torstai 15. joulukuuta 2011

Kaikki ahdistus kulminoituu paloletkuihin

Vaikka otsikko ja ajankohta antaisivatkin mainion mahdollisuuden kaksimielisiin viittauksiin en sitä tälläkertaa tee vaan puhun täyttä asiaa! Tai itseasiassa, en juurikaan asiaa, sillä aion puhua tunteista.

Niin... minähän olen käynyt jopa psykologilla asti puhumassa tunteistani, tai pikemminkin niiden puuttumisesta. Yhteen asiaan minulla kuitenkin riittää rakkautta intohimoa niin paljon että (ihan oikeasti) tekee kipeää.

Kokokajanhan se on ollut mielessä, paljon sen eteen on jo tehty töitä. Mutta tämän riipivän rakkauden tunteen toi varmasti taas esille pikkojouluissa meidän Pelastaja-opiskelijoille humalaspäissään tehty tunnustus siitä että aion hakea opistoon. Se nyt ikäänkuin konkretisoitui kun sen on sanonut ääneen (vieläpä niille ihmisille joille olisin sen viimeiseksi kuvitellut uskaltavani sanoa).

Mutta nyt.. Oih ja voih! Pelko kalvaa ja syö sisuksia. Mitä teen jos minusta ei koskaan tule palomiestä? Sehän on kuitenkin HUOMATTAVASTI todennäköisempi skenaario, sillä noin 100 on sitä vastaan ja ehkä ainoastaan intohimo ja sisu sen puolesta. Koitan miettiä muita vaihtoehtoja jotka olisivat mahdollisia toteuttaa, mutta mikään muu ei aiheuta minussa intohimoa tai muitakaan tunteita.

Olo tuo mieleen sen ihastuneen pikkutytön joka ala-asteella piirteli vihkon kulmaan sydämiä eikä voinut kuvitella elämää ilman sitä ihanaa poikaa. Minä vaan olen yli 30v, niin että mitä helvettiä!?!

tiistai 13. joulukuuta 2011

Palokunta hippalointia

No huh huh.

Nyt täytyy myöntää että terveelliset ja urheilulliset elämäntavat jäivät unholaan kun viikonloppuna vieteltiin palokunnan pikkujouluja. Ihan omasta halusta se alkomaholin juonti tosin lähti, eikä seuralla ollut siihen vaikutusta (Piti nyt mainita oikein erikseen, ettei kellekään jää sellaista kuvaa että noissa piireissä alkon käyttö olisi jotenkin yleistä tai varsinkaan hyväksyttävää :P). Lähdin tilaisuuten sillä ajatuksella että nyt otetaan kerrankin kunnolla, ja onnistuinkin tässä tavoitteessani kiitettävästi.

Ohjelmassa oli tietenkin perinteiset jouluateriat, sekä tietysti pukin ja tontun vierailu. Nämä kaverukset olivat kyllä aivan mahtavia ja minusta tuntuu että uskon taas joulupukkiin ;-) (Tontulla oli ihan selvästi kyllä tekoparta! Mut ehkä se oli vaan niin nuori.) Innolla ja ehkä vähän kauhulla odottelen kuvamateriaalia pikkujouluista. Vähän puuttuu palasia nimittäin vielä iltaa koskevasta palapelistä. (Ja ei, en koskenut kinkkuun vaikka eilisissä harkoissa minulle koitettiin näin vakuuttaa). Hieman kyllä jännitti mennä harjoituksiin eilen, kun ihan selkeää kuvaa ei tosiaan illan kulusta ole. Mutta ilmeisesti nyt mitään ihan kamalia mokailuja ei tullut kuitenkaan suoritettua.

Tavoitteena oli myös tutustua porukkaan vähän paremmin. Vaikka olenkin ollut touhussa mukana maaliskuusta asti, niin totuus on että suurin osa tuosta porukasta on ollut saman harrastuksen parissa vuosikausia. Onkin siis aika haasteellista päästä oikeasti osaksi porukkaa, vaikka kaikki toki tosi mukavia tyyppejä ovatkin. Kaipa sitä tälläkin saralla tuli jollain tapaa kunnostauduttua, vaikka porukka hajosikin puolenyön aikaan useampaan leiriin. Itse kuuluin pienempään porukkaan joka lähti keskustan humuun diskoteekkiin.Pitkälle aamuunhan siinä loppujenlopuksi meni ja aikamoiset olot oli riesana vielä eilenkin. Mutta kyllä minä kaikki oloni ansaitsinkin :)

Kivaa toki oli, mutta täytyy sanoa että onneksi pikkujoulukausi on nyt omalta osalta ohi. Katsellaan josko ensi vuonna uudestaan. Vai ilmoittaudunko suosiolla jo nyt päivystämään pikkujouluajan.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Kalenterimaistiaista ja pakollinen narina


Ei tee mieli kirjoittaa treeneistä, kun ne on lähinnä ollut sellaista suossa tarpomista. Voimaahan olis, mutta kun olkapää ei kestä tehdä juuri mitään. Mave on oikeastaan ainoa johon se ei vaikuta, kyykky on poissa laskuista, leuanvedoissa lisääntynyt elopaino näyttää tehneen tehtävänsä ja penkkiä nyt väännän väkisin jotta on edes teoreettisesti mahdollista huhtikuussa penkata 45kgx25. Olkapään kipu vaihtelee kipeästä helvetin kipeään riippuen siitä minkälainen douppaus on päällä.

Katsoin äsken myös kuvia kisoista ja syyskuulta. Kyllä masentaa olla tällanen pullero..



No mutta hei, meidän Roller Derby kalenterikuvat saapuivat eilen ja maanantaina käydään neuvottelemassa painatushommista. Maistiaisiksi yksi kalenterin herkuista, eli Rosie O. Drama, olkaa hyvät:


Tämä ja monta muuta upeaa kuvaa löytyy siis pian meidän seinäkalenterista jonka saa tilata ennakkoon hintaa 15 €, joten olkaapa yhteyksissä jos kiinnostaa. Ja tykätkää ihmeessä myös meidän facebooksivusta https://www.facebook.com/LprHCRollers

Semmottista tälläkertaa. Päivittelen treenejä joskus kun alkaa vähän paremmin sujua. Huomenna on palokunnan pikkujoulut, jännityksellä odotan mistä herään aamulla ja monentuuman letkun kanssa. Sunnuntaina taas Roller Derby harkat ja saan luistimiin uusia vaihto-osia. Pääsee niitä tunkkailemaan, kivaa :D