Sivut

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Voisko paremmin vuosi enää alkaa?

Tämä vuosi on ollut kyllä vallan mainio! (Vaikka ei vanhassakaan mitään vikaa ollut)

Olen niin innoissani etten tiedä kummasta päästä aloittaa, mutta edetäämpä kronologisessa järjestyksessä.

1.1.2016 Päivä jolloin menetin savusukelluskelpoisuuteni, mutta pääsin vihdoin ambulanssiin

Luonnollisesti en ole pystynyt tekemään savusukelluskelpoisuuden vaativaa lihaskuntotestiä viime vuoden aikana risan olkapään vuoksi, savusukelluskelpoisuuteni päättyi siis vuoden vaihtuessa saman aikaisesti kun yritin epätoivoisesti saada nukuttua ulkoa kuuluvalta paukkeelta. Aamulla oli luvassa aikainen herätys koska ennen 8 piti olla Imatralla ensimmäisessä lanssiharkassa. Uni tuli jossain vaiheessa, mutta aamulla väsytti ihan perketisti.

Harkkapaikassa olin aikalailla liian ajoissa. Pääsin kuitenkin sisälle ja edellisessä vuorossa töissä
ollut luokkakaveri näytti mistä löydän päälleni jouluisen punaisen vaatekerran. (enskariselfie oli pakko tietysti ottaa...)  Etukäteen jännitti miten 24h työvuorosta selviää, mutta ihan hyvinhän se meni. Varsinkin kun yöllä sai (tai olisi saanut) nukkua, kun ei keikkoja osunut kohdalle. Levon toteutuminen onkin sitten ihan oma juttunsa. Ekasta vuorosta jäi päällimmäisenä mieleen ajatus että tämä saattaa todellakin olla sellainen duuni jota tykkään tehdä. Isossa osassa on tietysti ilmapiiri ja ihmiset joiden kanssa duunia tekee ja sen 24h elelee. Ainakin minun vuorossa kaikki vaikutti hyviltä tyypeiltä, jopa palomiehet ja sellainen "hyväntahtoisen vittuilun" ilmapiiri sopii kyllä itselleni kuin nyrkki silmään. Myös ne muutama keikka mitä pääsin ajamaan oli ihan jees :D Ainut miinus oli matkapahoinvointi... Lanssin sikaosastolta ei paljon ulos näy. Ja aina kun ajettiin ilman potilasta kyydissä oli ihan kamala olo... se toivottavasti menee ohi kunhan kroppa tottuu.



3.1.2016 Vuoden eka punttitreeni

Joulukuu meni treenien suhteen aika heikosti. Olin kamalasti töissä ja lisäksi teloin selkää suorinjaloinmavessa niin että alakroppaa on saanut tehdä tosi varovasti ja hallitusti. Yhdessä vaiheessa pelotti tosiaan että onko siellä joku välilevypullistuma kun issiaskipu säteili jalkaterään asti. Kipu kuitenkin loppui parin päivän relaksantti/kipulääke kombolla, joten oletettavasti vain joku lihas kramppi siellä hermoa painoi. Selkäosasto ei kuitenkaan ole kunnossa...

Tänään pääsin vihdoin salille kun eilinenkin meni aikalailla koomaillessa ja torkkuessa ja työvuorosta toipuessa. Ihan perus treeni, pääliikkeenä etukyykky jossa tein kolmosia 70kg saakka. Enempää en tällä ruodolla uskaltanut kokeilla. Mutta se mikä teki tästä vuoden ekasta treenistä merkittävän oli leuanveto! Minulla on ollut tapana venyttää olkapäätä tangossa roikkuen välillä sarjojen välissä. Roikkuminen on aika tuskasta ja sitä voi tehdä ehkä 5s putkeen. Aiemmat leuanvetokokeilut on loppuneet ennen kuin ovat alkaneetkaan, koska kädessä/selässä ei yksinkertaisesti ole ollut mitään hermotusta liikeen tekemiseen. Yllätys olikin siis valtava kun yksi leuka tuli kevyesti. Tein vielä toisen ykkösen ja sitten jo 3 leukaa! Treenin loppupuolella kävin vielä kertaalleen vetämässä kevyen kolmosen. Leukoja en ole vetänyt yhtään n. 16 kuukauteen joten ei voi olla kuin super tyytyväinen. Joku tuolla olkapäässä (tai hermostossa) on nyt loksahtanut kohdalleen. Nyt siis uskallan jo pitää ihan realistisena että saan puntattua savusukelluskelpoisuuden takaisin tässä ihan jopa parin kuukauden sisään. Käsi ei tosin taivu vieläkään takakyykkyyn ja penkkiä en ole tehnyt lainkaan, mut luottamus on kova että kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu!