torstai 29. toukokuuta 2014

Viikon punttailut

Taas on jumppailtu. Ihan ok luistaa ja vähän kerrassaan saa lisää rautaa liikkeelle. Eihän tässä ole vasta kun 2 viikkoa taas treenailtu, eli pitkälti tää on vielä tätä hakemista.

Maanantaina kävin poistattamassa pari luomea kainalon seudulta jotka on jo pitkään häirinneet urheillessa kun liivit/sykevyö yms. hankaa niihin. Nyt kun niissä on tikit niin on pitänyt ottaa vähän rauhallisemmin ja jättää leuanveto kokonaan pois ettei nahka veny ja tule ikäviä arpia. No kyllä niitä sitäpaitsi koskee sen verran paljon pienikin venytys ettei paljon viitti. Muuten ei ole haitannut treeniä, vähän olen varovaisemmin vain tehnyt.


24.5

Kyykky: 5*50, 60, 65, 70, 75kg
Julle: 7*60,65,70kg
Istumaannousu: 11*5,5,2,2kg
Kyljet kahvakuula: 11*28,28kg

25.5

Kap. penkki: 6*40,45,50,55,60kg
Leuat (myötäote):5*op,op,op,op
Vinopenkki (loiva) stopilla: 7*40,40,40
Hauiskääntö (mutka): 7* +17,+17kg 





+ pikainen iltalenkki 4km/23min

28.5

Mave: 5*100, 3*110, 3*5*100kg
Etukyykky: 7*55, 60, 60kg
 Polvien nosto riipunnasta: 4*7*op
Vatsat kiertäen: 2*14*op, 14*2kg
Rannekääntö: 2*11*20kg


29.5

Penkki: 4*40, 45, 50, 55, 60, 65, 3*67kg
Kapea vinop (pysty) stopilla: 7*35, 37, 40kg
Kulmasoutu tangolla: 12*40, 2*12*45kg
Vasarakääntö (fat grip): 2*8*8kg

+ pikainen iltalenkki 4km/21min

tiistai 27. toukokuuta 2014

Todistuksen nouto ja seuraava pääsykoerumba

Kirjoittelin viime syksynä ylioppilaaksi, mutta en tietenkään ollut jaksanut noutaa todistusta, kun todistustenjakopäivänä minulla taisi olla joku työkeikka. (Tai sitten vaan keksin jonkun syyn jolla luistaa tarjotusta "ylioppilaan puhe"esta.) Nyt sitten oli jo vähän viimeiset hetket hakea totari kun sitä kuitenkin pääsykokeissa (joissa kohta enemmän) tarvitaan. Kanslian täti olikin kuulemma ollut ihmeissään mitä tehdä minun todistukselle, kun en ole sitä noutanut ja lukiokin lakkautetaan. Oli kuulemma yrittänyt soittaa ja laittaa sähköpostia, vaikka mitään ei kyllä ole kummastakaan tuutista kuulunut. No pääasia että todistus nyt on päässyt kotiin, ja mukana vielä kiva yllätyseli 50€ stipendi. Ihan tarkkaan en tiedä mistä hyvästä moinen, mutta ilmeisesti ihana ET:n opettaja oli sitä minulle ehdottanut. Että kiitosta vaan kannustuksesta Pekka! :D Nyt vaan äkkiä muutama kopio totarista, minulla on tapana hukata kaikki...

 Tänään myös kolahti postiluukusta kutsu seuraaviin pääsykokeisiin joihin mennään huomattavasti edellisiä koitoksia vähemmällä valmistautumisella ja hengen palolla. Anatomiaa on luettu ja koska vastoin ennakko odotuksia kyseessä onkin ilmeisesti oikein/väärin tyyppinen koe, uskoisin että pärjään siinä nykytiedoillakin aika hyvin. Vähän on tuskastuttanut kaiken maailman hermosolujen rakennetta opiskella kun tuntuu ettei millään jää asiat päähän, mutta ehkä taas odotukset pääsykokeen vaatimustasosta on olleet liian korkealla. No, sittenhän sen näkee. Uskon että ihan hyvät saumat minulla on sisään päästä, se on sitten ihan toinen juttu otanko opiskelupaikkaa vastaan.

Pääsykokeet on siis minun osaltani ensiviikon torstaina 5.6 ja ne kestävät koko päivän. (Ellei sieltäkin sitten heitetä kesken kaiken pihalle). Valintakoe sisältää ennakkotehtävän, A4 mittainen esittely itsestä, miksi hakee jne., haastattelun, anatomian ja fysiologian koe, englannin kielikoe ja fyysisen kunnon arviointi. Pienenä yksityiskohtana henkilötietolomakkeessa on kenttä kuvalle. Meinaakohan ne että kouluun on naamaraja? Pitää olla hoitsuainesta :D

Minä en kyllä ole yhtään hoitsuainesta.. olenhan insinööri. Minun kuuluisi korkeintaan seukata hoitsun kanssa. Mutta ehkäpä ryhdyn sitten salasuhteeseen itseni kanssa jos alalle joudun.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Punttijuntin paluu

No nyt on palattu salille ja reilu viikko on treeniä takana. Kovin kummoista tuntumaa en ole rautoihin saanut. Eiliseen treeniin otin jo buusterinkin mukaan pumpin toivossa. Ei niin että pumpista mitään iloa olisi voimien kehittymisen kannalta, mutta omaa fiilistä se parantaa. Ei ollut buusterista apua ja pumppi jäi saamatta.

Punttitreenin aloittaminen toi mukanaan myös toisen lieveilmiön, eli kunnon arvioimisen ei niinkään suorituskyvyn vaan peilin avulla. Täytyy myöntää että olen tällä hetkellä harvinaisen tyytymätön siihen naiseen joka peilistä näkyy. Viimekuukausien lenkkeily ja viikkojen punttitauko näkyy ikävä kyllä kutistuneena pjärseenä ja kaikki muutkin lihakset näyttäisivät piiloutuneen johonkin tasaisen rasvakerroksen alle. Todellisuudessahan lihat ei ole mihinkään lähteneet. Minulla on (huippu luotettavia ;P) InBody mittauksia jo vuodesta 2008 asti ja ainoastaan edellisiin kisoihin bulkilta lähtiessä vuonna 2011 lihasta on ollut "selvästi" enemmän. Vika on siis katsojan korvien välissä. (Vaikka tarakan pienenemisen on kyllä huomannut puolisokin...)

No mutta sitten itse asiaan. Eli noin kuukauden tauon jälkeen on palattu salille vähän herättelemään lihaksia taas tuohon juNppaan. Kyllähän sitä saa taas hieman pohjan kautta ottaa vauhtia että pääsee vanhoihin tuloksiin, mutta luotan että äkkiä ne voimat palautuu. Lenkkejä olen pitänyt tässä rinnalla, mutta ne on olleet kävelyä tai kevyttä hölkkää. Nämä helteet on aiheuttaneet totaalista uupumusta sillä saralla, mutta eiköhän sekin taas pian ala luistaa.

15.5

Penkki: 5*40,45,50,55,60kg
Leuat: 4*4*op
Kapea vinop: 4*40kg, 5*35kg
Kulmasoutu tangolla: 2*10*40kg
Vasarakääntö: 5*12kg, 6*8kg

17.5


Lähdin tekemään jalkatreeniä polkupyöräergotestin päälle, luonnollisesti huono päätös. Takareiteen vihlaisi ekalla työsarjalla niin ettei jalkoja voinut tehdä treenissä lainkaan.

Kyykky: lämppäsarjoja 60kg asti, 70kg x 1 (takareisi poks)
Istumaannousu: 10*op,2kg, 5kg
Kyljet kahvakuula: 10*28,28kg
Pohjenousu: 20, 24kg

18.5

Treeni jäi lyhyeksi kun en voinut tehdä vinopenkkiä kässäreillä kun ei ollut isoja kässäreitä, enkä vipareita kun olkapäähän koski.

Kap. penkki: 6*40,45,50,55,60kg
Leuat (myötäote):4*op,op,op
Hauiskääntö (mutka): 6* +10,+15,+15kg 

20.5

Mave: 4*4*100kg
Etukyykky: 6*50,55,55kg (edellisestä kyykkytreenistä viisastuneena päätin aloittaa hyvin varovaisesti tämän)
Polvien nosto riipunnasta: 3*6*op
Vatsat kiertäen: 3*12*op
Rannekääntö: 2*10*20kg


21.5

Penkki: 6*40,45,50,55,60kg
Leuat (vo): 5*5*op
Kapea vinop stopilla: 2*6*37kg
Kulmasoutu tangolla: 3*11*40kg
Vasarakääntö (fat grip): 2*7*8kg

Tästä se taas lähtee. Suunta ei ole kuin ylöspäin ;)

maanantai 19. toukokuuta 2014

Päästänkö irti vai pidänkö kiinni?

Voe hitsi...

Minähän sanoin että kesäkuussa viimeistään päätän haenko enää opistoon kolmatta kertaa. Asiaan vaikuttavia seikkoja oli pari päivää sitten tehty polkupyöräergo ja se olisko lihaskuntotesti vielä voimassa syksyllä. No ergo tosiaan ei mennyt rajojen sisään, mutta olisi kyllä kaiken järjen mukaan "treenattavissa" riittävälle tasolle jos vaikka pyöräilis vähän tai vastaavasti suorittaisi testin juosten. Sitten se lihaskuntotesti. No eihän se tietysti ole voimassa, koska syksyn haku päättyy 29.8, eli testi pitää olla tehty 29.2 jälkeen. Homman piti siis olla näillä selvä ja palomieshaaveet piti suosiolla unohtaa.

Mutta kuten niin monessa muussakin asiassa se irti päästäminen on kamalan vaikeata vaikka järjellä ajatellen tietäisi sen olevan oikea ratkaisu. Minä kuitenkin olen viimeiset 3 vuotta elämästäni tehnyt määrätietoisesti töitä tämän haaveen saavuttamiseksi, ensin käymällä iltalukion itselleni loistavilla arvosanoilla ja tietysti treenaamalla sekä punttia että juoksua pelkästään pääsykokeisiin tähdäten. Eihän se työ missään nimessä ole hukkaan heitetty. Nyt minulla on hyvä todistus jolla pääsen mihin tahansa pääsykokeisiin, ja toisaalta olen nyt 35 vuotiaana elämäni parhaassa kunnossa. Kaikki tähän astinen työ on siis pelkästään kotiin päin ja nyt olisi aika valjastaa energia johonkin muutun. Minulla on mm. älyttömän hyvät mahdollisuudet päästä opiskelemaan ensihoitajaksi jos vain viitsisin hieman opiskella anatomiaa pääsykokeita varten.

Mutta vielä vaan joku ääni takaraivossa huutaa, pyytä ja anelee vielä yrittämään. Onhan minulla nyt taas paremmat lähtökohdat kuin kumpaankaan aikaisempaan hakuun. Tähän hakuun treenasin juoksua kunnolla 10 viikkoa. Jos saisin lihaskuntotestin tehtyä vaikkapa kesäkuun loppuun mennessä (joka olisi tällä lähtötasolla ihan mahdollista) jäisi kovalle juoksutreenille aikaa 15 viikkoa. Sen luulisi riittävän 2650m lähtökunnolla ilman allergioita. Toisaalta.. noin minä sanoin edellisenkin haun jälkeen. "Kyllä nyt lähtökunto on hyvä ja juoksen koko talven ja ja.. jos ei keväällä kunto riitä niin ei koskaan." Eikä se riittänyt. Mikä siis nyt olisi toisin? No ei oikiasti yhtään mikään..

Päätöksiä suuntaan tai toiseen ei onneksi tarvitse tehdä nyt. Punttitreenissä keskityn joka tapauksessa seuraavat viikot perusvoiman palauttamiseen ja lenkillä käyn välipäivinä sikäli kun viitsin. Koitan nyt löytää sitä liikunnan iloa uudestaan ja unohtaa pakko suorittamisen ihan tyystin. Sitä tässä on viimeisen vuoden ajan kaivannut enemmän kuin mitään muuta. Niin ja jos penkistä nousisi 80 kiloa, ja maasta nousisi 130 kg vaikka parin kuukauden sisään niin avot!

lauantai 17. toukokuuta 2014

Pelastussukelluskelpoisuus - ei ole!

Niin se vaan on että oman ikäluokan naisiin "keskimääräistä huomattavasti parempi taso" 5/5, pelastajiin "keskimääräinen taso" 3/5 ja maksimaalinen hapenkuljetus 43,4ml/kg/min ei nyt riitä pelastussukelluskelpoisuuteen, koska litrat ei riitä. (l. absoluuttinen arvo on vain 2.82 l/min kun raja on 3 l/min). Kokemuksesta tosin tiedän että juoksemalla saan sen n. +0,2 l/min tuohon fillariin verrattuna, eli juuri ja juuri olisi mahdollista tällä kunnolla tuo raja ylittää. Mutta silti.. minua kiukuttaa ihan tosissaan siksi kun tämä testi syrjii naisia/pieniä miehiäkin. Painoon suhteutettu arvo on kuitenkin reippaasti yli pelastussukelliselpoisuuden rajan eli mitään järjellistä syytä sille että en saisi savusukeltaa ei nähdäkseni ole. GRRRRR!!!

No ei siinä, törmäsin torstaina sattumalta hotellin aamiaisella erääseen FireFit toimikunnassakin toimineeseen nimeltä mainitsemattoman liiton toiminnanjohtajaan, jolta sain yhteyshenkilön sähköpostin sisäministeriöön. Kunhan siis saan sanallisen arkkuni tässä joku päivä kunnolla levälleen niin nousen barrikaadeille pienten ihmisten puolesta!

Positiivisti tietysti tämän päivän testissä oli että selvästi kunto oli parantunut edelliskerroista, eli suunta on ihan niinkuin pitääkin. Joskaan ei varmaan enää tästä ylöspäin kun kehittävää juoksutreeniä tuskin on enää tarkoitus jatkaa.



                                        25.1.2012       22.10.2012      17.5.2014 
Testitapa                        Polkupyörä         Juoksu                Polkupyörä
Paino                              62,7kg                64kg                   65kg
VO2max (l/min)            2,49                    2,7                      2,84              
VO2max (ml/kg/min)   40                       42,2                    43              


Mutta nyt en sitten tiedä mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Saanko sukeltaa vielä tämän vuoden vai oliko se nyt sitten tässä.. lähes puolet tänä keväännä testatuista on reputtanut testin joten kovin palon ei enää savusukelluskelpoisia tältä kylältä löydy. Mikäli reputus on kuitenkin jäänyt kiinni ml/kg/min arvosta niin lääke on helppo. Pikkaisen treeniä ja liikakilojen pudotus. Ei ole kohtuutonta eikä vaadi Epo-hormoonin käyttöä. Mutta odotellaan nyt rauhassa mitä tästä seuraa, seuraavalla keikalla kiskon kuitenkin laitteita selkään ihan niinkuin tähänkin asti..

maanantai 12. toukokuuta 2014

Pääsykokeiden jälkipyykki

Kuten muutaman päivän radiohiljaisuudesta itse kukin pystyy päättelemään, niin opiston pääsykokeet eivät tälläkään kertaa menneet osaltani hyvin vaan tie katkesi jo cooperiin.

Vastoinkäymiset alkoivat jo edellisiltana kun ajoin Kuopioon ja huomasin etten muistanut pakata lenkkareita mukaan. Kello oli kyllä alle 9, mutta enhän minä tuossa vaiheessa ymmärtänyt lähteä lenkkarikauppoja etsimään, vaan soitin Kuopiossa asuville sukulaisille ja kysyin juoksumonoja lainaan. Vintin perukoilta kaivettiin lopulta jo parhaat päivänsä nähneet sinivalkoiset Puma lenkkarit, ehkä 90-luvun mallia. Kenkien koko oli 2 nro liian iso ja mielessäni jo näin itseni rähmälläni juoksuradalla.

Aamulla heräsin klo 5.07, koska cooper juostaisiin heti 8 jälkeen ja kroppa pitäisi saada hereille. Aloin hörppiä ruokasoodaa ja lähdin aamulenkille. Lainalenkkareissa ja nahkatakissa, koska myös ulkoilutakki oli unihtunut ja ulkona tosi kylmä. (Voi miksi en ottanut valokuvaa tästä). Kävelin ja hölköttelin Väinölänniemen? stadionille jossa juoksin muutaman vedon. Kengät hölskyi ja  hiersi, mutta pysyin pystyssä kuitenkin. Lenkin jälkeen sitten kevyt aamupala hotellilla, kamat kasaan ja kohti Petosta.

Pääsykoepäivä alkoi ilmoittautumisella kuten edellis syksynä. Aikataulusta oltiin paljon myöhässä, en tiedä miksi... ja yllätykseksi ilmoitettiinkin että Cooper juostaan sisällä Kuopio hallissa. Hyvin erikoista, koska kutsussa nimenomaan sanotaan "Kaikki pelastajatutkinnon valintaryhmät juoksevat testit samassa paikassa. Tällä varmistetaan tasapuolisuus." Ilmeisesti ulkorata kuitenkin oli varattu.. Eihän sisällä juoksemisessa sinällään mitään vikaa ole, ilman kuivuuskaan ei tuntunut juoksussa vaikuttavan. Mutta 337m rata sotki kyllä meikäläisen suunnitellut kierrosvauhdit ihan täysin ja kun myöskään gps ei sisällä toiminut niin joutui juoksemaan ihan vain fiiliksen mukaan.

Juoksin jälleen ekassa ryhmässä, eli lämmittelylle ei montaa minuuttia aikaa jäänyt. Liikkeelle lähdin mielestäni ihan ok vauhtia, ei liian lujaa tai hiljaa. Ekan kierroksen jälkeen vauhti oli 2950m tahtia. Seuraavilla kierroksilla ohittelinkin pari kaveria ja päätin sitten alkaa peesata yhtä juoksijaa kun vauhdista ei tosiaan ollut mitään käryä. Vauhti kuitenkin alkoi uhkaavasti hyytyä jossain 5-6 kierroksen jälkeen, eikä jälleen kerran oikein mitään ollut tehtävissä. Koska gepsi ei tosiaan toiminut en pääse tekemään lempi puuhaani eli ylianalysointia. Mutta eipä sillä väliä. Kunto ei riittänyt ja thats it. Sykemittarin mukaan syke oli jo 6 min kohdalla 198, eli eipä tuossa vaiheessa paljon enää ollut kirimisen varaa.. Tietysti lääkkeet nosti sykettä (bussissa ennen lähtöä jo 130...) mutta silläkään en puolustele epäonnistumistani.

No mitäs nyt sitten, loppuuko palomiehistymisestä haaveilu? Vielä en osaa vastata tuohon. Teen lopullisen päätöksen kesäkuun aikana, siihan vaikuttaa monta tekijää. Kuten varmaan on tullut selväksi niin motivaatioon on vaikuttanut mm. naurettava VO2max testaus. Tänä keväänä hain kouluun oikeastaan ainoastaan voidakseni näyttää että pystyn siihen, en edes kuvitellut että voisin tehdä palomiehen duunia. Motivaatioksi ei pelkkä näyttämisen halu riitä. Tulevan lauantain ergometritesti onkin siis ratkaisevassa roolissa kun pohdin omaa tulevaisuuttani ja ura valintaa.

Mutta nyt pääsen täysillä takaisin rakkaan raudan pariin!! Ehdinkin jo käydä salilla heti Kuopiosta torstai iltana kotiuduttuani, ja tänään uudestaan!

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Ajatuksia pääsykokeita edeltävänä päivänä

Huomenna tähän aikaan pääsykokeet ovat jo ohi. Minulle on aikalailla selvää että tie katkeaa ensimmäiseen osuuteen, eli cooperiin tälläkin kertaa. Jos näin ei käy niin se olisi todella yllätys. Aika moni on kommentoinut luottavansa minuun ja siihen että pääsen sisulla sisään. Sisulla päästään varmasti pitkälle, mutta ehkä se ei riitä tässä tapauksessa.

Vaikka palomiehen duuni olisi unelmien täyttymys on oikeasti myönnettävä myös faktat jotka tässä kestävyysharjoittelussa ovat tulleet selväksi. Minulla on ikää jo niin paljon että riittävän kestävyyskunnon ylläpitäminen vaatii kohtuuttuman määrän treeniä, treeniä josta en pidä lainkaan. En ihan oikeasti halua jatkaa 3-4 krt päivässä lenkkeilyä hamaan tappiin asti vaan haluan treenata lajeja joista nautin, eli voimailua. Faktaa on myös se että mielestäni nyt on juoksuharjoitteluun ollut riittävästi aikaa. Vaikka varsinaista kovempaa treeniä tulikin vain 10 viikkoa niin peruskuntoa oli kuitenkin hankittu pohjalle lenkkeilemällä viikottain läpi koko talven. Jos se ei riitä niin palataan tuohon edelliseen kohtaan, eli kohtuuttomaan efforttiin jota kuntoon pääsy/siinä pysyminen vaatii. Lisäksi vielä se jo useasti aiemmin mainitsemani absoluuttisen vo2max:n vaatimus jota en varmasti tälläkään hetkellä, ollessani jo kohtuullisen hyvässä kunnossa, saavuta. Tuo tarkoittaa käytännössä sitä että en voi hommissa enää toimia missään päin suomea ainakaan sen jälkeen kun pelastussukellusohje päivitetään ja oulunmalli toimintakykyä testaavana poistuu. Ensiviikon lauantaina on tuon osalta kohtalonhetket käsillä, kun käyn tekemässä submaksimaalisen polkupyöräergon jossa selviää olenko enää savusukelluskelpoinen. En tiedä miten VPK harrastuksen käy tuon jälkeen. Ainakin motivaatio keikoilla käymiseen varmasti romahtaa jos tarjolla on ainoastaan kuskin hommia ja kekäleiden potkintaa.

Olen alkanut lämpeämään vähän enemmän ajatukselle opiskella ensihoitajaksi. Työ oli varmasti ihan mielenkiintoista ja mielekästä, ja vaikka se on fyysisesti raskasta (jopa palopuolen hommia raskaampaa) niin siinä ei ole samanlaisia fyysisen suorituskyvyn testejä kuin palopuolella, ei ainakaan vielä. Kouluun on kyllä todella hankala päästä, mutta uskon että ihan realistiset mahdollisuudet olisi kuitenkin. Neljän vuoden opiskelu nuorisopuolella kauhistuttaa etukäteen, mutta jospa siitä jotenkin eli ei... En minä mitään muutakaan keksi, ja vaikka nykyisessä duunissa olisi hyvät etenemismahdollisuudet, liksa on kova ja tällä hetkellä jopa viihdyn tiimissäni, en silti halua herätä 10v päässä ja tajuta olevani ja eläväni edelleen tässä IT-limbossa. Siinä vaiheessa tosin olisi jo varaa jäädä vaikka "eläkkeelle" ja hoitaa parvekepuutarhaa loppu elämä, mutta joutomiehen elämä ei kyllä myöskään oikein houkuta. Mutta pääsykoekutsua odotellessa ja anatomiaa opiskellessa eteenpäin!

Vaan huomenna juostaan niin lujaa kuin kintuista pääsee. Tavoite on saada juostua enemmän kuin viime kerralla, joskin siinäkin on tavoitetta ihan kerrakseen. Odotan jo todella malttamattomana että pääsen taas salitreenin pariin ja menenkin juNpalle varmaan ensi töikseni kun palaan Kuopiosta

perjantai 2. toukokuuta 2014

Viimeiset vedot ennen pääsykokeita

Vappuaattona kävin juoksemassa viimeiset 6*400m vedot ennen ensi viikon Cooperia, tästä eteenpäin juoksutreenit on pelkkää kevyttä höntsäilyä. Olen siis kuitenkin päättänyt lähteä Kuopioon, vaikka itseluottamus ei vieläkään ole kovin kovalla tasolla, mutta jospa sitä yllättäisi itsensä. Uimassa en ole käynyt varmaan kolmeen viikkoon... Ei hyvä, sillä jos Cooperista mennäänkin eteenpäin niin homma kariutuu viimeistään sitten uinnissa, eihän mun uudet ripset edes mahdu uimalaseihin! No, ajattelin käydä tuossa viikonlopun aikana uimassa, vähän muistuttelemassa kroppaa siitä miten altaassa pääsee tarvittaessa eteenpäin.

Toissapäiväiset vedot meni ihan ok vauhtia, tarkoitus hakea sitä cooperinomaista kierrosvauhtia ja siihen nähden nuo olivat vähän liiankin reippaita. Kahta viimeistä, lyhyemmällä palautuksella juostua, vetoa nuo olivat sellaista reipasta mutta kevyeltä tuntuvaa juoksua. Vetojen välissä oli  1-2 min tauot joten suht kevyttä tuon piti ollakin. Viimeinen veto oli jo kuitenkin aika tuskainen ja tuntui varmaan sellaiselta kuin koko 12 minuuttisen cooperin. Hyi hemmetti! En kyllä odota yhtään innolla.

Tässä vaiheessa voi jo vähän muistella taaksepäin ja pohtia oisko jotain voinut tehdä toisin jotta kunto olis nyt parempi. Ei olisi. Aikaa jäi jälleen liian vähän koska yksinkertaisesti puntin ja juoksun treenaaminen yhtaikaa niin että molemmissa tulisi kehitystä ei vaan ole minun elämäntilanteessa mahdollista. Toisaalta voihan se hyvin olla myös niin ettei minulla ole tässä iässä ja näillä geeneillä mahdollisuutta edes saavuttaa riittävän hyvää juoksukuntoa, mistä noita tietää.

Jos nyt ei onnista niin kesäkuussa tiedän lähdenkö vielä syksyllä yrittämään. Jos lihaskuntotesti on vielä syksyn hakuun voimassa niin oletettavasti kokeilen vielä kerran onneani. No, toisaalta jos parin viikon päästä polkupyöräergossa ei absoluuttinen vo2max riitä savusukelluskelpoisuuteen niin sitten kyllä annan suosiolla tämän homman olla. Kunto on kuitenkin sen verran hyvä tällä hetkellä että tämänkin kuntotason ylläpitäminen vaatisi todella paljon juoksutreenejä jotka minua ei kiinnosta pätkääkään, en usko että tahtoisin jatkaa vuositolkulla näitä treenimääriä että pitäisin kuntoa yllä. Salitreeni on kuitenkin se josta itse nautin.