keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Ajatuksia pääsykokeita edeltävänä päivänä

Huomenna tähän aikaan pääsykokeet ovat jo ohi. Minulle on aikalailla selvää että tie katkeaa ensimmäiseen osuuteen, eli cooperiin tälläkin kertaa. Jos näin ei käy niin se olisi todella yllätys. Aika moni on kommentoinut luottavansa minuun ja siihen että pääsen sisulla sisään. Sisulla päästään varmasti pitkälle, mutta ehkä se ei riitä tässä tapauksessa.

Vaikka palomiehen duuni olisi unelmien täyttymys on oikeasti myönnettävä myös faktat jotka tässä kestävyysharjoittelussa ovat tulleet selväksi. Minulla on ikää jo niin paljon että riittävän kestävyyskunnon ylläpitäminen vaatii kohtuuttuman määrän treeniä, treeniä josta en pidä lainkaan. En ihan oikeasti halua jatkaa 3-4 krt päivässä lenkkeilyä hamaan tappiin asti vaan haluan treenata lajeja joista nautin, eli voimailua. Faktaa on myös se että mielestäni nyt on juoksuharjoitteluun ollut riittävästi aikaa. Vaikka varsinaista kovempaa treeniä tulikin vain 10 viikkoa niin peruskuntoa oli kuitenkin hankittu pohjalle lenkkeilemällä viikottain läpi koko talven. Jos se ei riitä niin palataan tuohon edelliseen kohtaan, eli kohtuuttomaan efforttiin jota kuntoon pääsy/siinä pysyminen vaatii. Lisäksi vielä se jo useasti aiemmin mainitsemani absoluuttisen vo2max:n vaatimus jota en varmasti tälläkään hetkellä, ollessani jo kohtuullisen hyvässä kunnossa, saavuta. Tuo tarkoittaa käytännössä sitä että en voi hommissa enää toimia missään päin suomea ainakaan sen jälkeen kun pelastussukellusohje päivitetään ja oulunmalli toimintakykyä testaavana poistuu. Ensiviikon lauantaina on tuon osalta kohtalonhetket käsillä, kun käyn tekemässä submaksimaalisen polkupyöräergon jossa selviää olenko enää savusukelluskelpoinen. En tiedä miten VPK harrastuksen käy tuon jälkeen. Ainakin motivaatio keikoilla käymiseen varmasti romahtaa jos tarjolla on ainoastaan kuskin hommia ja kekäleiden potkintaa.

Olen alkanut lämpeämään vähän enemmän ajatukselle opiskella ensihoitajaksi. Työ oli varmasti ihan mielenkiintoista ja mielekästä, ja vaikka se on fyysisesti raskasta (jopa palopuolen hommia raskaampaa) niin siinä ei ole samanlaisia fyysisen suorituskyvyn testejä kuin palopuolella, ei ainakaan vielä. Kouluun on kyllä todella hankala päästä, mutta uskon että ihan realistiset mahdollisuudet olisi kuitenkin. Neljän vuoden opiskelu nuorisopuolella kauhistuttaa etukäteen, mutta jospa siitä jotenkin eli ei... En minä mitään muutakaan keksi, ja vaikka nykyisessä duunissa olisi hyvät etenemismahdollisuudet, liksa on kova ja tällä hetkellä jopa viihdyn tiimissäni, en silti halua herätä 10v päässä ja tajuta olevani ja eläväni edelleen tässä IT-limbossa. Siinä vaiheessa tosin olisi jo varaa jäädä vaikka "eläkkeelle" ja hoitaa parvekepuutarhaa loppu elämä, mutta joutomiehen elämä ei kyllä myöskään oikein houkuta. Mutta pääsykoekutsua odotellessa ja anatomiaa opiskellessa eteenpäin!

Vaan huomenna juostaan niin lujaa kuin kintuista pääsee. Tavoite on saada juostua enemmän kuin viime kerralla, joskin siinäkin on tavoitetta ihan kerrakseen. Odotan jo todella malttamattomana että pääsen taas salitreenin pariin ja menenkin juNpalle varmaan ensi töikseni kun palaan Kuopiosta

1 kommentti:

Ivana kirjoitti...

Ja eihän se hyvin mennyt. 2650m päättyi minun taival tällä(kin) kertaa. Kirjoittelen myöhemmin aiheesta enemmän, nyt salille! Jee!! :D