perjantai 19. syyskuuta 2014

Terve?

No ikävä kyllä ei...

Blogin päivitystahti on hidastunut huomattavasti varsinkin kun koulu vie huomattavasti aikaa perinteisen toimistoajan ulkopuolellakin mm. läksyjen merkeissä. Koulupäivät on pääasiassa lyhyitä, mutta onhan tuo silti paljon rankempaa, joskin mukavampaa, kuin töissäkäynti. Muut aineet on pääasiassa sellaista maalaisjärjellä ja mutulla meneviä (ainakin siltä tuntuu, tentin jälkeen voin syödä sanani), mutta anatomiaa saa ihan tosissaan opiskella. On mielenkiintoista myös tunnistaa oma oppimistyyli. Tunnilla olen aina aivan pihalla asioista vaikka olisin tutustunut luennon aiheeseen etukäteen ja tehnyt siihen liittyvät tehtävät. Asiat selkenee päässä vasta parin päivän jälkeen yleensä lenkillä, ja sitten ne tuntuukin todella selkeiltä ja yksinkertaisilta ja ihmettelen usein itsekseni miten en tuotakaan voinut tajuta. Selvästi minulla siis menee se pari päivää että aivot saavat prosessoitua tiedon. En muista että aikaisemmin olisin tällaista huomannut joten oletettavasti kyseessä on vanhuuteen liittyvät muutokset ;D

Kutsu opiston pääsykokeisiin kolahti taas luukusta. Juoksukunto ei mielestäni vielä ole riittävä, mutta onhan tässä vielä kolmisen viikkoa tehokasta treeniaikaa jäljellä. Minulla on silti sellainen kutina että todennäköisesti skabat jää tältä syksyltä käymättä. Juoksuahan olen päässyt treenaamaan ihan ilman mitään häiriöitä, ei ole ollut flunssia tai minkäänlaisia jalkavaivoja tms. Mutta muuten olen kyllä ihan romuna. Viikko sitten kävin ensimmäistä kertaa kevään jälkeen kokeilemassa uintia ja totesin että olkapään liikkuvuus on niin surkea ettei vaparia pysty uimaan lainkaan ja rintauinnissakin kipu on aikamoinen. Huomaamatta on siis mennyt vain pahemmaksi tuo olkapää ja kyllähän sen nyt ihan arjessakin huomaa kun tarkemmin ajattelee... Pakko mennä olan kanssa lääkäriin/fysioterapiaan koska se haittaa myös koulussa ja tulevissa harjoitteluissa kun työ on aikalailla fyysistä vaikka perushoidon juttuja vasta opetellaankin. Kirsikkana kakussa pamahti toissapäivänä rintarantaan fasettilukko kun kävellessä pyörittelin käsiä!!! Kyllä tossa vaiheessa viimeistään tuntu siltä että mun kropalla ei kannattane mistään palomiehistelystä enää edes haaveilla. Sirdaludeilla ja särkylääkkeillä oon saanut pari yötä nukuttua, mutta lukko on niin ylhäällä etten saa siihen kohtaan omatoimisesti rullaillen mitään liikettä... fysioterapia siis siinäkin lienee se oikea osoite.

Tänään on ohjelmassa MAPA-koulutusta ja sen "jumppa" osuus jossa harjoitellaan potilaan kiinnipitämistä ja irrottautumista. Oikein innolla odotan sitä näiden mun kremppojeni kanssa, en varmaan pysty tekemään mitään mitä on ohjelmassa. Toivottavasti muiden painia katsellessa jää jotain mieleen.

Siinä niitä kuulumisia täältä susirajalta. Treenit jatkuu viikonloppuna "testicooperin" merkeissä, eli teen sellaiset valmistelut kuin Kuopiossa. Aamulenkki, pidempi tauko ja 6 min lämmittely Cooperiin. En tosin juokse koko matkaa vaan 4 kierrosta tavoiteaikoihin 1.45, 1.35, 1.40, 1.40. En usko että menee, mutta saattaahan tuo yllättää. Sunnuntaina boulderoimaan jälleen kurssille, sikäli kun selkä/olkapää kestää yhtään.

Ei kommentteja: