Sivut

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuosikatsaus

Kaikki tekee tällasia koostelistoja kun vuosi vaihtuu.

Mie en kyllä oo moksiskaan näistä vuosista ja niiden juhlimisesta. Miks ei juhlita viikon tai kuukauden vaihtumista? Tai vuosikymmenen?
No kuitenkin, olinhan miekin toki asettanut tavoitteita itselleni viimevuodelle, niistä yksikään ei toteutunut. Jouduin luopumaan ehkä suurimmasta haaveestani evö kun jätin juoksematta pelastusopiston pääsykokeissa lokakuussa. Sen jälkeen loppuikin kaikki liikunta vähän kerrassaan kun vihdoin oli aika pysähtyä nuolemaan haavojaan ja parantelemaan vammoja. Nyt kärsin edelleen unettomista öistä ja käytännössä käyttökelvottomasta kätösestä. Sitten tietysti sain vielä kenkää töistä, joka olis toisenlaisessa elämäntilanteessa kirpaissut ehkä ihan oikeasti.

Onneksi kuitenkin pääsin vähän vahingossa ja pyytämättä kouluun opiskelemaan keltaisen pakettiauton kuljettajaksi ja koulu on toistaiseksi kyllä ylittänyt kaikki odotukset ja uskon että alalta tulee kyllä löytymään kiinnostavia töitä jatkossa, kunhan ensin opin sietämään sitä sote alan kevytkenkäisyyttä ja hössönhössöä joka ei insinöörin ymmärrykseen tahdo mahtua millään. Lisäksi täytyy kuitenkin muistaa että jo pitkään vaivanneista vammoista huolimatta olin kuitenkin tänä vuonna elämäni kunnossa niin lihasvoiman kuin aerobisen kunnon osalta. Toki niitä laskuja tässä varmaan maksetaan pitkään.. mutta pidän sitä silti hyvänä asiana. Aion toki olla vielä joku päivä paremmassa kunnossa kunhan paikat tässä paranee. Niin ja lohduttavinta, saan savusukeltaa myös ensi vuoden! Siitä oon toki ylpeä kun meitä "kelpoisia" naisia ei kauhean montaa edes ole, mutta enemmänkin onnellinen olen siitä että saan kuitenkin vielä harrastaa lajia josta ei ikävä kyllä ammatiksi asti sitten ollut.

Alkavalta vuodelta toivon vain ja ainoastaan sitä että nämä kiusaavat vaivat paranisi sillälailla että pystyisin taas treenaamaan ja ennenkaikkea suorittamaan kouluun liittyvät harjoittelut joka on nykykunnolla vähintäänkin kyseenalaista. Miulla on vuosia ollut jotain suuria suorituskykyyn liittyviä tavoitteita, kisoja tai pääsykokeita. Nyt ei mitään sellaista. Jos vaikka pari nukuttua yötä nyt ihan ensalkuun, se olis kiva!

tiistai 30. joulukuuta 2014

Himmeää valoa tunnelin päässä

Mitään varsinaisia edistysaskeleita ei vaivoissa ole otettu. Kyllästyin julkiseen terveydenhuoltoon ja menin yksityiselle ortopedille. Nyt olkapäästä on otettu sekä röntgen että ultra ja pankkitili keveni 530€. Supraspinatuksen jänne on tulehtunut ja mahdollisesti siellä on myös jotain repeämää, mitä kyllä suuresti epäilen. Hoito yleensä fysioterapia. No niin no... sitähän tässä on harrastettukin jo 3kk ajan ilman apua. Lähete kuitenkin nyt sitten jälleen kerran julkiselle puolelle josta pitäisi muutaman viikon kuluessa kuulua mitä tuolle haluavat tehdä jos mitään. Unettomat yöt ja toimintakyvytön käsi siis jatkaa mukana roikkumista.

Fysioterapia jatkuu, tänään käsiteltiin triggeripisteitä. Koski ainakin niin kovin että pakkohan sen on auttaa :D Kumppajumppaa koitan jatkaa sikäli kun se ei taas kipeyttäisi olkapäätä entisestään ja kylmää 2x päivässä jänteelle.. Henkimaailman, tai korrektimmin länsimaalaisen lääketieteen ulkopuolisina, hoitomuotoina suunnitteella on kalevalaista jäsenkorjausta sekä akupunktiota. Täaaä vaiheessa olen valmis kokeilemaan kaikkea. Vuodenvahteen jälkeen jos kävisin vaikka sairaanhoitajan kanssa jutskaamassa mitä tässä nyt oikeasti voisi oman jaksamisen eteen tehdä. Suurin osa öistä on kuitenkin sitä jatkuvaa heräilyä nykyään, satunnaisesti onneksi yöt menee ihan mukavasti vain muutamalla heräämisellä, esim. baari illan jälkeen. Ryyppäämään en kuitenkaan millään viitsisi syhtyä :D

Mutta missä se valonpilkahdus muka on? Noh! Olen nyt pari viikkoa käynyt kävelylenkeillä noin joka toinen päivä sellaisia keskimäärin 5km pyrähdyksiä. Lonkka osasto ei niistä ole juurikaan ottanut nokkiinsa, ja itseasiassa se on ollut huomattavasti parempi nyt kun olen venytellyt ja ehkä vastikään syöty tulehduskipulääkekuurikin on osaltaan vaikuttanut. Tänään otin ensimmäiset hölkkäaskeleet melkein 3kk! Matkaa ei tullut hyvä jos kilsaakaan ja kyllä huomasi kuinka rapaiseksi on kunto ehtinyt tässä ajassa laskea. Mutta vaikka tuo lonkkakipu siinäkin kokoajan muistutteli itsestään niin se oli lähinnä sellaista lievää epämiellyttävää tunnetta. Tänään kun vielä venyttelen kunnolla ja jos huomenna tilanne ei ole mennyt pahemmaksi niin v**tu jippii! Jos kohta uskaltautuisi sitten jo salillekkin kokeilemaan miten kyykyn kanssa käy. Jos edes tuon alaosaston saisin kuntoon ja pääsisin treenaamaan jalkoja niin olisin jo huomattavasti tyytyväisempi elämänlaatuun. Siinä ehkä olkapääkin kuntoutuisi nopeammin kun ei kokoajan ahdistaisi tämä totaalihajoaminen. Uskoa siis jälleen kerran on!

Hyvää Uutta vuotta kaikille ja olkaahan varovaisia iloisten tulitteiden kanssa!

Itse perinteisesti päivystän koska hei, kyllähän minä pystyn savusukeltamaankin kunhan joku auttaa laitteet selkään. (Koska tiedän että joku tätä kuitenkin paheksuu, meinasin kirjoittaa perään kootut selitykset, mutta eiköhän se ole ihan turhaa)


torstai 11. joulukuuta 2014

Kuulumiset ja v*tutukset

Hetki on taas vierähtänyt blogihiljaisuutta. Tuntuu että koko blogitushomma tässä hieman hakee uomiaan kun opistoon hakeminen on nyt 99.9% todennäköisesti unohdettu haave. Tämä siksi että kroppa ei selkeästi kestä treeniä ja vaikka nämä nykyiset vaivat varmasti paranevatkin ajan myötä niin uusia kremppoja tulee ihan varmasti tilalle.

Mikäs minua sitten muka vaivasi? No pääsykokeethan jäivät pääasiassa alaselkä/lonkkakivun vuoksi joka vaivaa edelleen vaikka en ole juoksemassa käynyt sitten lokakuun alkupuoliskon. Itse olen diagnosoinut sen SI-nivelen vaivaksi eikä sille nyt ole mitään toistaiseksi tehty kun ei se normaalielämää haittaa... pitää kyllä tehdä jotta pääsee vielä joskus juoksemaan tai pystyy edes kävelemään pidempiä matkoja, en nimittäin usko että se hoitamattomana ainakaan hyvää tekee tulevaisuuden työkyvylle.

No sitten olkapää.. Sehän on edelleen aivan h*lvetin kipeä, liikeradat pahasti rajoittuneet ja käytännössä koko vasen tassu on aikalailla käyttökelvoton. Siihen teen tällä hetkellä kuminauhajumppaa ja käyn 4 viikon välein toteamassa fysioterapeutilla ettei tilanne ole edennyt mihinkään. Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa, jos arvon fyssari arvio tarpeelliseksi, pääsen näyttämään vaivaa myös tohtorille. Siinä vaiheessa on kulunut jo useita kuukausia ensimmäisestä yhteydenotosta, joten kiitos vaan EKSOTE. No eikai se lääkärikään voi asialle mitään tehdä. Mutta tarviis nyt vähintään tehokasta kivunhoitoa jotta pystyn edes elämään tuon vaivan kanssa.

Alan olla todella turhautunut tähän tilanteeseen. En pysty treenaamaan yhtään mitään. Puntilla olen yrittänyt löytää kivuttomia liikkeitä, mutta vähintään toisessa sarjassa hauisliikkeetkin alkaa koskea olkapäähän. Okei, onhan vielä kulmasoutu ja alatalja jotka ei koske, mutta toisaalta selkätreeni kumppajunpan kanssa on jo kipeyttänyt paskan olkapään latsin niin että eikai niitäkään pitäisi tehdä. Kyykyt, mavet yms. on poissa laskuista tuon lonkkavaivan vuoksi. Vesijuoksu on kokeilematta, mutta oikeasti kun on lähes aina treenannut tosissaan ja tavoitteellisesti ei oikein löydy motivatiota lähteä mummojen ohiteltavaksi uimahalliin. Jotain pitäisi kuitenkin tehdä. Aerobinen kunto on romahtanut ja lihakset surkastuneet, seuraavaksi, ihan kohta, hajoaa korvien väli. Nyt en ole viikkoon käynyt mitään edes yrittämässä kun ei ole kiinnostusta siihen epätoivoiseen rimpuiluun..

Ei varmaan tarvitse olla kummoinen rivienvälistä lukija että huomaa kuinka minua rehellisestisanoen vituttaa. Tässä ei paljon edes Stoalainen filosofia auta, kun mielestäni tällaisille vaivoille PITÄISI voida tehdä jotain mutta missään ei mitään apua vaan ole saatavilla. Saan kyllä heittää hyvästit ensihoitajan hommillekin jos ei nuo vaivat parane joten eiköhän treenimotivaation romahdusta seuraa opiskelumotivaation romahdus. Lenkkimakkara + bisse käteen ja sohvan pohjalle, tuntuu todennäköisimmältä tulevaisuudenkuvalta tällä hetkellä...