Sivut

perjantai 26. syyskuuta 2014

Uskon puutetta

Opiston testeihin on aikaa 20 päivää. Kiltisti olen juoksutreenejä jatkanut koulun ohella ja uimassakin olen pari kertaa käynyt, joskin toteamassa ettei paska olkapää oikein anna myöten uida mitään muuta tyyliä kuin myyrää.

Juoksuissa on mukana edelleen pari PK lenkkiä/viikko, ja sitten n. 4-6 päivän kierrolla VK treenejä joko 200+400+800+400+200m vetotreeni tai sitten 4 kierroksen "puolicooper". Vedot menee n. 2900-3400m coopervauhtia ja puolicooper n. 2850m vauhdilla. Noi on kuitenkin olleet sellaisia suorituksia joissa ei ihan kovasti ole mielestäni ollut varaa enää kiihdyttää tahtia joten tämän hetken kunto ei vielä suuria anna odottaa. En missään nimessä pystyisi nykykunnolla ylläpitämään samaa vauhtia seuraavaa kolmea kierrosta jota 2800m tulos edellyttäisi. Onhan tässä toki vielä pari viikkoa aktiivista treeniaikaa jäljellä, mutta jos totta puhutaan en näe kovin todennäköisenä että lähden Kuopioon juoksemaan. Ajatuskin aiheuttaa palan kurkkuun, koska se tarkoittaa että saan heittää hyvästit viimeisten 3 vuoden suurimmalle haaveelle, mutta toisaalta pakkohan se on myöntää realiteetit. Jos en näillä viimeisen vuoden juoksutreeneillä ole saavuttanut tämän parempaa juoksukuntoa, niin en varmastikaan tule sitä koskaan saavuttamaan. Fyysinen suorituskyky ei yksinkertaisesti ole sitä mitä kouluun pääsemiseen vaaditaan. Simple as that.

Myös vuoden kestänyt olkapään ongelma ongelma aiheuttaa nyt vähän liikaa epävarmuustekijöitä tulevan haun suhteen. Kivuitta pystyy uimaan ainoastaan selkää, joskaan sitäkään ei hyvässä asennossa kun käsi ei taivu pään yläpuolelle, mutta testissä ei tietääkseni saa selkää uida. Vapari ei käytännössä onnistu lainkaan, ja rinulikin koskee. Tosin kivun voisi varmaan itse testissä sietää, mutta treenaamista tuo kyllä kovastikin haittaa.

Mutta lähdin sitten pääsykokeisiin eli en, treeni ei varmastikaan ole mennyt hukkaan. Lokakuussa pitäisi käydä uusimassa FireFitin polkupyöräergimetri, jospa saisin savusukeltaa vielä ensi vuonnakin. Sitä varten olisi syytä myös kaivaa fillari esille ja käydä sillä reisiä muutama kerta kiusaamassa. Hyväkään juoksukunto kun ei ihan hirveästi siirry fillariergoon. No, se on sen ajan murhe ja toistaiseksi pitäydytään juoksutreenissä.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Terve?

No ikävä kyllä ei...

Blogin päivitystahti on hidastunut huomattavasti varsinkin kun koulu vie huomattavasti aikaa perinteisen toimistoajan ulkopuolellakin mm. läksyjen merkeissä. Koulupäivät on pääasiassa lyhyitä, mutta onhan tuo silti paljon rankempaa, joskin mukavampaa, kuin töissäkäynti. Muut aineet on pääasiassa sellaista maalaisjärjellä ja mutulla meneviä (ainakin siltä tuntuu, tentin jälkeen voin syödä sanani), mutta anatomiaa saa ihan tosissaan opiskella. On mielenkiintoista myös tunnistaa oma oppimistyyli. Tunnilla olen aina aivan pihalla asioista vaikka olisin tutustunut luennon aiheeseen etukäteen ja tehnyt siihen liittyvät tehtävät. Asiat selkenee päässä vasta parin päivän jälkeen yleensä lenkillä, ja sitten ne tuntuukin todella selkeiltä ja yksinkertaisilta ja ihmettelen usein itsekseni miten en tuotakaan voinut tajuta. Selvästi minulla siis menee se pari päivää että aivot saavat prosessoitua tiedon. En muista että aikaisemmin olisin tällaista huomannut joten oletettavasti kyseessä on vanhuuteen liittyvät muutokset ;D

Kutsu opiston pääsykokeisiin kolahti taas luukusta. Juoksukunto ei mielestäni vielä ole riittävä, mutta onhan tässä vielä kolmisen viikkoa tehokasta treeniaikaa jäljellä. Minulla on silti sellainen kutina että todennäköisesti skabat jää tältä syksyltä käymättä. Juoksuahan olen päässyt treenaamaan ihan ilman mitään häiriöitä, ei ole ollut flunssia tai minkäänlaisia jalkavaivoja tms. Mutta muuten olen kyllä ihan romuna. Viikko sitten kävin ensimmäistä kertaa kevään jälkeen kokeilemassa uintia ja totesin että olkapään liikkuvuus on niin surkea ettei vaparia pysty uimaan lainkaan ja rintauinnissakin kipu on aikamoinen. Huomaamatta on siis mennyt vain pahemmaksi tuo olkapää ja kyllähän sen nyt ihan arjessakin huomaa kun tarkemmin ajattelee... Pakko mennä olan kanssa lääkäriin/fysioterapiaan koska se haittaa myös koulussa ja tulevissa harjoitteluissa kun työ on aikalailla fyysistä vaikka perushoidon juttuja vasta opetellaankin. Kirsikkana kakussa pamahti toissapäivänä rintarantaan fasettilukko kun kävellessä pyörittelin käsiä!!! Kyllä tossa vaiheessa viimeistään tuntu siltä että mun kropalla ei kannattane mistään palomiehistelystä enää edes haaveilla. Sirdaludeilla ja särkylääkkeillä oon saanut pari yötä nukuttua, mutta lukko on niin ylhäällä etten saa siihen kohtaan omatoimisesti rullaillen mitään liikettä... fysioterapia siis siinäkin lienee se oikea osoite.

Tänään on ohjelmassa MAPA-koulutusta ja sen "jumppa" osuus jossa harjoitellaan potilaan kiinnipitämistä ja irrottautumista. Oikein innolla odotan sitä näiden mun kremppojeni kanssa, en varmaan pysty tekemään mitään mitä on ohjelmassa. Toivottavasti muiden painia katsellessa jää jotain mieleen.

Siinä niitä kuulumisia täältä susirajalta. Treenit jatkuu viikonloppuna "testicooperin" merkeissä, eli teen sellaiset valmistelut kuin Kuopiossa. Aamulenkki, pidempi tauko ja 6 min lämmittely Cooperiin. En tosin juokse koko matkaa vaan 4 kierrosta tavoiteaikoihin 1.45, 1.35, 1.40, 1.40. En usko että menee, mutta saattaahan tuo yllättää. Sunnuntaina boulderoimaan jälleen kurssille, sikäli kun selkä/olkapää kestää yhtään.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Tough Enough?

Eilen käytiin juoksemassa Tough Viking extreme esterataskabassa Helsingissä. Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun osallhistuin minkäänmoisiin juoksuskaboihin joten hyvin varovaisella tunnustelulla ainakin itse lähdin liikenteeseen eikä suoritusta voi ainakaan kovaksi tai rankaksi sanoa. Esteet oli suhteellisen helppoja ja välietapit hölköthäeltiin sellaista kevyttä höntsää. Siitä huolimatta kyllä alkoi jalka loppupuoliskolla jo painaa. Siinä missä muut joukkueen jäsenet saivat vain lisää virtaa vesiesteistä, minulla kylmä vesi veti jo väsyneen kropan ihan tukkoon vähäksi aikaa... ja vesiesteitä oli loppupuolella useampi. Matkakin oli pisin mitä olen koskaan juossut, vaikka siis vain 12 km. Aikaa meillä meni 1h 25min, kun nopein suorittaja veti radan 45 minuutissa!! Se on siis jo sellaista haipakkaa jota itse en pysty juoksemaan varmaan edes 500m. Urheilijat on kyllä ihan oma rotunsa! Yllättävän vähän tuntuu missään lihaksissa homma. Latsit on vähän kipeenä kiipeilyistä, ja lonkankoukistajat jostain syystä. Reisissä ei sen kummempia lihaskipuja ole joten huomenna puntti kulkee toivottavasti hyvin kun pitkästä aikaa pääsee. Mielestäni minun ei kyllä tarvinnut yhtään hävetä meidän joukkieen palomiesten ja hoitsumiehen rinnalla. Toki jos oltas vedetty ihan tosissaan niin kauas oisin varmasti jäänyt, mutta nyt pysyin tahdissa mukana oikein hyvin.

Viikinkikisaa toughimpaa onkin sitten ollut pari viime viikkoa koulussa. Pitkiä päiviä, paljon uutta opittavaa ja tietysti kaiken maailman fuksiaisia ja muita bileitä, Kauheesti ei ole jäänyt paukkuja treenaamiselle ja viime viikolla vielä yritin kovasti välttää flunssan pahenemista extralevolla ja ravinnolla siinä ihan hyvin onnistuenkin. Koulussa tulee lukujärjestys ainakin helpottamaan tulevina viikkoina, joten jos ei kotitehtävien määrä ihan exponentiaalisesti lisäänny niin lenkkeilylle luulisi jäävän ihan hyvin aikaa. (Ellei vapaita aamupäiviä sitten tule käytettyä vaikkapa nukkumiseen.) Kuopion kisaan on reilu 5vk aikaa, sikäli kun kutsu joskus laatikosta kolahtaa. Paljon pitäisi vielä tapahtua jotta sinne lähtisin, mutta kai se ihan mahdollista on edelleenkin.