torstai 31. maaliskuuta 2011

Olen tulisesti rakastunut!

Sydän hakkaa, huokailuttaa, kurkussa on möykky ja silmät kostuu kun ajattelen intohimoni kohdetta. Ei mene päivääkään ettenkö lukisi rakkaani kuulumisia blogeista tai netistä. Tunne on sama kuin teini iässä, jos ihastui siihen poikaan, mitä ei kuitenkaan voinut saada.

Miten saatan tunnustaa tällaista julkisesti? Minun rakkauteni ei ole ihminen.

Minulla ei koskaan ole ollut toiveammattia (jos ei lapsuuden haavetta, eli kurtisaania lasketa). Olen oikeasti kärsinyt mielestäni siitä, etten tiedä mitä haluaisin tehdä isona. Olen haahuillut eri alojen välillä. Käsi-ja taideteollisuus, tietotekniikka, liikunta, muotoilu... mikään ei ole tuntunut koskaan omalta tai oikealta. Olen etsinyt alaa jolla HALUAISIN elättää itseni. Vanhempieni esimerkistä olen kasvanut sellaiseen ajatukseen, että työn pitää olla sellaista josta pitää, niin ettei työnteko tunnu vain hukkaan heitetyltä elämältä jolla maksetaan laskut.

Nyt tiedän mitä haluan. Tiedän myös että olen vain rakkauden sokaisema, mutta haluan olla palomies. Olen valmis tekemään töitä ja uhrauksia, valuttamaan verta ja hikeä. Haluan olla palomies. En edes tiedä miksi. Tämä on vain tunne.

Matkalla on kuitenkin ylitsepääsemättömiä esteitä. Aluksi pidin suurinpana esteenä fyysisiä testejä jotka vaaditaan jotta pääsee edes pääsykokeisiin. Fyysinen suorituskyky on kuitenkin asia johon voi itse vaikuttaa, ja sopivasti tarvittavia osa-alueita painottamalla en pidä enää ollenkaan mahdottomana ettenkö minäkin saisi testejä suoritettua. Suurin ongelma on todistus jolla kouluun haetaan. Minulla on 2. asteen tutkinto vuodelta -97, on sanomattakin selvää ettei silloin ole paljon opiskelu oluenjuonnin ohessa kiinnostanut jotenka siihen kaatuvat mahdollisuuteni...
Ja vaikka jotenkin ihmeen kaupalla onnistuisin saamaan itseni Pelastusopistoon ja selviäisin vielä kunnialla koulutuksesta, luulen että työskentely tuollaisesssa testoa pursuavassa työyhteisössä olisi käytännössä mahdotonta naiselle, ei itse työn, vaan nimenomaan työyhteisön vuoksi.

Toivotaan siis että ihastukseni menee ohi, enkä sure lopunikääni ettei minusta koskaan tullut palomiestä.

Semmoista avautumista tänään.
Viikonloppuna on tiedossa pe-la-su Capoeiraleiri ja maanantaina alkaa dieetti. Sitten kirjoittelenkin tänne enemmän treeni/dieetti asiaa kun on oikeasti jotain kirjoitettavaakin.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Nuorempi sammutusmies :D

Vieläkään en jaksa pahemmin kirjoittaa treeniasiaa. Treenit on sujuneet olosuhteisiin nähden hyvi. Viime kuun ajan olin sammutustyökurssilla 4x viikossa, joten treenien, duunin ja harrastuksen yhdistäminen oli aikasta rankkaa. Sain kuitenkin treenattua ~4x viikossa. Nyt kun kurssi on ohi voi pääpaino olla taas puntilla.

Dietinkin pitäisi alkaa ihan näillä näppylöillä, mutta en ole saanut valmentajaa kiinni sähköpostilla, eli en tiedä tarkemmin koska ja miten. Täytyy muistaa soittaa!

Sammutustyökurssi siis loppui viikonloppuna ja koska selvisin kunnialla myös kokeista olen nyt virallisesti Nuorempi sammutusmies! Maanantaina pääsinkin jo ekalle keikalle kun harkkojen sijaan lähdettiinkin ihmettelemään kaupungissa käryävää varastohallia. Itsehän en juuri muuta tehnyt kuin seurailin tapahtumia vierestä, mutta pääsin sentään lehtikuvaan :D

Varmasti tarkkanäköisimmät tutut tuosta tunnistaakin ;)

Nyt vaan kovaa treeniä että pääsen savusukelluskurssille ja sitämyötä "tosi toimiin". Tällähetkellä olen treenaillut penkkiä 5x5 systeemille ja kohta alkaa olla 8vk sykli ohi ja maksimin piikkailu alkaa. Toivottavasti surkeaan penkkimaksimiin olisi tullut jo muutama kilo lisää. Jospa saisin vaikka 65kg ylös muutaman viikon päästä niin saisi edes vähän uskoa että se 45kgx19 vielä sieltä nousee.

Tälläkertaa ei muuta. Koitan vähän treenipäivyripostauksiakin laittaa, mutta tällähetkellä minulla on kaikki treenit irrallisilla lippulappusilla enkä jaksa niitä alkaa puhtaaksi kirjoittelemaan. Löytyisipä pian se kadonnut Body lehden treenipäivyri, tai sitten täytyy hakea tiimarista uusi rinsessa vihko.

Edit:
lisäilempä satunnaisesti postauksien loppuun tämänhetkistä tilannetta kurssille tarvittavissa liikkeissä boldattuna minimivaatimus ja perässä tämänhetkinen tilanne mikäli tiedossa (nyt on "virallisesti" testattu vasta vatsat, kyykkykin kyllä menee koska 50kg on mennyt 20 toistoa, mutta laitan tuloksen joskus lin testaan sen oikeasti):

Istumaannousu (krt/60s): 29/27
Penkki, 45kg (krt/60sec): 18/-
Kyykky, 45kg (krt/60sec): 18/-
Leuanveto: 5/-
:

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Treeniasiaakin

Täytyy ilmeisesti kirjoitella salijuNpistakin sananen, koskapa tämän on tarkoitus jonkinmoinen treeniblogi olla.

Minulla on nyt uudet ohjelmat käytössä, ohjelmat monikossa siksi että kierrossa on 3 ohjelmaa, eli treenit vaihtuvat viikoittain. Kaksi ensimmäistä ovat nelijakoisia ja niissä toistot 8-12, kolmas ohjelma on 5 jakoinen pumppitreeni. Ohjelmissa on edelleen paljon supersarjoja, joten tulee opetella olemaan tekemättä treeniä aina loppuun, muuten seuraa varmasti loppuunpalamista ja senmyötä vammautumisia ja totaalijumia niinkuin tuossa joitain viikkoja sitten tapahtui. Ohjelmissa on myös paljon "kummallisia" liikkeitä joiden oikeaoppisia suoritustekniikoita kävin opettelemassa viime lauantaina GB gymillä. Uskon että kotisalilla saan osakseni huvittuneita katseita.

Dietin alkuun on enää reilu kuukausi. Kisapäätös on vieläkin auki ja sen osalta motivaatio hukassa.. olen liian pieni sinne classikkiin, mutta Body Fitness:iin en mene, se on varma. Mutta katsotaan miltä peilikuva alkaa näyttää kunhan dieetti käynnistyy. Voihan sinne lavalle mennä pienenäkin, oletettavasti osallistujiakin on taas niin vähän että ainakin 10 parhaan joukkoon mahtuu vaikka ei salilla enää loppuvuonna kävisikään :D

Treenipäivyrimerkintöjä laittelen kunhan uusi kierros uutta treeniä alkaa. Nyt olen vasta testaillut sopivia painoja niin niin sekavaa treeniä ei jaksa kirjoitella ylös...

Tänään on käyty laskettelemassa ja huomenna salille sekä ohjaamaan yksi salitreeni. Onneksi olen lomalla niin ehtii myös lepäillä kunnolla. Surettaa vaan että loma on jo kohta ohi. Mielelläni pitäisin toisenkin viikon. Nyt ei kykene keskittymään koneella näpyttelyyn yhtään kauempaa, sohva kutsuu ja Amerikan Psykon kirjaversio. Adios!