen ja suihkun jälkeen olin kotona  noin neljältä aamulla. Asemalla oli heikosti vaihtovaatteita ja olin kiskonut jalkaani fleese kerraston housut joista sain vittuilua muotitietoiselta sammutusmieheltä jota ilmeisesti hävetti kun kehtasin näyttäytyä julkisesti ABC:llä niihin pukeutuneena.

Aamuyöstä liikkuminen on kyllä jotenkin tosi rauhoittavaa. Kaupungissa ei liikkunut kuin pari autoa ja laiha surullisennäköinen kettu joka olisi tehnyt mieli vielä kotiin. Ennen sisälle menoa nojailin hetken autoon haistellen ilmaa ja kuunnellen lokinpoikasten "laulua". Naureskelin itsekseni rajähtäneelle olemukselleni, kerrastohousuille ja säkilliselle hielle ja savulle haisevia alusvaatteitani.

Tänään väsyttää.