perjantai 20. joulukuuta 2013

Kovan viikon saldo - nyt kevennetään

Edellisessä viestissä tuli avauduttua motivaatio-ongelmista ja väläytettyä samalla että ei se ainakaan treenituloksista riipu koska olen kehitykseen kyllä ihan tyytyväinen. Tänään sain päätökseen viimeisen kovan treeniviikon ja vuorossa on kevyt viikko. Minulla on kevyt viikko aina joka neljäs viikko. Se on toiminut oikein hyvin.

Tässä viimeisen viikon tuloksia. Penkkiä lukuunottamatta ollaan jo kesän testiä edeltävissä lukemissa eli ihan hyvä tilanne siihen nähden että testiin on aikaa yli 9 viikkoa.

Penkki punnerrus: 6*65 kg, 9*60 kg
Kapea penkki: 6*62,5 kg, 9*57 kg
Leuanveto: 10*op (~64 kg)
Maastaveto: 11*100 kg
Kyykky: 6*90kg (ilman vyötä)

Noi siis ainoita liikkeitä joissa sarjamaksimit on tehty, lisäksi oon tehnyt habaa ja ranskista, vinopenaa ja alataljaa/kulmasoutua.

Tästä on hyvä jatkaa. En tiedä mennäänkö vielä yksi kierto voimailua vai pitääkö jo siirtyä hinkuttamaan pitkää sarjaa... voi olla että pitää... hyi yäk!

torstai 19. joulukuuta 2013

Kisaväsymystä - taas

Puntti treenit sujuu vihdoin hyvin, tulokset on nyt lähestulkoon samoja kuin viime keväänä testiin valmistautuessa. Penkissä 6*65kg/9*60kg, leuoissa tulee se 10 melkein puhtaasti.. Kyykkykin sujuu oikein mallikkaasti. Lenkillä olen jaksanut käydä 2-4krt/viikko opiston testeistä asti. Kaikki siis rullaa suunnitelmien mukaan ja ehkä paremminkin (paitsi uimassa en ole ehtinyt käydä).

Kaikki hyvin mut kuitenkin kaikki pielessä. Olen niin väsynyt "pakkotreeniin". Lenkille on pakko mennä vaikka ihan rehellisesti VIHAAN koko touhua. Puntista toki tykkään, tai ennemminkin niistä tuloksista joita salitreenillä saa aikaiseksi voimatasoihin tai kroppaan. Punttitreeni on kaikenlisäksi vaihtelevaa, on voimakautta ja kestävyyskautta ja välillä kokeillaan maksimeja.. mutta siinäkään ei ole mitään tekemisen iloa enää. Pakko penkata, pakko kiskoa leukoja. Ennen joka sarjaa vituttaa kun tietää että pitäisi vaikka se 7 toistoa nykiä, ja sitten uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan... Miksi? Siksi että saavuttaisin jotain joskus tulevaisuudessa joka tekisi minut onnelliseksi? Treenin suhteenhan se on ollut samanlaista jo vuodesta 2007 kun olen ensimmäistä kertaa lähtenyt kisaamaan ja en minä salilla edes kävisi jos ei olisi tavoitteita, en edes osaa tehdä sitä "huvikseni".

Uskon että tässä totaalisessa kypsymisessä on kyse siitä että niin pitkään olen tehnyt työtä tulevaisuuteen. Käydään kouluja jotta päästään seuraavaan tavoitteeseen, treenataan jotta päästään sinne ja tuonne ja takaisin. En ole vuosiin elänyt tässä ja nyt ja nauttinut siitä mitä minulla on nyt. Joku päivä viime viikolla nappasin töiden jälkeen kahvikupin ja paikallislehden kainaloon ja menin sängylle köllöttämään ja lueskelemaan. Se tuntui ihan älyttömän hienolta hetkeltä. Omaa rauhaa ja aikaa, ei pakko rynniä mihinkään. Taisin siinä euforiassa jopa hetkeksi torkahtaa. Kunnes kello hälytti ja muistutti että päivän juoksulenkki on vielä tekemättä... vedin hammasta purren lenkkaria jalkaan. Tarviisin enemmän noita hetkiä joista voisin nauttia tässä ja nyt. Elämä menee ohi tällä lailla, kohta olen vanha ja tajuan etten ole muistanut elää ollenkaan kun kokoajan on ollut kiire valmistautua tulevaisuuteen.

Toki nyt vähän kärjistän asioita. Ei minun elämä niin kurjaa ole. Mutta nyt vaan on tällainen fiilis kun väsyttää ja ahdistaa kun tietää että parin-kolmen tunnin yöunista huolimatta lenkkiä ei sovi skipata. Viime yö meni taas sammutushommissa. Ensimmäistä kertaa minun 3 vuotisessa VPK historiassa ihan oikeasti vitutti olla keikallakin... Ja se on jo aika paha enne.


maanantai 16. joulukuuta 2013

100 keikkaa ja Helsingin Keskuspelastusasema

Kun kyse on tulipaloista, liikenneonnettomuuksista, vahingontorjunnoista, ihmisen/eläinten pelastamisesta, räjähdyksistä tai edes automaattihälyistä ei tietenkään pitäisi ainakaan ääneen juhlistaa keikkojen määrää. Mutta tänään lävähti perjantaina ensimmäistä kertaa 100 keikan maaginen rajapyykki rikki. Viimevuoden saldo taisi olla 92 ja sitä edellisenä 97 eli lähellä on toki liikuttu jo useampi vuosi.

Minusta on huvittavaa kun aina keikoille lähtiessä kuuluu tietyiltä henkilöiltä sama nurina. "Miksi ihmeessä meidät on tänne hälytetty" "Eikö ammattilaiset voisi itse hoitaa" "Oli juuri pihvit uunissa". Onhan meillä paljon ns. turhaa keikkaa, peruutuksia tulee usein jo ennen kuin ollaan ehditty autoa ajaa tallista pihalle, mutta tuota nirinää ja narinaa en ymmärrä kun kyse on kuitenkin täysin vapaaehtoisesta toiminnasta. VPK:lla yhdistyksenä on toki sopimusvelvoitteet joiden täyttymistä seurataan, mutta yksittäistä sammutusmiestä ei kyllä kukaan velvoita touhuun osallistumaan. Jos niin paljon ketuttaa keikoille lähtö niin voihan sitä keksiä toisen harrastuksen? No, eihän niitä oikeasti edes ketuta vaan se kitinä kuuluu kai jotenkin asiaan. Minusta ainakin on ihan omien taitojen ylläpidon vuoksi parempi että keikkoja on usein kuin että olisi vain pari pikku possakkaa vuodessa.

Varastettu valokuva (c) Tirilän VPK/Olli
Perjantaina siis raivailtiin yllättäin myrskytuhoja. Katkenneita puita ja peltikattoja.
Tai no, henkilökohtainen panokseni oli yhden talon katolle kiipeäminen ketterästi kuin.. öö... sarvikuono, ja toteaminen että tuonne en kyllä lähde ilman köyttä työskentelemään. Tyhmäähän se olisi ollutkin. Toisella keikalla tyydyin ihan vaan katselijan rooliin. Meillä oli vähän tuoreempaa sammutusmiestä siellä tikasselvitystä tekemässä ja kyllähän se touhu hieman hymyilytti. Onneksi oli rautainen ammattipalomies antamassa ohjeita niin tikkaat saatiin lopulta pystyyn ja ukko katolle. Onneksi ei ollut kiire ja onneksi paikalla ollut ammattilainen oli ystävällistä eikä sitä toisenlaista sorttia. Olisi nimittäin ihan aiheestakin voinut tulla kuittailua kun meistä ei tilanteessa ainakaan varsinaista hyötyä ollut :D

Tähän vuoteen on mahtunut jos jonkinmoista possakkaa, mutta millään kauhean mieleenpainuvilla keikoilla en ole ollut mukana. Savusukelluskeikkoja minulla on tainnut olla ruhtinaalliset 2 kpl, toisaalta se on hyvä vaan niissä kun yleensä tulee vähintäänkin pahat aineelliset vahingot mutta usein myös henkilövahinkoja. Yhtään palo- tai muuta kuolemaa ei myöskään ole tänävuonna osunut omalle kohdalle. Joka on tietysti hyvä sekin. Kesällä parina viikonloppuna piinasi tuhopolttaja (porukka) joka ehti tehdä tuhojaan aika ison rahan edestä ennen kuin jäivät kiinni. En kyllä tiedä monella keikalla olen itse ollut mukana. Tämä vuosi on töiden yms. puolesta ollut sen verran kiireinen että varmaan lähes puolet keikoista on joutunut syystä tai toisesta skippaamaan. Mutta onhan noita ajettu...





Kuinka monta sammutusmiestä tarvitaan... (c) Tirilän VPK/Ville
Lauantaina meillä oli wannabe palomiesnaisten treffit Helsingissä. Ensin käytiin Helsingin Keskuspelastusasemalla Kalliossa. Muut tytöt kuuntelivat esittelyä sen aikaa kuin itse suhasin autolla ylimääräisen 80km lenkin ja myöhästyin tapaamisesta tunnilla :) (Tästä ei sen enempää.. en ymmärrä miten tuolla matkalla voi eksyä). Esittelyn jälkeen ohjelmassa oli parin kerroksen köysilaskeutuminen ja paineilmalaitteiden käyttöä/letkukehikoiden kantoa torniin. Itse en jaksanut kehikoita kantaa kuin 3 kerrokseen... Siellä oli hassut puiset kehikot joissa kädensijana oli sellainen paksu puukapula.. forkut sanoi välittömästi sopimuksen irti eikä puristusvoimaa vaan ollut riittävästi. Muutenhan tuo ei ollut raskasta ja kävelinkin sitten huvikseni tornin huipulle ilman kehikoita ja nappasin kehikot taas kantoon 3. kerroksesta. Valitettavasti reissusta ei ole minulla kuvia kun myöhästyneenä en tajunnut sellaisia ottaa/pyytää. Palomiehistelyn jälkeen käytiin syömässä ja luonnollisesti jatkettiin juomalla. Aamuyölle meni ja kivaa oli!

tiistai 10. joulukuuta 2013

Hassujen hattujen juhlat

Tulipahan kerrankin juhlittua viikonloppuna!

Minullapa oli nyt ne ylppäribileet, tai no... bileet kun bileet. Itsehän en kamalan suurena saavutuksena ylioppilaaksi kirjoittamista pidä koska kouluja on jo aikaisemminkin käyty monen ateisia ja koko lukiohomma oli vain sellainen pakollinen steppi matkalla seuraavaan opiskelupaikkaan. Mutta jos on joku syy pitää bileet niin se on toki hyödynnettävä!

Bileet pidettiin yhdessä paikallisessa ravitsemusliikkeessä ja paikalla partyissä oli reilut 30 ystävää, sukulaista ja kollegaa. Tarjolla oli ruokaa, juomaa ja hyvää seuraa.

Pari todella edustavaa kuvaa löytyi illan hattuvaihtoehdoista. Tai hatut on toki edustavia mutta... Äidin reilu 40v vanha ylioppilaslakki ja lahjaksi saamani mahtava uniikki silinteri. Täytyy ilmeisesti jatkaa opintoja sitten niin pitkälle että oppiarvo oikeuttaa moisen hatun käyttöön. Filosofian tohtori, pääaineena palofysiikka?

Virallisesta juhlapaikasta matka jatkui kara-ookke baariin jossa yllätyksekseni pysyin ihan järjissäni vaikka karaoke onkin yksi niistä (monista) asioista joita en vaan voi sietää. Porukka oli niin mukavaa ja juttua piisasi ettei sitä oikein edes huomannut mitä ympärillä tapahtuu.


Osalla meistä oli kinkereissä niin mukavaa että jatkoimme juhlintaa lähes aamu seitsemään asti. Jatkojen kuva ja video footage ei ole julkaisukelpoista, mutta kivaa luonnollisesti oli. Parempi puolisko kyllä kävi hieman lämpöisenä peläten että 10 hengen aamujatkoseurue aiheuttaa häädön tai vähintäänkin pahoja katseita naapureilta seuraavana päivänä. En ole naapureihin vielä itse törmännyt, mutta jos nyt kerran elämässään juhlii aamuun niin ei tuota pidä ottaa niin vakavasti. 

Mutta kyllä minulla on mahtavia ystäviä, ei voi muuta sanoa! Seuraava päivä menikin sitten aika tiukasti lepäillessä ;)

Ylioppilastodistus pitäisi vielä  joskus muistaa hakea koulun kansliasta. Bileissä oli esillä puuväreillä taitavasti tuunattu väärennös ;)

Onnellinen olen siitä että yksi etappi elämässä on taas taputeltu ja innolla odotan tulevaisuuden haasteita. Kovin kauan en viitsi olla opiskelematta, itseasiassa tässä juuri malttamattomana odotan puhelua paikallisesta AMK:sta jossa olisi tarkoitus kevään aikana käydä työn lomassa vielä muutama kurssi Sosiaali- ja terveysalaa opiskelemassa. Ja tietty harjoitukset jatkuu josko keväällä jo aukeaisi opiston portit meikäläiselle. Mutta treeniasiaa sitten myöhemmin taas enemmän.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Paloauton ratin takana

Eilen oli VPK:ssa tilanteenomaisia harjoituksia, eli ajettiin keikkoja. Liikennevälinepalo, 2 rakennuspaloa ja liikenneonnettomuus. Ihan perus juttuja, mutta harjoituksesta teki mielenkiintoisen se että osa porukasta lähti miehistönkuljetusautolla sivuasemalta toiselta puolelta kaupunkia kuten hyvin todennäköisesti oikeillakin keikoilla. Autosta ei juuri kalustoa löydy vaahtosammuttimen ja huomioliivien lisäksi, joten jos kohteessa ollaan ensimmäisenä ei siinä paljon ole tehtävissä. Lähinnä tarkoitus taata että keikoille lähtee riittävä miehitys. Ihan hyvinhän se meni. Ensimmäisellä keikalla oltiin ekana kohteessa ja kyllähän sen huomaa että kun kessu ei ole mukana niin tilanne on äkkiä aika kaoottinen kun ei selkeää johtamista ole ja automaattisesti alkaa sooloilemaan sensijaan että kyselisi kessulta virvestä mitä tehdään. Täytyy oikeasti treenata noita tapauksia jotta menee takaraivoon oikea toimintamalli.

Niin, minähän sain perjantaina inssin läpi eli C-korttiin oikeittava väliaikainen paperilipare löytyy taskusta ja odottelen koska saan uuden hienon ajokortin tuoreella (ja tätimäisellä) kuvalla! Viimeiselle keikalle sainkin sitten hypätä höökin (EK131) rattiin. Ei siinä, helpompihan tuota oli ajaa kuin autokoulun Scaniaa. Tietysti sain vähän kuunnella kettuilua rauhallisesta ajotyylistä, mutta onneksi oma kantti kestää ajaa taitojen mukaan eikä ole tarvetta lähteä pätemään vaikka normaalisti aika yllytyshullu olenkin. Hetken edestakaisin jumppaamisen jälkeen sain auton jopa peruutettua talliin :)

Pakko kai noita on jatkossakin ajella vaikka ei kuskin hommat pätkän vertaa kiinnostakaan, ihan vaan jotta tuntuma isolla autolla ajamiseen säilyy. Ei noita kuorma-autoja kuitenkaan pääse missään muualla ajamaan.

Pelastusopistolta toissavuonna ostetun pytyn (EK133) ratin taakse ei ole asiaa ennen kuin olen käynyt sitä ohjatusti harjoittelemassa.

Hälytysajoon kummallakaan noista minulla ei ole minkäänlaista hinkua, ja toivottavasti ei ihan heti sitä täydy lähteä suorittamaankaan... mut kyllä sekin päivä koittaa kun ei ole muuta vaihtoehtoa. Toivottavasti saan siihen mennessä kuitenkin vielä harjoitusta treeneissä.


Edit:

Treenirintamalla sujuu mielestäni aika kivasti. Eilen pyörähti käyntiin viimeinen kova viikko ennen kevyttä ja sarjoja saa/pitää tehdä melkein loppuun asti. (ei minulla varmistajaa ollut niin en toki failureen tee vaan senverran kun "uskallan"). Penkissä tein 10*55kg ja 15*50kg joten ihan järkyttävän kaukana ei sarjoissa olla viime keväästä vaikka maksimi onkin edelleen n. 15kg vähemmän. Leuat kulkee edelleen mielestäni aika hyvin. Niissä on sarjamaksimi vuorossa seuraavassa treenissä.

 Hieman haastetta tähän viikkoon aiheuttaa se että torstaina pitää lähteä työmatkalle ja perjantaina heti töiden jälkeen Helsinkiin viikonlopuksi kreisibailaamaan joten en tiedä missä välissä loput viikon 2 treeniä saan tehtyä. Oletettavasti ne täytyy nyt tiivistää tälle ja huomiselle vaikka palautumiselle ei aikaa olekaan, sillä viikonlopun jälkeen voi olla sen verran heikko happi että siinä vaiheessa on jo syytä siirtyä kevyen viikon viettoon.


sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Motivaation puutetta

Otsikko on ehkä harhaanjohtava. Motivaationta on, treenit jatkuu ja penkkikin on alkanut mennä parempaan suuntaan eli usko on kova että seuraavsata lihaskuntotestistä lähden paremmilla pisteillä ja Cooperkin menee keväällä läpi niin että heilahtaa. Minulla on oikein hyvät mahdollisuudet päästä kouluun, mutta....

Virka EKP:llä:

Kuntovaatimukset VO2 max vähintään 4l/min tai 50ml/kg/min

Savusukelluskelpoisuus:

VO2max vähintään 3l/min JA 36ml/kg/min


Jälkimmäinen minun on ehkä vielä mahdollista saavuttaa, vaikka 3l/min on PALJON minun kokoiselle, mutta ehkä lihasmassaa kasvattamalla ja samalla aerobista liikuntaa harrastamalla tuo on mahdollista. Mutta en usko että pystyn sitäkään ylläpitämään vuosikausia ellei elämä ole pelkkää treeniä. Ensimmäiseen minulla ei sensijaan ikinä tule olemaan mitään mahdollisuuksia... pistää siis pohtimaan onko mitään järkeä kouluttautua ammattiin jota ei koskaan pääse toteuttamaan? Vai tekisinkö sitten pelkkiä sijaisuuksia jos sattuisin tuon savusukelluskelpoisuuden ylipäänsä saavuttamaan. Ei siis riitä mihinkään että pääsee kouluun ja sieltä pois.

 Tämä kieltämättä aiheuttaa tällä hetkellä paljon pohdintaa. Onko minun järkeä uhrata nousujohteinen (joskin lähinnä vastenmielinen) ura IT alalla sen vuoksi. Jos ei muuta niin herää epäilyksiä omia motiiveja kohtaan. Jos kerran tiedän etten pääse unelmieni työtä koskaan tekemään niin miksi teen tätä? Pelkästään halusta näyttää että pystyn siihen? Se ei vaikuta sopivalta motiivilta niin suuriin uhrauksiin ja elämänmuutokseen johon olen ryhtymässä.

No. En ole luovuttamassa. Katson mitä talvi ja kevät tuo tullessaan ja jos opiskelupaikka aukeaa mietin sitten mitä on järkeä tehdä.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Lisää reenilöitä

Nyt ei ole juuri parempaa tarjolla kun treenipäivityksiä kun ei tähän arkeen nyt juuri muuta mahdu.

Edellisen päivityksen jälkeen kävin siis juoksemassa ergometritestin jonka tulos oli hämmentävä. Ilmeisesti parantuneen juoksutekniikan myötä juoksin pidempään (eli lopussa nopeammin koska vauhtia lisätään portaittain)  kuin viimeeksi, sykkeet olivat 10-20 pykälää matalammat, mutta koska maksimisyke jäi niin alhaiseksi tuomio oli että hapenottokyky oli heikentynyt vuodentakaisesta. Tuo ei yksinkertaisesti ole millään muotoa mahdollista. Testin antamien sykerajojen mukaan olisin mm. juossut lähes kaikki kesän PK lenkit anaerobisella sykealueella :D Voikin siis sanoa että tuossa kyllä meni rahat hukkaan...

Muuten treenit edellisen päivityksen jälkeen on on menneet seuraavasti, voimat on edelleen kovasti hakusessa:

TO 17.10 Treeni 1 Uimahalli:

Penkki: 9*45, 3*9*50, 7*50
Leuat: 5*3*op
lisäksi vinopenaa kässäreillä, alataljaa ja vasarakääntöä.

PE 18.10 Lepo

LA 19.10 Treeni 2 Asema:

Leuat: 6*op, 5*op2*4*op
Medium penkki: 5*50, 2*6*47
Kyykky: 14*40, 14*50, 11*60, 14*55
lisäksi vatsat ja habaa

Su 20.10 Uinti

MA 21.10 Treeni 3 Asema:

Leuat: 3*2*op, 3*3*op
Kapea penkki: 6*45, 2*6*47
MAVE: 6*70, 6*85, 6*90
lisäksi ranskista

Ti 22.10 Lepo kai?

KE 23.10 Treeni 1 BullFactory, treenit duunikaverin "PT":nä

Penkki: 7*50, 2*10*45, 7*45... jotain mystistä on nyt meneillään...
Leuat: 3*3*op, 3*4*op
lisäksi vinopenaa kässäreillä, alataljaa ja vasarakääntöä.

TO 24.10
Kevyt PK lenkki, 4,1km/30min

PE 25.10 Treeni 2 BullFactory, treenit duunikaverin "PT":nä

Leuat: 6*4*op
Medium penkki: 8*40, 8*45, 6*50
Kyykky: 4*15*50, 15*55
lisäksi vatsoja ja habaa

LA 26.10
Kevyt kävely 2,5km/20min
Kevyt PK lenkki, 4,5km/30min

Penkissä tosiaan on jotain todella kummallista meneillään. Oletettavasti en ehdi palautua kun sitä on joka treenissä eli joka toinen päivä. Painot ei itsessään tunnu raskailta mutta kädet menee veltoksi alle aikayksikön, tosi vaikea selittää tuota tunnetta, ei ole ennen ollut moista. On toki myös mahdollista että mulla on joku jumi jossain, täytyy katsoa auttaako kevyt viikko vai onko suunta johonkin hierojalle.

Tästä jatketaan. Leuoissa mielestäni voimien palautuminen on ollut hyvää, esim. eilen tuo 6*4 oli ihan kevyttä. Toivottavasti muissakin liikkeissä pian alkaisi voimatasot palautua. Huomenna taas uimakouluun!

tiistai 15. lokakuuta 2013

Treenipäivitys pitkästä aikaa!

Tehdäänpäs pitkästä aikaa puhdas treenipäivitys.

Punttitreeni alkoi viimeviikonloppuna uudestaan n. 2kk tauon jälkeen. Luonnollisesti voimat on kovasti hukassa... Olkoon tämä siis tällainen lähtötasopäivitys ja katsotaan sitten parin kuukauden päästä jos olisin jo kiinni vanhoissa raudoissa. En nyt ala kokonaan treenejä kirjoittamaan vaan pääliikkeet.

Pe 11.10 Puntti 1 naapurin pojan kanssa uimahallin salilla

Penkki: 3*8*50 kg
Leuat: 3,3,3,4,3
+ vinopenkkiä kässäreillä, alataljaa ja habaa


La 12.10 Puntti 2 lemppari palomiehen hanssa uimahallilla + väsynyt uinti
Leuat: 6,5,4,4
Penkki (medium): 2*6*50 kg
+ vatsoja, kylkiä ja habaa

Su 13.10 Uimakoulu

Ma 14.10 VPK harkkoja ennen pika puntti

Leuat: 4,4,4,4,3

Ti 15.10 VPK:n salilla Puntti 3
Leuat: 3,2,2,3,3
Kap. penkki: 6*40kg, 6*45kg
MAVE: 5*70kg, 5*80kg
+ ranskista ojentajille mutkatangolla
+ 30 min kävely/hölkkä lenkki

Treenit tulee jatkumaan 3 puntilla, 3 lenkillä ja 1-2 uinnilla viikkoon tästä hamaan tulevaisuuteen.Tosi kiva on kun on taas päässyt raudan pariin. Intoa riittää vielä mutta jos tulokset ei ala pikapikaa paranemaan niin into saattaa loppua :D Mutta eiköhän tämä tästä. Seuraavalla treeniviikolla kokeilen sitten myös kuinka kamalaa on kyykätä. Nyt jätin kyykyt suosiolla pois koska menen huomenna juoksemaan ergometritestin. Tarkoitus on tsekata oliko tuosta minun lähes 4kk juoksutreeneistä yhtikäs mitään hyötyä.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Ei avautuneet opiston ovet vielä

Torstain pääsykoe katkesi itselläni Cooperiin kuten kaikilla muillakin naishakijoilla ja yli 20 miehelläkin. En osaa olla edes pettynyt, sillä tiedän etten mitään olisi voinut tehdä toisin. Itse Cooper lähti hyvin alkuun. Vauhti oli sopiva, ja jalat tuntuivat hyviltä. 4:n kierroksen jälkeen kuitenkin iski kylkipistos ja silloin tiesi että peli oli osalani pelattu. Jälkikäteen kierrosaikoja tarkastellessa huomasin että olin joka tapauksessa jo siinä vaiheessa jo tavoiteajasta sen verran jäljessä että ilman pistostakin olisi 2800m ollut varmaan melko mahdoton. Kunto vaan ei tälläkertaa vielä riittänyt.

Mutta hanskoja en tietenkään ole valmis heittämään tiskiin. Treenit jatkuu ja uusi yritys sitten keväällä. Nyt kun koko talven malttaa pitää juoksutreenit mukana ohjelmassa niin keväällä näkee onko realistisia mahdollisuuksia päästä sisään. Sen opin ainakin tästä kokeilusta että minkään testiraivon varaan ei minun tapauksessani kannata laskea. Testissä ei tullut mitään erityistä fiilistä että "nyt on tosi kyseessä". Ihan kun olisi vaan perus lenkillä ollut. Kunto siis pitää olla ensi kerralla sellainen että menee varmasti läpi.

Nyt on jo aloiteltu uudet treenit. Punttia tulee 3 krt viikossa, päälle 3 PK lenkkiä ja 1 uinti. Puntilla kävin jo kauhistelemassa romahtaneita voimatasoja. 2kk tauon jälkeen on lihan ja voimat hävinneet aika huolella. Penkistä teki tiukkaa 3*8*50kg ja leukoja tein parhaimmillani 4. Mutta voimat toivottavasti palaavat äkkiä, en näe mitään syytä miksi ei.

Kevään haun lihaskuntotesti pitää olla suoritettuna 28.2 mennessä ja pääsykokeet ovat 5. - 9.5.2014 joten aikaa on!

torstai 3. lokakuuta 2013

Miehiä asemalle varikkovalmiuteen..

Istuin tänään poliisiasemalla jonottelemassa tiskille ajokorttihakemus kourassa. Tylsistyksissäni selailin puhelimeen tulleita hälytysviestejä ja silmään pisti viime viikolla tullut varikkovalmius keikka jonka selite meni jotakuinkin: "Miehiä asemalle varikkovalmiuteen..." Hitto. Enpä huomannut tuota sukupuolirajausta kun ajelin asemalle kesken työpäivän :D Ei minua kukaan onneksi pois ajanut vaikken vaatimuksia kaikilta osin täyttänytkään. Ja mun mielestä siellä oli pääasiassa poikia. Kyllä kaikki minua nuoremmat miehenalut on vielä poikia!! (dg. "Terve nuori nainen")

No mutta tässäpä oiva aasinsilta pariin Ylen tänään julkaisemaan artikkeliin.

Historiallinen hetki käsillä, Pelastusopiston pääsykokeisiin kutsuttiin kolme naista

ja

Terhin kuulumiset viikkoa ennen h-hetkeä


Mervin tavoin toivon että edes yksi meistä pääsee kouluun, mieluiten toki kaikki!! Täytyy sanoa että nyt kun itsellänikin on testeihin aikaa enää viikko niin kyllä tässä pientä jännityksen poikasta on ilmassa. Ei tuo Cooper sentään unissa vielä kummittele mutta aiheuttaa kuitenkin sydämentykytyksiä kun sitä etukäteen ajattelee.

Tiedän että olen tehnyt parhaani mitä treeneihin tässä ajassa ja terveydentilassa (kun kokoajan on ollut jotain vastoinkäymisiä) on mahdollista. Tulevat testit ovat pitkälti kiinni siitä onko testipäivänä kaikki kondiksessa eikä mitään ylirasitusta/sairastumista ilmassa ja toisaalta siitä pystynkö antamaan kaikkeni ja vielä vähän enemmän. Cooper on testinä ihan helvetistä ja 200m uinti vaatimusaikaan on minulle lähes yhtä maksimaalinen suoritus. Tarvitaan siis ihan pirusti nyt korvien väliä tuohon hommaan. Eniten ehkä ahdistaa tuttujen asettamat paineet. Sen sijaan että saan epätoivon hetkillä kommentteja "Ei tollasia puheita, et petä meitä" kaipaisin myös luvan epäonnistua. Itskin sen suon itselleni, jos ei nyt natsaa niin ensikeväänä viimeistään, silloin ei anneta enää armoa itsellekään. Tiedän että kaikki perseelle potkiminen on hyväntahtoista, mutta siitä huolimatta se aiheuttaa minulle omasta mielestäni turhia paineita. Kaikki ovat niin ylpeitä minusta, ja sitten jos petän kaikkien uskon ja luottamuksen niin mitäs sitten? Mutta lupaan ja vannon että teen parhaani, sen on parempi riittää.


keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Saavutuksia ja saavuttamattomia tavoitteita

Viimeisen viikon aikana on taas ollut kaikenlaista.

Viime lauantain Cooper meni aivan reisille jostain mystisestä syystä. Alun jälkeen vauhti vain hiipui ja juoksu oli tosi tukkoista, keskityin vain ja ainoastaan siihen että juoksin kuitenkin se 12 minuuttia lopputuloksesta huolimatta. No tulos oli huomattavasti edelliskertaa heikonpi ja sen vuoksi iskikin aikamoinen epäusko kuinka pääsykokeissa käy. Mutta eipä sille nyt tässä vaiheessa minkään voi kun toivoa että kyse oli jostain ohimenevästä ongelmasta joka on tiessään parin viikon päästä.

Juoksutreenejä ei montaa ole enää jäljellä, oisko 3 kertaa vetoja ja hyvin hyvin kevyitä PK lenkkejä lisäksi. Uintia sitten joka väliin kun vaan kerkiää. Paljon ei ole siis enää tehtävissä, näillä mennään ja koitetaan saada hurja raivo päälle sitten testeihin.

Eilen oli ensimmäinen ajotunti kuorma-autolla. Se auto on semmonen hemmetin iso Scania ja kyllä jänskätti lähteä ajelemaan. Mutta homma osoittautuikin huomattavasti helpommaksi kun mitä olin kuvitellut. Toki se ajo oli vielä kovin epävarmaa, mutta esim. vaihteiden käyttö onnistui hyvin vaikka ne poikkeaakin kamalasti henkilöautosta. Pitäisi vaan päästä niistä hlöautolla totutuista tavoista eroon, mm. mutkat pitäisi mennä vaihteella eikä kytkin pohjassa niinkuin normaalisti ajan... ja tietysti ne auton ulottuvuudet pitäisi hahmottaa. Mutta eiköhän tuo tuosta ajamalla lutviudu. Seuraava ajotunti on maanantaina, suosittelen kaupunkilaisia edelleen pysymään sisätiloissa ;)

Siinä siis vielä saavuttamattamattomat tavoitteet seuraavillekin viikoille. Yksi tavoite tänään sentään saavutettiin ja samalla päättyi minun 2 vuoden raskas urakka. Eli tänään oli matematiikan YO kirjoitukset eli viimeinen aine jota piti kirjoittaa. Nyt on 4 ainetta läjässä ja odottelen vain sitä todistusta. Keväällä kirjoitin jo ET:n ja äidinkielen ja nyt syksyllä englannin ja matikan. Tähän viimeiseen koettelemukseen jopa lueskelin 2 iltaa, joskin voi olla että siitä ei silti mitään huippuarvosanaa tule. Kokonaisuuteen kuitenkin pitää olla tyytyväinen,  plakkarissa ainakin 2 E:tä ja M ilman lukemista. Toki niitä koulutehtäviä on ihan urakalla tullut väännettyä silloin kun koulua vielä oli, eli ei tässä nyt mitenkään ihan liian helpolla ole kuitenkaan päästy. Nyt se on siis kuitenkin ohi!! Päättärinhän sainkin jo keväällä. Eli bileet on tiedossa heti kun tiedän mitä juhlia.

Sellaista tänne tällä kertaa. Sormet ja varpaat ristissä ettei täällä kotosalla jylläävä nuhakuume iske minuun ja pilaa loppu valmistautumista!

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Väsynyttä väsynyttä...

Hetki sitten heräsin puoletoista tunnin päivätorkuilta ja olo on edelleen vähintäänkin tokkurainen. Eilen ihan sama homma, silmät ei vaan pysyneet auki ja puoliunessa päikkäreiden jälkeen pakotin itseni kentälle juoksemaan viimeisiä lyhyitä vetoja ennen lauantain väli-Cooperia. Treenattu on taas tavalla tai toisella 8 päivää putkeen, koko ajan särkkeitä ja antibiootteja tuohon leukaan popsien. Yöunet on olleet katkonaisia yhtä yötä kokonaan nukuttua yötä lukuunottamatta. Joko olen herännyt lauan kipuun tai sitten buranan aiheuttamaan vatsa kipuun aamuyöstä... :(

Yllätävän hyvin olen jaksanut treenata väsymyksestä huolimatta:

Viime viikon  tiistaina:  8x100m + 3*200m
Keskiviikkona: uinti
Torstaina: PK lenkki
Perjantaina: Uinti
Lauantaina: 4*1000m
Sunnintaina: uimakoulu + PK lenkki
Maanantaina: uimakoulu (lopussa 50m räpiköinti aikaan 53s)
Eilen tiistaina: 10x100m + 3*200m

Ajat on vedoissakin pysyneet suhteellisen hyvinä vaikka lääkitys ei varmasti ole paras mahdollinen urheilua ajatellen ollutkaan. Nyt kun nuo treenit kirjoittaa auki niin taitaapa kyllä tulla ihan tarpeeseen tämä lepopäivä, ei ihme ettei kroppa nyt oikein huuda lenkille (vaikka pieni happihyppely tekisi varmasti hyvää.)

Treeni + jatkuva kipu + lääkkeet + huonot yöunet yhtälöön kun lisätään työkiireet ja koulu, tänään esimerkiksi ole englannin yo kirjoitukset... joihin en tosin valmistautunut millään lailla, niin setti alkaa olla aikalailla kasassa. Toivottavasti kroppa ja pää kestää loppuun asti.

Ruoka ei kai ole oikein maistunut, tai mistä johtunee että paino on salakavalasti valahtanut alimpiin lukemiin kuin aikaisemmin tänä vuonna. Se ei tietysti yhtään haittaa Cooperissa mutta täytyy kai nyt koittaa kuitenkin huolehtia ettei ihan pääse kuihtumaan, varmaan sekin suorituskykyyn tavalla tai toisella vaikuttaa.

Tämmöstä täällä tällä kertaa. Hengissä vielä ja jokaisella hengenvedolla lähempänä maaliviivaa.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Kutsu kävi!


Tänään se odotettu pääsykoekutsu sitten kolahti postiluukusta. Vaikka kutsua jo osasikin odottaa, eli ei tarvinnut jännittää tuleeko se vaiko ei, niin jännäähän tämä nyt on kun asia konkretisoituu.

Kouluun oli tänävuonna hakenut 272 hakijaa ja pääsykokeisiin kutsutaan 162 hakijaa neljässä ryhmässä. Itse olen viimeisessä ryhmässä ja koitos on 10-11.10.

Ensimmäisenä päivänä on Cooper, uinti ja fobiatestit. Kaikki testit ovat karsivia, eli matka sitten katkeaa siihen jos ei jotakin osa-aluetta läpäise. Eli jos en esimerkiksi saa Cooperista vähintään 2800m oma koitos loppuu jo ensimmäisenä aamuna. Mikäli noista selviää on iltapäivästä psyykkisen testin 1. vaihe. En tiedä onko se karsiva eli tiputetaanko siinä vielä porukkaa, en usko. Psyykkisten testien jälkeen on psykologin haastatteluja ja ryhmätöitä. Sama homma jatkuu (ehkä) toisena päivänä riippuen siitä miten pienryhmisen jako on tehty.

Itselläni on sellainen fiilis että jos nuo fyysiset testit vaan suoritan niin mikään ei enää ole minun ja unelma ammattini välillä. Minulla on hyvin realistinen kuva palomiehen työstä sekä omasta kyvystä toimia siinä. Tiedän hyvin heikkouteni ja vahvuuteni ja minulla on vuosien työkokemus ja elämänkokemustakin rutkasti enemmän kuin juuri lukiosta päässeillä kanssahakijoilla.

Nyt siis vaan täytyy saada tuo fyysinen puoli kasaan. Viikon päästä menen kokeilemana taas Cooperia. Toistaiseksi paras hölköttely on vasta 2600m mutta se oli senverran epämääräisissä olosuhteissa että ei siitä sen enempää. Uinnissa on parhaillaan menty 4.50 min joten siinä on vielä paljon tekemistä että se oikeasti menee testissä, mutta en minä enää pidä mitään mahdottomana. Suurin tekeminen on siinä että saa kunnon raivon päälle ja itsestä kaikki irti!

Muutenhan kaikki tässä on minua vastaan. Juoksusta on tullut häpyluun rasitusvamma, ehkä murtuma. Viimeisimpänä maanantaina leukaan porattu keinojuuri on aiheuttanut helvetilliset kivut joita olen koittanut panadolilla ja buranalla pitää loitolla. Ne ei kuitenkaan riitä että yön saisi nukuttua ja buranasta hajoaa maha... kävin tänään pyytäämässä hammaslääkäriltä vahvempia douppeja mutta se antoi vain laajakirjoisemman antibiootin ja lisää buranaa vaikka sanoin että en voi sitä syödä... Hitto että iloitsin valvotun yön jälkeen. En oikeasti halua parannella vatsahaavaa seuraavaa n. kuukautta. No, hommasin sitten ihan omaehtoisesti tehokkaammat napit joilla toivottavasti saan nukuttua viikonlopun yli. Jos maanantaina vielä on sama ongelma niin sitten käyn jossain muulla lääkärillä vaatimassa reseptiä "kovempiin aineisiin".

Semmosta.

Nyt odottelen josko 1200mg buranaa auttaisi sen verran että kykenen menemään uimaan.

lauantai 31. elokuuta 2013

Juoksukoulu: Osa 1

Jotta pääsisin kokeilemaan onneani altaassa täytyisi lokakuussa selvittää ensin Cooper jossa minimi suoritus on 2800m.

Juoksua ei ole paljon viimeisen vuoden aikana tullut harrastettua. Ihan vaan siksi että paukut piti käyttää punttiin ja juoksulle ei jäänyt aikaa kun oli "vähän" muitakin aktiviteetteja.

Juoksuun harjoittelun aloitin välittömästi lihaskuntotestin jälkeen eli kesäkuun puolivälin kieppeillä. Aluksi tein pelkkiä PK lenkkejä, sellaisia leppoisia 4-5km hölkkiä yhdistettynä 2-6km kävelyihin. Matkaa tuli siis satunnaisesti runsaastikin. PK lenkkejä tuli viikkoon 3-4 ja lisäksi punttia 2x viikossa.

Heinäkuussa mukaan tuli 2-3x1000m vedot. Vedoissa positiivisen kehityksen huomaa hyvin. Ekoilla kerroilla en vielä edes jaksanut juosta 1000m vaan jätin vedot suosiolla 800m. Viikko viikolta tonnitkin on kuitenkin vieneet yhtä vähemmän aikaa. Kuukausi sitten vedoissa meni keskimäärin 4:50 vauhtiin ja edelliskerralla 4:23 vauhtiin. Vauhti ei toki ole vielä lähimainkaan riittävä 2800 Cooperiin mutta ehkä toivoa vielä on.

Elokuussa mukaan tuli myös lyhyemmän 100-200m vedot sekä tikapuut: 1,2,3,3,2,1min vedot yhtä pitkillä kävelypalautuksilla. 200m vedot on tuskaa koska sellaista maitohappokestävyyttä ei ole nimeksikään. 200m taivallan n. 40 sekunnissa joista puolet näyttää lähinnä konttaamiselta. 100m vedot sensijaan on ihan suklaatia. Sellaisia 20s vetoja jaksaisi tehdä meilkeinpä loputtomasti eikä niissä lähennellä edes anaerobista kynnystä. Vauhtia saa varmaan pistää reilustikin lisää. 

Juoksutreenejä varjostaa viime sunnuintain 2000 vedon jälkeen ilmaantunut häpyliitoksen liitoskipu. Vastaavaa en ole kokenut kuin aikoinani raskaana ollessa. Vähän pelottaa josko kyseessä on joku rasitusmurtuma. Itse häpyliitoshan on niin tiukkkaa tavaraa että ennemmin luu murtuu kuin se hajoaa.. Jos kipu ei paremmin vaimennettuihin lenkkareihin vaihtamalla poistu voi olla että minun täytyy kohdistaa katseeni jo ensi kevään hakuun. Toivon kuitenkin parasta ja pelkään pahinta.

Nyt juoksemaan 1000m vetoja. Tein eilen asiaankuuluvan sipsitankkauksen joka siivittäkööt minut nyt huippusuoritukseen! Jos ei muuta niin suolalla ja hiilareilla sain itselleni kilon verran luonnollista lisäpainoa treeniin ;)


Kaisa Tampereen karsinnoissa 2013
Iltapäivästä lähdetään lahteen Fitness Expoon. Siellä ystäväni Kaisa kisaa vapari fitneksessä ja minä olen takahuoneessa Kaisan huoltajana. Kaisa on ihan törkeän kovassa kunnossa ja uskon että jos ei kamalaa tuomaripeliä ole luvassa hän vetää kyllä fysiikkakierroksella pisteet kotiin. Vaparissa vielä jäädään huipuista, mutta tämä on Kaisalle eka kisasyksy joten tästä on hyvä lähteä sitä vaparipuoltakin kehittämään.


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Autokouluun!

Tähän asti olen ollut vain tyytyväinen että en omaa C-korttia. Tuosta syystä olen saanut olla keikoilla tiukasti höökin takapenkillä ja sukeltamassa (kuski toimii konemiehenä ja kaikenlisäksi PESEE AUTON!). En koskaan ole edes salaa toivonut pääseväni ratin taakse ajamaan pillit huutaen hälytysajoa minun harvat hälytysajokokemukset miehistönkuljetusautollakin ovat olleet lähinnä surkuhupaisia tapauksia. Iso auto lähinnä pelottaa, kun omalla pikkuruisella fiestallakin on välillä peruuttaminen yms. perus hommelit olevinaan niin hemmetin hankalia. No, vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole jos halajaa vielä jokupäivä ihan oikeaksi palomieheksi, sillä C-kortti täytyy olla taskussa ennen kuin voi aloittaa opinnot pelastusopistossa.

No, nyt on kuitenkin seuraavalle kurssille ilmoitettu ja pääsen ensikuun alusta taas autokoulun penkkejä kuluttamaan ekaa kertaa yli 15 vuoteen. Parin päivän teoriajaksolla tuo homma alkaa ja ajotunteja sitten joskus, toivottavasti ennen ensilumia... Suosittelenkin siis kaikkia lappeen Rannassa liikkuvia noudattamaan erityistä varovaisuutta ja tarkkaavaisuutta liikenteessä lähikuukausina, ja kaasuttelemaan välittömästi vastakkaiseen suuntaan jos tekee näköhävainnon autokoulun kuormurista. Luulen että tarvitsen aika paljon niitä ajotunteja niin on hyvin todennäköistä että se olen minä siellä ratin takana.

Eipä tänään muuta. Eilen kävin kaverin kanssa sienimetsässä ja saaliiksi saatiin kaksi korillista kanttarelleja. Metsässä oli niin perhanasti puolukoita että niitä täytyy lähteä metsästämään vielä toistamiseen uudemman kerran. Nyt  sulattelen hetken kanttarellimuhennosta ja lähden juoksemaan kilsan vetoja. Pelottaa taas kerran etukäteen, mutta eiköhän siitäkin hengissä selvitä.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Tapahtui viimeviikkoina

Tappava väsymys on vaivannut edelleen. Itseasiassa syykin alkaa vähitellen selvitä. Minähän olen koko loman ajan vedellyt naamaani "rasvanpolttajaa" eli käytännössä piristettä jonka voimalla on jaksanut treenata kovemmin. Tai niin ainakin uskoin. Nyt alan vihdoin tajuamaan että "piri"päissään treenaaminen on vaan aiheuttanut sen että olen uuvuttanut itseni tajuamatta sitä itse, ja nyt kun olen jättänyt ko. nappulat pois niin väsymys on paisunut ihan uusiin sfääreihin. Silmät ei pysy päivisin auki, iskee sellaisia "nukadan just nyt"-kohtauksia. Autolla ajaessa se on varsin mukavaa kun huomaa kyntävänsä jo ojanpiennarta. No sainpahan opetuksen, kantapään kauttahan sitä ihminen parhaiten oppii. Treeniboosterit on ihan ok kun muistaa pitää taukojakin, mutta tollaset jokapäiväiseen käyttöön tarkoitetut piristeet sais kyllä kieltää lailla!

No mitäs muuta sitten. Uinneissa tuli puolentoista viikon tauko kun onnistuin venäyttämään rintalihakseni rintauinnissa... Punttikin on siis ollut yhtälailla tauolla jo toista viikkoa. Eilen fiilistelin että tissi alkaa olla kunnossa, mutta sitten haukottelin autuaasti, väsynyt kun olen, ja kainalosta/latsin seudulta venähti jotain... ei hemmetti tää alkaa saada jo surkuhupaisia piirteitä! Tänään kuitenkin menin uimaan ja vaihteeksi vaparikin sujui aika hyvin. Pystyin jo oikeasti vähän uidessa miettimään sitä tekniikkaakin. Pari kertaa liika hifistely toki koskautui ja mm. haukkasin oikeasti paljon vettä keuhkoon. Mutta jotenkin kummallisesti se tuli myös sieltä ulos seuraavalla henkäyksellä enkä hukkunut tai edes yskinyt. Voiko tollaista tapahtuakkaan? Vai oonko voinut hengittäessä niellä vettä niin että se tuntuu menevän keuhkoihin? No, oppia ikä kaikki. Minun mielestä kaikki mahdolliset katastrofit on hyvä kokea näin etukäteen niin ei tule yllätyksenä. Kokeilin mm. volttikäännöstä sillä seurauksella että nenäontelot oli täynnä vettä ja se kirveli ihan perkeleesti. En siis pysty olemaan naama ylöspäin veden alla. Pitäiskö edes voida? :D (Aika hyvällä mallilla tää ihmisen anatomia ja fysiologia minulla)

Juoksutreeneissä on ollut edelleen PK lenkkejä ja 1000m vetoja. 3*1000/2min palautus on mennyt paraimillaan aikoihin 4.35-4.48, eli ei vielä lähellekään cooper aikaa vaikka noissa on siis palautukset välissä. Toisaalta ei nuo myöskään ole mitään verenmaku suussa juostuja eikä niissä ole mitään loppukiriä. Mutta täytyy noi tonnit sinne lähemmäs 4 min saada juostua jotta 2800m cooper olis edes teoriassa mahdollinen.

Täytyy myöntää että viime päivinä on alkanut yhä vahvemmin tuntua siltä että joudun hakemaan keväällä uudestaan... Mutta vielä ei pyyhettä todellakaan ole heitetty kehään ja seuraavat 1,5kk annan kyllä kaikkeni jotta pääsen testeistä läpi. Mutta uhkaavan vähiin käy kyllä aika...

torstai 1. elokuuta 2013

Voihan väsymys, keikka 69

Täällä taas! Yksin pimeässä huoneessa pimeällä toimistolla. Tällä kertaa aika "myöhässä"  eikä tässä mene kauaakaan kun ensimmäiset työtoverit saapuvat paikalle.

Eilen en treenannut punttia, en käynyt lenkillä, enkä harrastanut mitään muutakaan urheilullista. Kamala kokonaisvaltainen väsymys iski 9h työpäivän jälkeen. Jalkoja pakotti ja olo oli mitä tuskaisin kun piti metsästää uutta mikroa vanhan vihdoin loppunsa kohdanneen tilalle. Olen nyt herännyt alkuviikosta joka aamu tälläviikolla n. 6 aikaan ja paiskinut ylitöitä ja treenannut. Sekä psyykkisen että fyysisen rasituksen kuorma 4 viikon loman jälkeen on yllättävän raskas. Rasvanpolttajat/piristeet antaa kyllä energiaa jotta jaksaa, mutta se on vaan laina virtaa josta on sitten laskut maksettava... ja eilen kyllä olo oli sellainen että kroppa muistittu että sitä lepoa tosissaan välillä tarvitsee. Positiivisena puolena aamuherätyksissä on se että yhtäkkiä onkin n. 2x enemmän aikaa tehdä asioita. Hitto! Miksi en lomalla herännyt aamu kuudelta? Olisin saanut puolet enemmän lomailua!

No, eilen illalla olin siis jo peiton alla odottelemassa nukkumattia kun puhelin taas piippasi keikalle. Väsymys oli tiessään sillä hetkellä ja untenmaiden sijaan painuin asemalle varikkovalmiuteen. Työvuoro oli etsimässä epäonnista uimaria joka sitten löytyikin hukkuneena läheltä kotirantaansa. Linkki Etelä-Saimaan uutiseen. Meillä ei reilu tunnin varikkovalmiuden aikana tullut keikkoja vaan järjesteltiin asemalla varusteita. Keikka oli vuoden 69, eli ennätysvauhtia mennään tänä vuonna...

Nyt töitä jotka ei kyllä ihan heti tekemällä lopu! Mutta jospa tänään malttaisi karata vaikka 30 min aikaisemmin jotta jaksaisi sitten jumpatakin.

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Uimakoulu: osa 1

Töihin on palattu joten intoa blogin päivittämiseen löytyy taas ;D No ei sentään, mutta tänään on laskutuspäivä ja tarvitsen pienen hengähdystauon.

Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa jotakin treeniaiheista. Ei niinkään puntista koska se on tosiaan tällä hetkellä hyvin toissijaista ja ylläpitävää. Nyt töiden alettua voi olla että en ehdi edes 2 kertaa viikossa salille. Sen sijaan pinnalla on tällähetkellä juoksu ja uinti, joista valitsen ensimmäiseksi käsittelyyn uinnin joka on minulle ja varmasti monelle muullekin vieraampi laji.

Uinnissa siis tavoitteena on uida lokakuun pääsykokeissa 200m alle 4:45min. Koska juuri ennen uintia juostaan Cooper niin olen pitänyt 4min alitusta treeneissä sellaisena suht varmana rajana jolloin tietää että uintikin menee läpi. Piece of kakku... tai olisi jos olisi yhtään tekniikkaa. Uinnista en ole koskaan innostunut. Yläasteen uinticooperissa taisin uida 50m ja viimeisen 20 vuoden aikana olen ollut altaassa varmaan alle 10krt jossa mukana tämän kesän treenit. Mikään vesipeto en siis todellakaan ole vaikka pinnalla pysynkin (rasvakerroksen vuoksi?).

Uintitreenit aloitin pari viikkoa sitten ja takana on nyt jopa 4 treenit! Tavoitteena on ollut uida 20*50m eli kilsa per kerta. No, kaksi kertaa on tavoitteeseen jo päästykin ja mikä parasta vauhti on parantunut kerta kerralta. Silti 200m uimiseen menee minulla rintauinnilla vielä liki 6 minuuttia eli aivan liian kauan. Tästä syystä ainoa vaihtoehto on opetella vapaauinti eli kansankielellä krooli. Olen saanut paljon vinkkejä opetteluun mm. Pakkotoistolta sekä You Tuben tekniikkavideoista. Mutta totuus on että ei tässä iässä edes välttävää uintitekniikkaa opi ellei altaan laidalla ole asiansa osaavaa opettajaa neuvomassa. Tämän vuoksi olinkin jo keväällä yhteydessä paikalliseen uimaseuraan ja kyselin aikuisten tekniikkakurssin perään. Eilen oli ensimmäinen tapaaminen uimavalmentajan kanssa jossa sain neuvoja kuinka lähteä opettelemaan vapaauinnin perusteita ja elokuussa sitten varsinainen 4 päivän kurssi.

Eiliset harkat lähti ihan perusteista, liukumisesta, vartalon kierrosta, käsien asennosta ja tietysti siitä vaikeimmasta eli hengittämisestä. Tunnin päätteeksi uin jo ennätysmatkani 25m vapaauintia :D (aikaa en kyllä tiedä, enkä välitä) Ihan hirveätä räpiköintiähän se oli, mutta ainakin nyt tiedän mitä ja miten lähteä treenaamaan. Lisäksi katsottiin myös rintauintitekniikkaani ja sain siihenkin vinkkejä. Itse testi tulee varmaan uitua em. yhdistelmällä. Voimaa minulla kuulema riittää hyvin mutta järestään hommaan pitää saada rauhallisuutta ja liukua. Se onkin haastavaa kun oma kroppa jotenkin ajattelee että mitä nopeemmin sen nopeemmin, vaikka todellisuudessa rauhallisella ja liukuvalla rintauinnilla joka itsestäni tuntui lähes paikallaan kellumiselta, vauhti oli yhtä kova kuin 2x enemmän vetoja sisältävällä tyylillä. Helppo arvata kumpi on raskaampaa? Helppoa ei tuo opettelu tule olemaan, mutta en pidä sitä enää mitenkään mahdottomana. Minulla on hyvät lähtökohdat: hyvä lihasvoima yläkropassa ja hyvä kehonhallinta. Nyt enää paljon treeniä, ja toivottavasti esim. kuukauden päästä menee jo 2 altaanmittaa.

Jatkossa varmaan teen niin (joskin päävalmentajahan sen viimeisen sanan sanoo tässäkin asiassa) että treenaan uintiharkkojen alkuun vapaauintitekniikkaa 30-40min jonka jälkeen uin sitten matkaa rintauinnilla. Voi olla ettei kilsa enää taitu koska onpa harvinaisen raskasta tuo vaparitreeni, mutta sen ui mitä jaksaa.

Ylipäänsä uinti vaikuttaa mukavammalta kun odotin. Olen pitänyt sitä vastenmielisenä tähän asti, johtuen juuri siitä että hommaan ei mitään tekniikkaa ole eikä minua kiinnosta "kuntoilu". Mutta nyt kun tuossakin on joku ultimate tavoite ja oikeasti selkeät askeleet joilla tavoitetta kohti mennään niin hommassa on haastetta ja sekös minulle sopii. Tuskin tuosta harrastusta itselleni jää, kuten ei lenkkeilystäkään, mutta aivan varmasti tulee jatkossa uitua useammin kuin kerran 10 vuodessa.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Lomakuulumiset

Minun lomani lähenee vähitellen loppuaan. Se että blogikin on ollut lomalla kertoo kyllä että nämä viikot ovat ajaneet asiansa. Tietokoneella istuminen ainakaan kirjoittamisen merkeissä ei huvita yhtään. Eilen jouduin pakottamaan itseni kirjaamaan treenit ja rapsan valmentajalle jottei se ihan kuvittele että olen hylännyt treenaamisenkin.

Treenaamista on ollut PALJON. Lomailu on mahdollistanut sen että lenkillä/puntilla/uimassa voi käydä useaan otteeseen päivässä. Toisaalta lomailu on tuonut myös maanantaikrapulan, tiistaikrapulan ja tänään keskiviikkokrapulan. (Ei sentään peräkkäisinä päivinä!!) Joten oman haasteensa treenaamiseen  on sekin tuonut. Yhtään treeniä en ole krapulan vuoksi jättänyt välistä, mutta juoksu on kyllä vaihtunut kävelyyn tai punttitreeniin, kuten varmasti tänäänkin. Onneksi kohta arki taas koittaa. Parin viikon päästä on vielä kesän viimeiset festarit, mutta sen jälkeen saa juhlimiset jäädä loppusyksyksi/talveksi.

Treenipuolella on siis pääasiassa juostu ja uitu. Hölkätyt PK lenkit alkaa sujua aika kivuttomasti, mutta vedot ei. Tuntuu ettei keuhkot ole nyt lainkaan vedossa, huono kunto kai, mutta ehkä se siitä kun vaan treenaa. Uinti on minun murheenkryyni edelleen. Vapari ei suju ja uin ihan suosiolla rintauintia kunnes pääsen uimavalmennukseen toivottavasti pian! Eilen jaksoin jo kilsan pulikoida. Hitto että on tylsää! Luulin että lenkkeily on tylsää kun hölkkää 7 kierrosta samaa pikku lenkkiä, mutta ei se ole mitään verrattuna uimisen tylsyyteen. Ehkä kuitenkin kestän juuri ja juuri koska palkinto on sitten niin hieno.

Painon pudotus on myös sujunut olosuhteisiin nähden oikein hyvin. Noin 4 viikon aikana paino on pudonnut 3 kg vaikka syömiset on todellakin olleet retuperällä. Kaikki syömiset ja juomiset (pl. viime sunnuntain synttärikemuja) olen kuitenkin merkannut kalorilaskuriin, eli tiedän tasan paljonko on tullut vedettyä. Sellaisilla n. 2000 kcal hujakoilla on menty keskimäärin. Paitsi nyt on takana jo useampi 2500+ kcal päivä joka kyllä näkyy myös vaa'alla. Loman jälkeen siistin ruokavalion ja pyrin syömään abt 2300 päiväkalorit tai hieman vähemmän jos liikunnat vähenevät. Tarkoitus siis on tiputtaa paino tuonne 60kg paremmalle puolelle jotta Cooperi helpottuisi. Lihasta varmasti lähtee kun airooppista on paljon, punttia vähän ja safkaa vähän. Mutta en murehdi siitä nyt yhtään, lihakset tulee kyllä äkkiä takaisin sitten kun pääsee taas kunnolla treenaamaan. Sitäpaitsi tykkään kyllä nykyisestä litteästä mahasta, alkaa jopa löytyä vyötärö! Ei varmaan tarvitse nostaa painoa enää takaisin sinne mistä lähdettiin. Siitä läskistä kun ei kamalasti ole hyötyä edes tuolla puntilla.

Eiköhän kuulumiset ole tässä nyt jotakuinkin läpi käyty. Pitää aktivoitua blogin kirjoituksen kanssa taas niin ei tarvitse kaikkea saada mahtumaan yhteen tekstiin.

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Saimaa Dreaming...

Lomani alkoi aivan loistavalla tavalla, jonka pyrin ottamaan tavaksi tästedes joka ikinen kesä! Minun "hippikaverit" harrastavat purjehdusta ja viettävät parhaimmillaan koko kesän vetten päällä. Olen jo useamman kesän haaveillut mukaan pääsystä, mutta syystä tai toisesta koskaan ei ole onnistunut. Nyt kuitenkin kerrankin kävi niin että yksi kaveri oli lähdössä poikien matkaan sunnuntaista keskiviikkoon ja niinpä änkesit itseni mukaan, ja kyllä kannatti!! Sunnuntaina ajettiin ensin Savonlinnaan ja sieltä hypättiin h-veneen kyytiin.

Oli aivan loistava reissu ja totaalisen hyvä tapa unohtaa työasiat ja oikeastaan ihan kaikki muukin. Meitä oli 3:n purjeveneen "armada" ja matkalaisia vähän päivästä riippuen 7-9 joista osa oli minulle ihan uusia tuttavuuksia ja osa vanhoja tuttuja. Nukuimme ahtaasti mutta mukavasti veneessä, 2 yötä pienten saarten rantakallioihin kiinnittyneenä ja yhtenä yönä jossakin mökkirannassa jossa olikin sitten kaikenlaista luksusta kuten sauna ja puucee! Sääoloista ehdittiin kokoe kaikki vaihtoehdot peilityynestä auringonpaisteesta ukkosmyrskyyn. Mutta keskimäärin oli loistava purjehduskeli eli puolipilvistä/aurinkoista ja riittävästi tuulta. Saimaan norppia nähtiin ihan riesaksi asti, eli kolme :D I must be blessed, monet vesillä kävijät eivät näe niitä koskaan.

Seuraavassa heikkolaatuinen kuvakollaasi matkalta. Oli niin paljon muuta ettei tuo kännykkäkameralla kuvaaminen oikein ollut ykkösjuttu. Koitin kuitenkin joka "satamasta" ottaa kuvia.

Lähtö Savonlinnasta

Ensimmäinen yöpaikka Oulunsaari



Lämmikettä kapteenille

It's a Norp!


Puumalassa pysähdyttiin vaihtamaan miehistöä

Mökkiranta Syväsaaressa

Chillailua laiturissa

Purjeilla I

Purjeilla II

Kolmas yö: Värrätsaari


Kotimatkalla melkein törmättiin merirosvoihin



PS: vieläkin keinuttaa.

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Lomille lomps!

"Olen kesälomalla 29.7 asti. Kiireellisissä tukeen liittyvissä asioissa voit olla yhteydessä xxx@xxxxx.com

Terveisin
Ivana Drago"

Loma alkoi! Tai alkaa maanantaina, miten se nyt lasketaankaan. Laskutavasta riippumatta edessä on 4 viiko vapaus sorron ikeestä, vai miten se nyt oli. Lomasuunnitelmiakin alkaa jo olla. Huomenna lähden ystävän kanssa Savonlinnaan josta hypätään toisen kaverin purjeveneeseen jolla seilataan saimaata ainakin keskiviikkoiltaan saakka. Mitään hajua minulla ei reittisuunnitelmasta ole, mutta liekö kellään muullakaan. Seuraavalla viikolla lähdetäänkin sitten Roomaan. Siellä ollaan maanantaista torstaihin. Varmaan siinä ehtii katsella antiikkisia kivikasoja jo ihan riittämiin ;) Loman loppupuoliskolle ei olekaan mitään suunnitelmia. Oletettavasti keskityn urheiluun.

Tällä viikolla treenirintamalla on keskitytty lenkkeilyyn. Punttia on tullut, kuten ohjelmakin sanoo, vain kaksi kertaa. Joskin tänään käyn kyllä tekemässä ylimääräisen puntin. PK lenkkejä on tullut 3, kävelyä ja hölkkää joissa olen asteittain lisännyt hölkkäämisen määrää 0 -> 4km. Lisäksi kävin tekemässä lyhyempiä vetoja juoksurajalla 2x400m, 800m, 1200m. Niissäkin oli tarkoitus juosta tonneja, mutta soin itselleni pehmeän laskun. Uimaan en siis vielä ole päässyt, mutta tekniikkavideoita olen katsonut juutuubista. Kai se lasketaan? Ensi viikolla treenit onkin sitten korkeintaan hölkkäilyä jotain pikku saarta ympäri, uimista veneen perässä ja tukkien kanniskelua :D

Paino on pudonnut tällä viikolla 1,5kg, toive on että parin viikon päästä oltaisiin vielä edes lähimain samoissa lukemissa. Reissussa en kuitenkaan aio dieettiä mitenkään noudattaa. Tavoite on siis saada vähintään reilu 4kg pois. Mutta jokainen gramma vähemmän liikuteltavaa cooperissa on tietysti kotiin päin. 

Nyt ostoksille ja juNppaamaan!

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Keskikesän uudet tuulet ("15 weeks off")

Nyt on korkea aika kääntää ruoria ja painaa täydellä höyryllä kohti uusia tavoitteita. Tarkoitus on juosta niin maan perhanasti, oppia uimaan vaparia riittävän hyvin, ja tiputtaa sellaiset 6-7 kg painoa. Aikaa on tasan 15 viikkoa, eli ei yhtään tuhlattavaksi!

Sain valmentajalta uuden ohjelman. Juoksua tulee nyt alkuun pääasiassa pk lenkkien muodossa sekä n. kerta viikkoon sellaisia 1000m vetoja. Uintia tulee 2x vk samoin punttia. Sekä juoksussa että uinnissa on paljon tehtävää. Toivottavasti aika riittä! Tänään kävin ustamassa uudet juoksukengät joissa on vähän enemmän vaimennusta kun vanhoissa Asicseissa jotka muuten on vielä ihan hyvät pelit. Nuo uudet nyt sen vuoksi että passaa juosta myös asfaltilla eikä pelkästään purulla. Rahhoo meni ihan törkeesti. Että parempi olla hyvät sitten. Kävinkin äsken jo kokeilemassa heitä tekemällä sellaisen 5+ km kävely/hölkkä lenkin. Ihan hyvältähän ne jalassa tuntui vaikka hölkkäaskeleita ei kovin montaa tässä flunssan jälkimainingeissa vielä viitsinyt ottaakaan. Ensi viikosta siis kuitenkin pitää juoksut ja uinnitkin aloittaa, sekä sitten myös ruokavalio jolla muutama ylimääräinen fläsäkilo (ja ikävä kyllä myös paras puoleni, takapuoli) lähtee.

Juhannushan minulla meni perinteiseen tapaan päivystäessä. 52h päivystystä ja 2 keikkaa joista toinen peruttiin ennen kun autoja ehdittiin pihalle ajaa. Kyllähän se kieltämättä vähän kettumaista tuo päivystely on, kun ei voi edes lenkille lähteä ellei juokse asemaa ympäri. No käytiin kuitenkin kolmena päivänä heiluttelemassa kahvakuulia aseman pihalla ja muutenkin treenaamassa, että hukkaanhan ei aika missään nimessä mennyt. Muuten olen syönyt paljon ja epäterveellisesti. Eilen ostin ison säkin karkkejakin vaikka en niistä edes tykkää niistä. En kyllä pystynyt montaakaan syömään niin että jääkööt sitten suosiolla odottamaan syksyä. Vaikka eiköhän ne joku karkkihiiri käy popsimassa jo ennen sitä. Mutta tästä yltäkylläisyydestä on hyvä lähteä siistimään taas sapuskat ja katsoa miten se paino alkaa kehittymään. Uskoisin että aika reilulla kädellä saa kyllä syödä edelleen, koska lenkkeiluä ja muuta liikuntaa tulee aika paljon.

Mutta tästä se lähtee, rapsailen täällä siis jatkossa vähän monipuolisimmista treeneistä kuin tähän asti.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Ja se oli siinä. Kuopiossa tavataan!

Sairaslomapäivän kunniaksi sitä ehtii hyvin kirjoittaa testiraportin ennen kun painun takaisin peiton alle pariksi tunniksi.

Eilen siis kävin Tampereella  pelastajakurssin fyysisessä testissä sekä lääkärintarkastuksessa. Läpi meni, ja sain 0,25p (max 1,0p) jatkoon. Pääsykoekutsu on siis itsestäänselvyys koska todistus on sen verran hyvä. Seuraava etappi on siis pääsykokeet Kuopiossa lokakuussa, ja nyt alkaa tiukat juoksu ja uintitreenit sitä varten.


Mutta nyt se raportti päivän kulusta.

Aamulla herätessäni kurkun kaktus oli vain äitynyt ikävämmäksi. Koitin litkiä paljon lämmintä teetä aamiaisella ja istuskelin huoneessa pyyhe kaulan ympärillä ettei olo ainakaan pahemmaksi olisi mennyt. Jälkikäteen ajatellen pyyhe olisi pitänyt alunperinkin laittaa ilmastointilaitteen päälle. Lääkäri oli varattu klo: 12 mutta lähdin ajoissa jo seikkailemaan paikalle. Unohdin että oltiin hämeessä... odotus muodostuikin siis aika pitkäksi ennen kuin alkoi tapahtua. Välillä vähän tuntui jännittävän. Mutta se meni äkkiä ohi.

Ensimmäisenä oli vuorossa EKG. Homma meinasi mennä alusta asti ihan putkeen kun laitteesta oli paperi loppu. Lopulta joku paikalla pörränneistä hoitajista löysi jostain laatikon pohjalta 2 paperia ja johon saivat riittävät käppyrät piirrettyä. EKG oli kaikin puolin normaali.

Tässä vaiheessa päivää alkoi kurkun kaktus painua jo selvästi alemmas koht keuhkoputkia. Jippii!

Seuraavana oli lääkärintarkastus. Tämä oli hyvin pintapuolinen mielestäni, katsottiin ryhtiä ja askellusta, näkö,  pikainen vilkaisu suuhun, esitietolomakkeessa mainituista vaivoista ja vammoista jokunen kysymys ja leima alle. Niin ja se etukäteen pelkäämä spirometri tietysti, mutta sekin meni ihan viitearvojen mukaisesti vaikka rööreissä jo tuntuikin ikävältä.

Lääkärin jälkeen menin salille lämmittelemään. Paikalla oli myös toinen testattava, sellainen hyväkuntoisen ja vaffan näköinen poika. Lämmittelyille oli aikaa ihan riittävästi, alkoi jo tulla sellainen fiilis että johan tässä joutaisi tekemään testin alta pois. Sitten saapuikin tetsin valvoja. Me tehtiin testiliikkeet vuorotellen tämän toisen testattavan kanssa, minä ensin näytin mallia ja tyyppi sitten pisti paremmaksi, mutta ei sentään kaikissa liikkeissä ;)

1. Penkkipunnerrus

Tuntui aika kevyeltä mutta kun 25 tuli täyteen oli selvä että 30 ei olisi tullut. Jätin siis suosiolla 25 tuon säästelläkseni ojentajia. 0p

2. Istumaan nousu

Tämähän on minun heikkous, eilisellä kunnolla tuli 40. Ei siis mikään huipputulos. Jotenkin sitä vaan hyytyy. 0p

3. Käsinkohonta (l. leuat)

Tein 8. Ajattelin että en kuitenkaan saa 10 puhtaasti. Jälkikäteen ketuttaa koska olisihan sitä voinut edes kokeilla! 0p

4. Jalkakyykky

Tästä yllätyin. Täydet pisteet 34 toistoa, ja mielestäni välissä oli pari hylättyäkin toistoa tai laskuvirhe joko minulla tai testaajalla. Tässä onnistuin siis ylittämään odotukset ja sain kuin sainkin 0.25p

Yleisfiilis testistä oli se että hoidin homman vähän vasemmalla kädellä enkä antanut kaikkeani missään liikkeissä paitsi ehkä vatsoissa. Tavallaan se vähän ketuttaa että en vetänyt verenmaku suussa ja antanut kaikkeani, mutta toisaalta en usko että pisteitä olisi kuitenkaan tullut yhtään enempää vaikka olisinkin. Ja toisaalta, kun nyt on selvää että minulla on jonkinlainen keuhkoputkentulehdus päällä lienee oikein hyvä etten eilen vetänyt itseäni piippuun. Ihan siis täytyy tyytyväinen suoritukseen olla. Sellaisen option jätän vielä auki että jos kunto jostain syystä elokuussa indikoi parempia pisteitä niin käyn sitten tekemässä testin uusiksi.

Nyt siis vaan koitan parantua pikapuolin ja aloitan juoksutreenit ja dietin. Cooperin lähtötaso täytyy käydä kokeilemassa, mutta sen suhteen on tosiaan syytä odottaa että tauti on varmasti väistynyt. Pari kestotestiä on vielä luvassa penkkiin ja leukoihin. Valmentaja taitaa oikein haluta kiusata minua :D Lisää seuraa! Tästä se lähtee!

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Hyvi se menee mut menköö!

Valmentajan viimeiset vinkit huomiseen koitokseen:


Saavuin juuri hetki sitten Tampereelle. Olin valinnut tällaisen halpishotskun jossa kuitenkin on jonkinnäköinen aamiainenkin tarjolla. Hotsku on ihan kiva nyt kun pääsin sisään. Mitään ovikoodia minulle ei varatessa tullut mutta onneksi täällä oli henkilökuntaakin paikalla. Hotsku on tällainen etninen, henkilökunta näyttää inkkareilta (siis Intialaisilta), sisustuskin on aika oriental, ja hotellin takapuolella on Intialainen ravintola jossa ehkä käyn vielä iltapalaksi pupeltamassa "tofua ja rissi", jos siis uskallan poistua tästä huoneesta, kun ainakaan äsken saamani ovikoodi ei toiminut.
Tarkoitus on ottaa ilta nyt ihan chillisti. Viisaampana olisin tullut tänne vähän myöhemmin jotta tapettavaa aika olisi vähemmän, mutta eiköhän tässä jotain keksi. Onhan täällä tarjolla liikkuvaa kuvaa, ellei tuo töllötin ole ihan vain koristeena.

Huomenna sitten klo 12 alkaa UKK instituutissa hommat lääkärintarkastuksella. Toivottavasti nyt ainakin siitä pääsen läpi että pääsen testin ylipäänsä tekemään. Tavoitteena on ilman muuta kerätä testistä vähän pisteitäkin, mutta läpipääsy toki on päätavoite, kaikki muu on plussaa. Huomenna sen sitten näkee mihin kunto riittää. Tässä vaiheessa ei voi enää muuta kun koittaa psyykata itseluottamusta kohdilleen.

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Valmistautumista kevään tärkeimpään koitokseen

Tässä on nyt viimeiset pari viikkoa mennyt treenien suhteen valmistautuessa maanantain lihaskuntotestiin. Pari kevyttä treeniä toissaviikolla, testisimulaatiot 1 & 2 viikko sitten lauantaina ja maanantaina, torstaina ja tänään kevyt treeni. Tänään varsinkin otin hyvin kevyesti kun tuntui rauta yllättävän raskaalta. Uskoisin kuitenkin että olen maanantaihin mennessä täysin palautunut.

Testisimulaatioista jäi hyvä fiilis kyllä. Toinenkin testisimu meni oikein hyvin vaikka välissä ei ollut kuin 1 lepopäivä ja sekin meni reissussa. Toki se oikea testi silti jännittää kovasti. Olisin niin tyytyväinen jos saisin jostain puristettua pari lisätoistoa niin että saisin edessen 0,25p.

Tässä on taas ollut työreissua ja muuta ja paino on salakavalasti pudonnut taas pari kiloa. Toivottavasti se ei vaikuta negatiivisesti suoritukseen. Koitan tässä nyt kuitenkin tämän ja huomisen päivän tankkailla kunnolla sekä ruokaa että nestettä.

Huomenna onkin aikainen herätys  kun pitää jo 8 olla asemalla virittelemässä oulun mallin, eli savusukellustestin testirataa. 8.30 tulee ensimmäinen testattava ja niitä siinä muutama on valvottavana siinä päivän mittaan. Toivottavasti aikataulut pitää ja pääsen ajoissa lähtemään kohti Tamperetta. Menen siis huomenna jo manseen yöksi ettei sitten tarvitse maanantai aamuna istua ensin 4,5 h autossa ja mennä sitten kyykkäämään, voisi olla aika tuskaa. Nyt saa rauhassa nukkua pitkään ja valmistautua (lue jännittää :p)

Semmosta täällä, kohta se on ohi ja toivottavasti treenit jatkuu kohti syksyn koitoksia! Nyt lähden katselemaan minkälaisia lentokoneita tuolla taivaalla pörrää kun täällä on meneillään joku kansainvälinen lentonäytös. Toivottavasti koneet pysyvät ilmassa.

Ainiin Terhi pääsi lihaskuntotestin läpi, ONNEA!


maanantai 10. kesäkuuta 2013

Terhi palomieheksi

Yle seuraa Terhi Rasilan matkaa palomieheksi.

Terhi onkin minulle Pakkikselta tuttu ja ollaan tsemppailtu toisiamme tässä (pitkän) matkan varrella. Olispa siistiä kun päästäis samaan aikaan koulun penkille, olis kyllä historiallinen hetki. Terhillä on varmaan jo hieman perhosia mahassa, sillä lihaskuntotesti hänellä on torstaina. Minulla sentään on vielä viikko tässä armonaikaa ennen omaa koitosta.

Terhillä on sellainen asenne, meininki ja ennenkaikkea usko tekemiseen että uskon kyllä että uskon ihan täysin että testi menee läpi vaikka vielä ei esim. penkissä olekaan ihan testirajaa ylitetty. Ihailen kyllä Terhin itseluottamusta ja tahtoisimpa sitä palan itsellenikin.

Anyways. Vaikka siis toi hössötys palonaisten ympärillä minua lähtökohtaisesti ärsyttääkin niin myönnän kyllä että mielenkiinnolla seuraan kaikkea aiheeseen liittyvää uutisointia. Ja Terhille pointsit siitä että uskalsi lähteä juttusarjaan mukaan!

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Testisimulaatio

Jeah, tänäaamuna kävin kokeilemassa testiliikkeet oikeassa suoritusjärjestyksessä ja oikeilla palautuksilla. Jonkinlaista videotakin sain aikaiseksi.

1. Penkki

Tämä meinasi mennä lähtökohtaisesti pieleen kun varmistusraudat oli liian korkealla ja tanko kolahti niihin monta kertaa. Keskittyminen meni täysin. Lopussa myös jalka alkoi täristä holtittomasti kun penkki on niin korkea että jalkoja pitää pitää päkiällä. 26 toistoa kuitenkin,ja pari jäi varmasti varaakin.



2. Vatsat

Minun heikkous. Ei mitään kommentoitavaa. Enempää tuskin tulee testissäkään...39 tuli.



3. Leuat

Penkin jälkeen tää on tiukka. 9 vielä suht  puhtaasti, 10 ei voi laskea.



4. Kyykky

Tässä voisi koittaa testissä vähän tsempata. 32 toistoa tuli, 34 saisi enemmän pojoja.



Näillä tuloksilla testistä olisi tullut  0,125p joka pyöristetään 0. Läpi siis olisi mennyt mutta en missään nimessä ole tyytyväinen. Täytyy koittaa jostakin liikkeestä repiä edes se toinen 0,125 jotta saisi 0,25p edes. Kaikki on niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Nainen palomieheksi - ja muuta mukavaa mussutusta

Ylellä on lähtenyt homma ihan lapasesta (ja lisää on tulossa):

Miksi palomiehiksi tarvitaan naisia?

Pelastusjohtajat paloimeskoulutuksen fyyfisistä vaatimuksista...

Nainen palomieheksi - kokeile selviäisitkö kuntotestistä

Siis, älkää ymmärtäkö väärin. Onhan (se kai) hyvä että aihetta käsitellään valtakunnan mediassa. Mutta kun...

Ensinnäkin kun lukee aiheisiin kirjoitettuja kommentteja.. no nettikirjoittelua ei pitäisi ottaa koskaan kovin tosissaan tai henkilökohtaisesti.. mutta suurin osa meuhkaa siitä että ei saa vaatimuksia alentaa ja ei naisia palomiehiksi. No ei hemmetissä saa vaatimuksia alentaa!!! Mutta onko sitä kukaan ehdottanutkaan? Ei nämä YLE:n jutut sellaista ole väittäneet, aihetta on sivuttu vain tuossa artikkelissa jossa pelastusjohtajat nimenomaisesti sanovat että niitä ei saa alentaa. Mutta ihmiset lukee rivienvälistä sellaistakin mitä siellä ei ole.

Toisaalta minua niin ärsyttää että tästä tehdään tällainen sukupuoli asia. Ihan kun hommassa nyt olisi millään tasolla kyse siitä mitä jalkovälissä on tai ei ole. Minusta on typerää sanoa että naisia pitää saada palomiehiksi KOSKA... tai että miehiä pitää saada palomiehiksi KOSKA.. Ihmisiä sinne pitää saada, oikeanlaisia ihmisiä. On mimmejä joilla on paljon enemmän habaa kuin isolla osalla miehistä ja on miehiä joilla on jotain "herkkyyttä"? Itseltäni puuttuu kyllä kaikki herkkyys, mutta toisaalta pesen lihaskuntotesteissä suurimman osan meidän palokunnan miehistä. Niin mihis kategoriaan mää nyt sitten menen? Haluaako ne minut vai ei? :D Se on tämä minun sisäinen sukupuolineutralisti kun tuppaa ottamaan kierroksia tällaisista stereotypioista.

Mut ei se mittään! Kiinnostuneena toki seuraan kaikkea uutisointia ja työnnän mielipiteeni kaikkiin keskusteluihin.

Nyt muuten lähden skannaamaan kemian tehtävät ja lähetän kurssin arvosteltavaksi. Se on sitten meikäläisen lukiourakka siinä, ja toivottavasti ensiviikolla tai viimeistään sitä seuraavana on päättötodistus taskussa. Sitten juhlitaan ihan kunnolla, kunhan testi on ensin hoidettu pois alta!


keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Kilpailuhenkeä ja lisää metsäpaloa

Maanantaina oli PP kerhon viestijuoksu ja sankoruisku kisat jossa oli kokonaista 3 joukkuetta. Minusta nuo kaikki VPK kisat on hauskoja ja tärkeä osa VPK toiminnan historiaa, mutta jostain syystä niihin ei vaan saada kunnolla porukkaa mukaan. No kolme joukkuetta on parempi kuin yksi tai ei yhtään. Juoksin 200 m matkan viestissä joka oli kyllä meikäläisen kunnolla aikalailla maksimi. Lisäksi ruikin keiloja nurin sankoruiskun kanssa.


Eilen kävin aamusta jo treenaamassa. Minulla on nyt pari kevyttä treeniä ennen testisimulaatiota. Tänään on lepopäivä, huomenna taas kevyt treeni, ja lauantaina käyn aamusta tekemässä testisimulaation. Olen nyt koittanut keskittyä syömiseen ja lepäämiseen, joskin keikat on vähän sotkeneet suunnitelmia. Eilen tuli kesän toinen maastopalo ja siellä meni reilut 3h kytyjä sammutellessa, letkua vetäessä paarmojen purtavana. Kivaa tietysti oli, kuten aina. Arska paistoi niin että valkoiseen toimistorottaan saattoi vähän väriäkin tarttua silloin kun pääsin metsän aurinkoiselle puolelle työskentelemään. Maasto on kyllä aivan käsittämättömän kuivaa tällähetkellä kun helteet on jatkuneet jo pidemmän aikaa, onneksi säätiedotusten mukaan olisi jonkin verran sadettakin tulossa, muuten noita saisi käydä sammuttelemassa harvasen päivä.

Meinasin alkaa kirjoittamaan mielipidettäni siitä että YLE etsii  SPEK:n kautta facebookissa  pelastusopistoon hakevia naisia seurattavakseen.. Minulla on aiheesta vakaa mielipide johon ei liity omien asioiden retostelua valtakunnan verkossa. Mutta sitten soi puhelin ja meidän varapäällikkö soitti ja kysyi suostunko YLE:n radiohaastatteluun aiheesta naiset palokunnassa. Ja näköjään sitten suostuin... Kyseessä on kuitenkin toivottavasti joku paikallisemman alueen haastis.. ettei tarvitse itseään nolata kaiken kansan edessä. Hitto, mitä siitäkin tulee kun ei tiedä yhtään mitä kysytään. Yhyy :(

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Movimento ja kesän eka maastopalo

Viikonlopun aikana piti saada tehtyä viimeinen kemian työ. Arvatkaa teinkö yhtään. No en!

Eilen illalla olin vielä paikallisissa kuppilassa kuuntelemassa Taidekoulu Estradin bändejä. Bändit oli ok, mutta täytyy sanoa että känniääliöitä pepsimax tuopin takaa katsellessa taas pykälällä laski arvostus (joka ei minun tapauksessa ikinä ole korkealla ollutkaan) kanssaihmisiä kohtaan. No, ei siitä sen enempää eikä vähempää.

Tänään menin ensimmäistä kertaa "tyttöjumppaan" eli ryhmäliikuntatunnille. Minun vanhat Capoeira opet, en siis ole lajia ehtinyt viime kesän jälkeen harrastella, vetivät viikonlopun aikana muutaman näytetunnin Capoeiraan perustuvasta ryhmäliikunnasta "Movimento". Kyllähän tuolla hiki lensi, mutta tyttöjunppien vannoutuneena halveksijana sekä Capoeiraa kovasti arvostavana en kyllä voi sanoa että olis millään lailla mun juttu. Varmasti kuitenkin tuollaisissa jumpissa käyville oikein tervetullut vaihtoehto, kunhan "laji" löytää mallinsa. Sen veran tuli kyllä capokipinää että taidan käydä pareissa Caporiran kesätreeneissä jos vaan muilta treeneiltä ehdin.

Movimenton jälkeen ehdin hetken nautiskilla auringosta partsilla ja jopa siivota sitä, mutta pian tulikin hälytys kesän ekalle maastopalokeikalle. Lentokone oli havainnut palon vanhan viipurintien kupeessa ja sinne sitten painuttiin hikoilemaan. Maastopalothan on muuten usein hyvinkin leppoisaa touhua, mutta letkua saa kyllä muutaman metrin sinne mettään aina vetää ja kerätä pois jos sattuu onnettomana olemaan ensimmäisenä ja viimoisena paikalla. Ihan hyvät jumpat siis tuli siitäkin.

Loppu ilta täytyy ehkä nyt tankata oikein urakalla. Paino on salakavalasti laskenut ja olen nyt yrittänyt oikeasti  kunnolla tankkailla hiilareita että testisimuun saisi vähän puhtia. Kassellaan miten käy. Lenkille en kyllä tänään lähdä. Ellei sitä lasketa että meinasin hakea jäätelöpaketin lähikiskalta. :D

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Oulun malln testien vavomista ja oma testi

Nyt on vihdoin toimintakykytestit tehty ja savusukelluskelpoisuus voimassa taas ensivuoden. Lihaskunto osuudenhan tein jo aikaisemmin keväällä, mutta savusukellusrata eli "Oulun mallin" testejä päästiin tekemään vasta nyt. Itse toimin tänävuonna yhtenä valvojana ja valvoin 2 testiä ja tein omani. Nythän meillä on hienot pelit ja vehkeet joista sykkeet menevät mittarista suoraan tietokoneelle ja FireFit ohjelmaan ja kone sitten suoltaa kuormitusta kuvaavat prosentit. Valvojan siis tarvitsee vaan kellottaa suoritusta joskin varmuuden vuoksi otin aina sykkeetkin talteen jotta ei koko testi menisi pieleen jos sykemittarin kello vaikka pysähtyisi.

Kaikilta testatuilta meni testit hyvin, ja omakin meni aika kivuttomasti vaikka sitä taas etukäteen pelkäsin. Miehistä poiketen minulle tiukin osuus testissä oli renkaan hakkaus lekalla, johtuen osittain myös huonosta tekniikasta. Miehet osasivat lyödä riittävän alas niin että rengas pompahti kun minä hilasin sitä "kuolleena" pitkin lattiaa kitkan vastustaessa koko renkaan matkalta. No nämä on ihan "hienosäätöä" toki. Mutta täytyy muistaa sitten vanhana jos testissä muuten alkaisi tehdä tiukkaa :D Kokemus puhui testissä selvästi enemmän kuin kunto (sori Ville).

Testi siis koostuu kuudesta osasta. Jokaiselle osalle on asetettu maksimiaika jota ei saa ylittää. Jos aikaa taas jää yli, saa ennen seuraavaa osaa levätä jäljellä olevan ajan. Testi tehdään savusukellus varustuksessa ja paineilmalaitteita käyttäen.

Testin osiot ovat:

1. Kävely 100m ilman kuormaa, 100m letkurullat (16,6kg) käsissä tai kehikossa. Aikaa 4 min.
2. Portaissa liikkuminen ilman kantamuksia yhteensä 20 metriä nousua. Aikaa 3,5min.
3. Kuorma-auton renkaan moukarointi 3m. Aikaa 2min.
4. Esteiden alitus ja ylitys. Aitojen ali-yli-ali -ali-yli-ali x3 . Aikaa 3min.
5. Letkun rullaus. Aikaa 2min.
6. Palautuminen. Aikaa 5min.

Mittari mittaa siis sykkeitä suorituksen aikana, lisäksi aina osasuorituksen jälkeen kysytään fiilikset  skaalalla hyvin, hyvin kevyt 6-20 en jaksa enää.

Testissä ei saisi paljon maksimisykkeet paukkua, vaikka kyllä minulla oli esim renkaan hakkauksen jälkeen syke yli 190. Olihan siinä kieltämättä hauikset jo aika hapoilla.. joka kyllä kielii täydellisestä tekniikan puutteesta :D Muuten tuo oli suht hapotonta ja mukavaa puuhaa :P Lämmin tuli toki kun ulkona on aikamoinen helle. Kaikki testattavat saivat testin hyväksytysti läpi, ja parin viikon päästä testaan sitten vielä lisää porukkaa.  


keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Lisää palomiesnais aihetta

Taitaa olla kuuma aihe. Tälläkertaa ihan kiukustui pelastusopiston rehtori Mervi koska naiset eivät hae opistoon. Noh, minä tiedän ainakin toisen innokkaan tyttösen joka haluaa transformoitus pelastajapalleroksi ja toivotankin flytelle onnea lihaskuntotestiin tätä kautta kun tiedän että hän välillä blogiani silmäilee. Oispa kyllä hienoa jos saataisiin samalle vuosikurssille ei yksi vaan kaksi naista! Se ois kyllä senverran sensaatiomaista että meistä tulis varmaan saman tien seiskajulkkiksia ja valmistuttais salamannopeasti viidakontähtösiksi :P

Tänään oli toisiksi viimeinen koe, joka kyllä meni ihan penkin alle, eli on turha toivoa historian numero nousisi. Mutta ei hätiä, tuleva totari on minun mittapuulla ihan huippu joka tapauksessa! Kunhan nyt vaan näistä kursseista pääsisi läpi että ei jää syksyllä vielä rästikoepäivälle ressattavaa.

Reenejä ei oo tänään, huomenna sitten. Jee jee, pääsee taas punkkipennertää! Lenkille melkein tekis mieli kun en oo ulkonakaan käynyt. Mutta ei se taida nyt onnistua kun olis vähitellen aloitettava luku-urakka huomiseen kokeeseen. Ehtiihän tässä ainakin tunnin lukea ennenkuin unimatti korjaa.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Savuisaa sukellusta ja ruåttin koe

Tänään oli pitkästä aikaa keikka jota ei peruttu ja jossa pääsi vaihteeksi ihan hommiinkin. Tuolla vähän kauempana paloin sellainen 50-luvun omakotitalo, jossa tietysti perinteisesti kävi niin että kämppä paloi asumiskelvottomaksi. (Linkki ) Oltiin työvuoron vaihtoparina sukeltamassa ja lämmintä piisas niin sisällä kuin ulkona. Nyt on nenä ja poskipäät ihan palaneet. Johtui kyllä siitä auringon porotuksessa istuskelusta eikä savusukelluksesta. Mutta yhtä kaikki, olen taas punainen kuin paviaanin pers.. Se on muuten kumma, ennen viimekesää en palanut koskaan. Onkohan säteily jotenkin lisääntynyt vai onko nahka ohentunut iän myötä? En tiedä, mutta nyt saan nahan punottamaan ja jopa hilseilemään ihan pienestäkin ajasta auringossa. Ennen vain ruskistuin tosi nopeasti ja helposti.

Ja sitten olikin viimeinen ruotsin koe ja pelkäänpä pahoin että tulossa on minun lukiohistorian ensimmäinen hylsy. Elättelen toki vielä toiveita että koe jotenkin mystisesti menisi läpi eikä tarvitsisi sitä syksyn rästikoepäivään jättää. Tai voihan sen kesällä suorittaa sitten touolla Otavan Opiston nettihässäkässä jos ei muu auta. Arvosanalla ei olis mitään väliä, femma kelpaa kyllä kun ruotsin tuleva arvosana on 7 tulipa tästä kurssista mitä tahansa. Itseään saa tästäkin syyttää, suht helppo olisi ollut opetella kielioppiasiat kunnolla mutta oli muka parempaakin tekemistä (eli Shieldin 6 tuotantokauden katselua dvd:ltä) koko vkloppu. No, tästä viisastuneena nappaan nyt historiankirjan kätöseeni ja ryhdyn lukemaan. Siinä on sentään mahdollisuus nostaa numeroa jos saan kokeesta edes kasin.

Mutta eipä sitten muuta tälläkertaa. Treeneistä on tänään lepiä ja huomenna kyykkelöimään. Viimeistä kovaa viikkoa viedään, eli nyt täytyy ottaa kaikki riemu irti reeneistä ja itsestä. Kohta ollaankin jo tosipaikan edessä.

Ainiin, löysin eilen sattumalta tällaisen tuoreen pikkuisen jutun naispuolisesta palomiehestä. http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/233832-palomies-on-vain-harvoin-nainen On niitä siis todistettavasti hommissakin :D

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Tilannetsekkausta valmentajan kanssa

Tänään kävin taas Imatralla treenaamassa valmentajan valvovan silmän alla. Vuorossa oli penkkipäivä ja kaipa se ihan hyvin meni. Ainakin ojentajat otti kunnolla osumaa kun pitkiä hapotussarjoja tuli aikasta monta. Oman itseluottamuksen kanssa on selkeetä ongelmaa. Haluan toki uskoa että testi mennään läpi mutta kun _ei voi tietää_. Vaikka treenit antaakin suuntaa siitä mitä 3:n viikon päästä on odotettavissa niin epävarmuus leijuu silti ilmassa. Jos oonkin tehnyt liian kevyellä tangolla..? jos joudun tekemään testin ilman boosterin blasebo efektiä kestääkö pää? Jos ja jos. Mut enhän minä voi muuta kuin mennä ja tehdä parhaani. Hitto. Kun oon niin paljon tehnyt ja uhrannut tämän homman eteen niin onhan sen jotain merkattava? Kyllähän minä saan extra toistoja ihan vaan sisulla ja kiukulla eikö?

Tänään tein penkissä 21*50kg ja 21*45kg, vinopenkissä 30*20, 22, 19  ja päälle vielä tangolla 33 2/3 :D Seuraava penkkitreeni kertonee paljon tilanteesta kun vuorossa on 3*n*45kg ja siinä pitäisi nyt ensimmäisellä sarjalla ainakin tulla se testin minimi jo tai sitten tulee itku. Taidan tehdä treenin ilman boosteria ja siellä salilla missä rauta aina painaa kuin synti.Onpahan sitten ainakin tekosyy jos ei luista, ja jos luistaa niin sitten ainakin voi olla varma että testissäkin luistaa.

Ai mitenniin olen epävarma?

Treeneissä tulee pieniä muutoksia. Tältä viikolta jää viimeinen treeni pois koska viikonloppuna täytyy käydä tekemässä oulunmallin testi, eli  se FireFitin toinen osuus ja sen jälkeen pari päivää totaalitaukoa ja sitten jokunen kevyempi treeni. Vielä olis joku testisimalaatio tarkoitus ottaa sen jälkeen ja sitten kevenneelläänkin taas kohti testiä. Lenkit pitelen nyt kävelynä ja ihan satunnaisena hölkkänä etten rasita noita ylirasittuneita kinttuja entisestään.

Kouluhommat alkaa olla melkein pulkassa. Tehtävät on palautettu yhtä laajaa kemian työtä lukuunottamatta. Tänä viikonloppuna oli sekin tarkoitus saada valmiiksi mutta keskittymiskyky on ollut ihan kadoksissa. Sain sentään 2 muuta esseetä palautettua ja luettua huomiseen ruåtsin kokeeseenkin vähän. Numeroilla ei tässä vaiheessa ole enää mitään väliä, kunhan saisi koulun kunnialla nippuun. Torstaina on viimeinen koe ja sitten ei tarvitsekaan enää koululle huristella kuin ensi syksynä jatkamaan kirjoituksia.

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Askeleet kohti unelmaa

Pikainen päivitys kun ei ole hetkeen ollut aikaa kirjoitella. Sain myös sellaisen haasteen pariltakin bloggaajala, mutta en ikäväkyllä ehdi vielä siihen sen enempää paneutua kun haluan nyt kertoa asioita vapaamuotoisemmin.

STEP 1: Treeneissähän siirryttiin hinkuttamaan pidempää sarjaa kun opiston testi lähestyy. Reilu viikko on takana ja suhteellisen hyvältä tilanne vaikuttaa. Testiraudoilla en ole vielä tehnyt, vaan vähän isommilla ja lyhyempää sarjaa, mutta olen kyllä ihan luottavainen että kyllä se kestävyyskunto löytyy kunhan vielä pari viikkoa hinkkaan. Alunperinhän testin oli tarkoitus olla 7.6, mutta sittenpä testipaikassa ei ollutkaan aikaa siihen. Soittelin hädissäni ympäriinsä ja tosi nihkeää oli joka suunnalla. Äsken soitin sitten Tampereelle josta sainkin heti ajan. Eli uusi testiaika on nyt 17.6. Se ei mitenkään sotke mun suunnitelmia, päinvastoin, se on aika optimaaliseen aikaan. Tampere ei ihan ykköspaikka ollut mihin halusin testiä tekemään, koska se on kaukana eikä siellä asu kavereita joidenka luona voisin majailla vaikkapa edellisyön. Mutta ei sen väliä. Pääasia että testille on nyt saatu aika! En tosin vielä ilmoittanut Jyväskylään/Kuopioon että olen saanut ajan varattua. Sillä jos niistä jompaan kumpaan vapautuu aikoja kesäkuulle niin mieluummin menisin sitten sinne. Mutta siis olen tosi "happy happy joy joy"-fiiliksissä nyt kun tuo asia on saatu sovittua.

STEP 2: Ja hei, tänään minulla on VIIMEINEN koulupäivä!!! Neljä koetta on vielä ja yksi verkkokurssi täytyisi vielä jotenkin saada (viimeistään ensi viikonloppuna) läjään ja sitten olisikin minun lukio-urakkani siinä. Vajaa 2 lukuvuotta tuohon meni ja aikalailla helposti/huomaamatta, vaikka onhan tuohon vapaa-aikaa tuhlautunut aivan tuhottomasti. Syksyllehän toki jää vielä kirjoitettavaksi enkku ja matikka, mutta se on sitten sen ajan murhe. Niihin tosin ehkä on syytä valmistautua hieman paremmin kuin tämän kevään kirjoituksiin joihin en lukenut lainkaan. Siitä huolimatta napsahti äidinkielestä M ja elämänkatsomustiedosta E. Kyllä mää oon viksu ;) Kun koulu ja lihaskuntotesti on pulkassa niin olen jo aika paljon lähempänä unelmaani. Jäljellä olisi enää pääsykokeet (Cooper, uinti, fobiat, psykologiset). Piece of kakku hei :D

 No mutta. Koska työkiireet eivät ole lainkaan vähentyneet niin nyt on jo korkea aika lopettaa arvokkaan työajan tuhlaaminen ja ryhtyä, kuten sanonta kuuluu: "speksaamaan kuin hirvi".