Sivut

lauantai 8. marraskuuta 2014

Kuulumiset ennen aamuvuoroa

Hiljaista on pitänyt blogirintamalla. Tuntuu ettei paljon ole annettavaa koska pelastajahaaveet ovat ainakin tällä hetkellä haudattuna. Paikkojen kuntoutus on alkanut. Salilla olen taas käynyt, joskin säännöllisen epäsäännöllisesti. Teen vanhaa nelijakoista CBB kisa-ajan "voima" ohjelmaa tällä hetkellä ohjelmasta on karsittu pois liikkeet jotka sattuu sekä PENKKI :(. Lisäksi teen salipäivinä fysioterapeutin ohjeistamaa kuminauhajunppaa olkapäälle ja syvien vatsojen vahvistusta alaselän ongelmaan.

Fysioterapeutin "diagnoosi" olkapäästä oli siis odotusten mukaan ahdas olkapää oireyhtymä ja siihen liittyvä tulehdus. Lääkkeeksi kumppajunppaa (ulkokiertäjien vahvistamista) asentoharjoittelua, pallolla hieromista ja rintalihaksen venyttelyä. Ei siis mitään mitä en olisi jo tehnytkin. Kuukauden päästä kontrolli... Ei siis mitään suuria odotuksia ihmeparanemisen suhteen. Mutta eiköhän tämäkin tästä ajan myötä parane, kuten toinenkin olkapää aikoinaan. Olisin tietysti toivonut jotain "pikalääkettä" vaivaan tällä kertaa, jotta pääsisi jo täysillä treenaamaan, mutta eipä tuohon vaivaan taida täsmähoitoa olla.

Lenkkipolulla en ikävä kyllä ole luovutuspäätöksen jälkeen käynyt kuin kerran. Masentavaa että työllä ja tuskalla hankittu aerobinen kunto on jo muisto vain ja vyötärölle kertyy vararengasta kun kulutus on vähentynyt huimasti ja syöminen säilynyt ennallaan. Selkä ei kuitenkaan kestä juoksua yhtään. Se myös kipeytyy kävelystä, mutta työmatkat, vartti suuntaansa, olen kuitenkin kävellyt. Selkäongelmaa varten sain tosiaan myös pari jumppaliikettä, mutta niiden tehoon luotan kyllä todella vähän. Teen kuitenkin työtä käskettyä ja jospa seuraavassa kontrollissa sitten voisi tuohonkin hieman enemmän paneutua. Onneksi pahin säteilykipu pysyy poissa kun en juokse, eli vaiva on ainoastaan pientä jomotusta ja epämiellyttävää "hankauksen" tunnetta lonkassa.

Tänään on toisiksi viimeinen aamuvuoro (ja vuoro ylipäänsä) harjoittelussa edessä. 4 viikkoa on mennyt yllättävän nopeasti vaikka harkkapaikassa en juuri vauhtia ja vaarallisia tilanteita ole päässyt kokemaankaan. Harjoittelu on mennyt kaikin puolin hyvin, olen löytänyt itsestäni ihan uusia puolia ja uskon että ala on todellakin sellainen jossa voin ja haluan työskennellä. Ensi viikko minulla on lomaa kun jätin syysloman pitämättä. Sitten odottaakin paluu koulun penkille jälleen. Kauaahan siellä ei tarvitse raataa kun joululoma on jo ihan ovella. Kyllä opiskelijan elämä on sitten rentoa :)

Mutta nyt täytyy vetää maiharit villasukkien päälle ja lähteä tuonne hankeen tetsaamaan kohti työpaikkaa! Palailen jälleen kuulumisten kera kunhan jotain mukakiinnostavaa aihetta ilmaantuu!