Kuten muutaman päivän radiohiljaisuudesta itse kukin pystyy päättelemään, niin opiston pääsykokeet eivät tälläkään kertaa menneet osaltani hyvin vaan tie katkesi jo cooperiin.
Vastoinkäymiset alkoivat jo edellisiltana kun ajoin Kuopioon ja huomasin etten muistanut pakata lenkkareita mukaan. Kello oli kyllä alle 9, mutta enhän minä tuossa vaiheessa ymmärtänyt lähteä lenkkarikauppoja etsimään, vaan soitin Kuopiossa asuville sukulaisille ja kysyin juoksumonoja lainaan. Vintin perukoilta kaivettiin lopulta jo parhaat päivänsä nähneet sinivalkoiset Puma lenkkarit, ehkä 90-luvun mallia. Kenkien koko oli 2 nro liian iso ja mielessäni jo näin itseni rähmälläni juoksuradalla.
Aamulla heräsin klo 5.07, koska cooper juostaisiin heti 8 jälkeen ja kroppa pitäisi saada hereille. Aloin hörppiä ruokasoodaa ja lähdin aamulenkille. Lainalenkkareissa ja nahkatakissa, koska myös ulkoilutakki oli unihtunut ja ulkona tosi kylmä. (Voi miksi en ottanut valokuvaa tästä). Kävelin ja hölköttelin Väinölänniemen? stadionille jossa juoksin muutaman vedon. Kengät hölskyi ja hiersi, mutta pysyin pystyssä kuitenkin. Lenkin jälkeen sitten kevyt aamupala hotellilla, kamat kasaan ja kohti Petosta.
Pääsykoepäivä alkoi ilmoittautumisella kuten edellis syksynä. Aikataulusta oltiin paljon myöhässä, en tiedä miksi... ja yllätykseksi ilmoitettiinkin että Cooper juostaan sisällä Kuopio hallissa. Hyvin erikoista, koska kutsussa nimenomaan sanotaan "Kaikki pelastajatutkinnon valintaryhmät juoksevat testit samassa paikassa. Tällä varmistetaan tasapuolisuus." Ilmeisesti ulkorata kuitenkin oli varattu.. Eihän sisällä juoksemisessa sinällään mitään vikaa ole, ilman kuivuuskaan ei tuntunut juoksussa vaikuttavan. Mutta 337m rata sotki kyllä meikäläisen suunnitellut kierrosvauhdit ihan täysin ja kun myöskään gps ei sisällä toiminut niin joutui juoksemaan ihan vain fiiliksen mukaan.
Juoksin jälleen ekassa ryhmässä, eli lämmittelylle ei montaa minuuttia aikaa jäänyt. Liikkeelle lähdin mielestäni ihan ok vauhtia, ei liian lujaa tai hiljaa. Ekan kierroksen jälkeen vauhti oli 2950m tahtia. Seuraavilla kierroksilla ohittelinkin pari kaveria ja päätin sitten alkaa peesata yhtä juoksijaa kun vauhdista ei tosiaan ollut mitään käryä. Vauhti kuitenkin alkoi uhkaavasti hyytyä jossain 5-6 kierroksen jälkeen, eikä jälleen kerran oikein mitään ollut tehtävissä. Koska gepsi ei tosiaan toiminut en pääse tekemään lempi puuhaani eli ylianalysointia. Mutta eipä sillä väliä. Kunto ei riittänyt ja thats it. Sykemittarin mukaan syke oli jo 6 min kohdalla 198, eli eipä tuossa vaiheessa paljon enää ollut kirimisen varaa.. Tietysti lääkkeet nosti sykettä (bussissa ennen lähtöä jo 130...) mutta silläkään en puolustele epäonnistumistani.
No mitäs nyt sitten, loppuuko palomiehistymisestä haaveilu? Vielä en osaa vastata tuohon. Teen lopullisen päätöksen kesäkuun aikana, siihan vaikuttaa monta tekijää. Kuten varmaan on tullut selväksi niin motivaatioon on vaikuttanut mm. naurettava VO2max testaus. Tänä keväänä hain kouluun oikeastaan ainoastaan voidakseni näyttää että pystyn siihen, en edes kuvitellut että voisin tehdä palomiehen duunia. Motivaatioksi ei pelkkä näyttämisen halu riitä. Tulevan lauantain ergometritesti onkin siis ratkaisevassa roolissa kun pohdin omaa tulevaisuuttani ja ura valintaa.
Mutta nyt pääsen täysillä takaisin rakkaan raudan pariin!! Ehdinkin jo käydä salilla heti Kuopiosta torstai iltana kotiuduttuani, ja tänään uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti