sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Tough Enough?

Eilen käytiin juoksemassa Tough Viking extreme esterataskabassa Helsingissä. Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun osallhistuin minkäänmoisiin juoksuskaboihin joten hyvin varovaisella tunnustelulla ainakin itse lähdin liikenteeseen eikä suoritusta voi ainakaan kovaksi tai rankaksi sanoa. Esteet oli suhteellisen helppoja ja välietapit hölköthäeltiin sellaista kevyttä höntsää. Siitä huolimatta kyllä alkoi jalka loppupuoliskolla jo painaa. Siinä missä muut joukkueen jäsenet saivat vain lisää virtaa vesiesteistä, minulla kylmä vesi veti jo väsyneen kropan ihan tukkoon vähäksi aikaa... ja vesiesteitä oli loppupuolella useampi. Matkakin oli pisin mitä olen koskaan juossut, vaikka siis vain 12 km. Aikaa meillä meni 1h 25min, kun nopein suorittaja veti radan 45 minuutissa!! Se on siis jo sellaista haipakkaa jota itse en pysty juoksemaan varmaan edes 500m. Urheilijat on kyllä ihan oma rotunsa! Yllättävän vähän tuntuu missään lihaksissa homma. Latsit on vähän kipeenä kiipeilyistä, ja lonkankoukistajat jostain syystä. Reisissä ei sen kummempia lihaskipuja ole joten huomenna puntti kulkee toivottavasti hyvin kun pitkästä aikaa pääsee. Mielestäni minun ei kyllä tarvinnut yhtään hävetä meidän joukkieen palomiesten ja hoitsumiehen rinnalla. Toki jos oltas vedetty ihan tosissaan niin kauas oisin varmasti jäänyt, mutta nyt pysyin tahdissa mukana oikein hyvin.

Viikinkikisaa toughimpaa onkin sitten ollut pari viime viikkoa koulussa. Pitkiä päiviä, paljon uutta opittavaa ja tietysti kaiken maailman fuksiaisia ja muita bileitä, Kauheesti ei ole jäänyt paukkuja treenaamiselle ja viime viikolla vielä yritin kovasti välttää flunssan pahenemista extralevolla ja ravinnolla siinä ihan hyvin onnistuenkin. Koulussa tulee lukujärjestys ainakin helpottamaan tulevina viikkoina, joten jos ei kotitehtävien määrä ihan exponentiaalisesti lisäänny niin lenkkeilylle luulisi jäävän ihan hyvin aikaa. (Ellei vapaita aamupäiviä sitten tule käytettyä vaikkapa nukkumiseen.) Kuopion kisaan on reilu 5vk aikaa, sikäli kun kutsu joskus laatikosta kolahtaa. Paljon pitäisi vielä tapahtua jotta sinne lähtisin, mutta kai se ihan mahdollista on edelleenkin. 

Ei kommentteja: