maanantai 19. toukokuuta 2014

Päästänkö irti vai pidänkö kiinni?

Voe hitsi...

Minähän sanoin että kesäkuussa viimeistään päätän haenko enää opistoon kolmatta kertaa. Asiaan vaikuttavia seikkoja oli pari päivää sitten tehty polkupyöräergo ja se olisko lihaskuntotesti vielä voimassa syksyllä. No ergo tosiaan ei mennyt rajojen sisään, mutta olisi kyllä kaiken järjen mukaan "treenattavissa" riittävälle tasolle jos vaikka pyöräilis vähän tai vastaavasti suorittaisi testin juosten. Sitten se lihaskuntotesti. No eihän se tietysti ole voimassa, koska syksyn haku päättyy 29.8, eli testi pitää olla tehty 29.2 jälkeen. Homman piti siis olla näillä selvä ja palomieshaaveet piti suosiolla unohtaa.

Mutta kuten niin monessa muussakin asiassa se irti päästäminen on kamalan vaikeata vaikka järjellä ajatellen tietäisi sen olevan oikea ratkaisu. Minä kuitenkin olen viimeiset 3 vuotta elämästäni tehnyt määrätietoisesti töitä tämän haaveen saavuttamiseksi, ensin käymällä iltalukion itselleni loistavilla arvosanoilla ja tietysti treenaamalla sekä punttia että juoksua pelkästään pääsykokeisiin tähdäten. Eihän se työ missään nimessä ole hukkaan heitetty. Nyt minulla on hyvä todistus jolla pääsen mihin tahansa pääsykokeisiin, ja toisaalta olen nyt 35 vuotiaana elämäni parhaassa kunnossa. Kaikki tähän astinen työ on siis pelkästään kotiin päin ja nyt olisi aika valjastaa energia johonkin muutun. Minulla on mm. älyttömän hyvät mahdollisuudet päästä opiskelemaan ensihoitajaksi jos vain viitsisin hieman opiskella anatomiaa pääsykokeita varten.

Mutta vielä vaan joku ääni takaraivossa huutaa, pyytä ja anelee vielä yrittämään. Onhan minulla nyt taas paremmat lähtökohdat kuin kumpaankaan aikaisempaan hakuun. Tähän hakuun treenasin juoksua kunnolla 10 viikkoa. Jos saisin lihaskuntotestin tehtyä vaikkapa kesäkuun loppuun mennessä (joka olisi tällä lähtötasolla ihan mahdollista) jäisi kovalle juoksutreenille aikaa 15 viikkoa. Sen luulisi riittävän 2650m lähtökunnolla ilman allergioita. Toisaalta.. noin minä sanoin edellisenkin haun jälkeen. "Kyllä nyt lähtökunto on hyvä ja juoksen koko talven ja ja.. jos ei keväällä kunto riitä niin ei koskaan." Eikä se riittänyt. Mikä siis nyt olisi toisin? No ei oikiasti yhtään mikään..

Päätöksiä suuntaan tai toiseen ei onneksi tarvitse tehdä nyt. Punttitreenissä keskityn joka tapauksessa seuraavat viikot perusvoiman palauttamiseen ja lenkillä käyn välipäivinä sikäli kun viitsin. Koitan nyt löytää sitä liikunnan iloa uudestaan ja unohtaa pakko suorittamisen ihan tyystin. Sitä tässä on viimeisen vuoden ajan kaivannut enemmän kuin mitään muuta. Niin ja jos penkistä nousisi 80 kiloa, ja maasta nousisi 130 kg vaikka parin kuukauden sisään niin avot!

3 kommenttia:

janne tolppanen kirjoitti...

Jos nyt on 2650 kunto cooperissa niin eikö se nyt kannattais painaa lenkkejä pari viikossa eikä jättää taas siihen että pari kuukautta ennen koitosta alkaa pyristelemään? Kun on etukäteen tiedossa 2800 raja niin on se nyt jo vähän erikoista jos menee kolmannen kerran juoksemaan sen vajaana? Tuntuu ainakin itse siltä että jos ei pysty samaan aikaan täyttämään fyysisiä minimejä salilla ja lenkillä niin tuleeko sitten seinä vastaan koulussa tai viimeistään työelämässä?

Ivana kirjoitti...

Joo, kannattais, ja en minä todellakan lähde kolmatta kertaa "kokeilemaan", eli sitten pitää olla selvä että cooper menee.

Ja ihan oikeassa olet tuossa viikeisessäkin kysymyksessä. Siksi minä tässä kovin arvonkin että onko unelman jahtaamisessa yhtään mitään järkeä eli ei.

Ivana kirjoitti...

Tähän vielä lisäisin että eipä sitä Cooperia tarvitse juosta enää koulun jälkeen kertaakaan, eli sikäli on vähän turha pohtia pystyykö ylläpitämään juoksu ja punttikuntoa yhtaikaa.

Harvempi minun ikäinen paloMIES juoksee 2800m Cooperissa vaikka oliskin ihan ok kunnossa. Ellei sitten harrasta sitä juoksemista jollain tasolla.