Hetki sitten heräsin puoletoista tunnin päivätorkuilta ja olo on edelleen vähintäänkin tokkurainen. Eilen ihan sama homma, silmät ei vaan pysyneet auki ja puoliunessa päikkäreiden jälkeen pakotin itseni kentälle juoksemaan viimeisiä lyhyitä vetoja ennen lauantain väli-Cooperia. Treenattu on taas tavalla tai toisella 8 päivää putkeen, koko ajan särkkeitä ja antibiootteja tuohon leukaan popsien. Yöunet on olleet katkonaisia yhtä yötä kokonaan nukuttua yötä lukuunottamatta. Joko olen herännyt lauan kipuun tai sitten buranan aiheuttamaan vatsa kipuun aamuyöstä... :(
Yllätävän hyvin olen jaksanut treenata väsymyksestä huolimatta:
Viime viikon tiistaina: 8x100m + 3*200m
Keskiviikkona: uinti
Torstaina: PK lenkki
Perjantaina: Uinti
Lauantaina: 4*1000m
Sunnintaina: uimakoulu + PK lenkki
Maanantaina: uimakoulu (lopussa 50m räpiköinti aikaan 53s)
Eilen tiistaina: 10x100m + 3*200m
Ajat on vedoissakin pysyneet suhteellisen hyvinä vaikka lääkitys ei varmasti ole paras mahdollinen urheilua ajatellen ollutkaan. Nyt kun nuo treenit kirjoittaa auki niin taitaapa kyllä tulla ihan tarpeeseen tämä lepopäivä, ei ihme ettei kroppa nyt oikein huuda lenkille (vaikka pieni happihyppely tekisi varmasti hyvää.)
Treeni + jatkuva kipu + lääkkeet + huonot yöunet yhtälöön kun lisätään työkiireet ja koulu, tänään esimerkiksi ole englannin yo kirjoitukset... joihin en tosin valmistautunut millään lailla, niin setti alkaa olla aikalailla kasassa. Toivottavasti kroppa ja pää kestää loppuun asti.
Ruoka ei kai ole oikein maistunut, tai mistä johtunee että paino on salakavalasti valahtanut alimpiin lukemiin kuin aikaisemmin tänä vuonna. Se ei tietysti yhtään haittaa Cooperissa mutta täytyy kai nyt koittaa kuitenkin huolehtia ettei ihan pääse kuihtumaan, varmaan sekin suorituskykyyn tavalla tai toisella vaikuttaa.
Tämmöstä täällä tällä kertaa. Hengissä vielä ja jokaisella hengenvedolla lähempänä maaliviivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti