Sivut

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Hurjan kivan kesän ultimaattinen huipennus!

Tänään päivällä huomasin keittiönpöydälle ilmaantuneen kuoren Saimaan AMK:sta. Kuori oli sen verran paksu että arvasin sen sisältävän jotain muuta kuin karhukirjeen maksamattomista kursimaksuista. (Ei niin että olisin sellaistakaan odottanut) Arvasin heti mistä oli kyse. Vastoin kaikkia odotuksia minut siis oli valittu varasijalta opiskelemaan ensihoidon koulutusohjelmaan. Kiljuin riemusta ja vieläkin tuntuu että jalat on 10cm irti maasta. En oo vuosiin ollut kovin emotionaalinen, mutta tää kesä on avannut jotain henkisiä lukkoja ja oon tosissaan nauttinut elämästäni, tämä kouluhomma on kyllä kuin kirsikka kakun päällä, jos joku sellaisia kirsikkakakkuja leipoo.. vai missä se kirsikka kuuluu olla? Tätä juuri meinaan, olo on todella levoton :D

Päätin samalla sekunnilla että otan todellakin opiskelupaikan vastaan, mutta mietin vielä hetken ilmoittaudunko läsnäolevaksi vai opiskelenko työn ohessa esim. vuoden ja aloitan vasta sitten opintovapaan. Tajusin kuitenkin ihan muutaman minuutin pohdinnan jälkeen että parasta tässä on se että pääsen nyt muuttamaan elämääni ihan totaalisesti. Miksi odottaa vuosi? Eihän minulla olisi mitään motivaatiota työntekoon siinä vaiheessa. Äsken siis lähetin esimiehelleni ensimmäisen varovaisen tiedustelun aiheesta opintovapaa.

Koulu alkaa 25.8, joten ehdin töissä olla sopivasti 2 viikkoa ennen kuin jäisin pois. 2 viikkoa on juuri sopiva aika järjestellä asiat kuntoon kun ei mitään hurjaa perehdytystäkään tarvitse kenellekään tehdä.

Kylläpä on siistiä ja toisaalta jännittää aikalailla. Onhan tässä nyt taas ihan totaalinen elämänmuutos edessä. Mennä nyt tällainen vanha akka sinne nuorisopuolelle teinien kanssa opiskelemaan. Pää hajoaa jo pelkästä ajatuksesta :D

Ei mulla muuta. Jatkan leijumista.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hitokseen paljo onnea!

Anonyymi kirjoitti...

Hitokseen paljo onnea!

Anonyymi kirjoitti...

Moi

Jos sun haaveena on päästä opistoon ja palomieheksi, niin älä missään nimessä luovu siitä. Pääset kyllä ajamaan sitä lanssia ihan tarpeeksi palomiehenäkin. Älä lopeta juoksutreenejä, nyt kun olet päässyt hyvään alkuun. Päinvastoin, ei muuta kuin kaikki peliin.
Kun olet päässyt opistoon, ja saanut hommia pelstuslaitokselta, niin jatko-opiskelu on sekä taloudellisesti, että työrytmin ansiosta paljon helpompaa, esimerkiksi aikuispuolella. Sittenhän sulla on todellinen kuva siitäkin, haluatko jatkaa ensihoitajaksi.
Mun neuvo on, että älä tyydy ensihoitajakoulutkseen, vaan mene sinne opistoon koska se on sun haave. Nyt kun voit keskittyä vain juoksuun, kun puntitkin on tehty, niin sullahan on paras sauma ikinä. Tsemppiä paljon.

Opiston käynyt

Ivana kirjoitti...

Moi,

en ole opistohaaveita tosiaan kokonaan haudannut. Mutta realisti täytyy olla sen suhteen mihin toi juoksukunto tulee riittämään.

Mulla on ikää jo aikalailla, eli tuo aerobinen kunto ei ainakaan kovin helpolla tästä enää parane... Toki siis jos keskittyisin pelkästään juoksuun niin voisi olla toinen ääni kellossa, mutta toistaiseksi puntit on ihan täpöillä mukana koska se on kuitenkin se mun juttu eikä juoksu.

Katotaan nyt sitten mikä on kunto 10 viikon päästä ja viitsiikö sillä lähteä pääsykokeissa kokeilemaan.

Luulen kuitenkin että tuo ensihoitajan homma on se järjellä ajatellen parempi duuni minulle ja palomiehistely lähinnä sellainen hullu unelma. Mut pidetään nyt toistaiseksi kiinni hulluistakin unelmista :D