Mikki päähän, kypärä päähän, maski käteen, letkuista kiinni ja reppu harteille, olkaimien kiristys, lantiovyön kiristys, pullo auki... eikun sitä punaista nappia hengitysventtiilissä, pullo auki, puolikiekkaa kiinni, maski naamalle ja kypärään kiinni hengitys sisään ja .... ksssssshhhhh..... kssshhhhhhh kuulostan Dart Vaderilta.
Tänään siis oli ensikosketukseni paineilmalaitteisiin. Vaikeinta hommassa taisi olla pullon avaaminen seläntakana. Minulle kun on mahdotonta tunnistaa vasenta oikeasta, niin voi vaan kuvitella kuinka hyvin myötä ja vastapäivä seläntakana, alhaalta katsottuna löytyy... huomaahan sitä sitten jos ei ilma liiku.
Muutamat henkoset ja maski pois. Ensin taas sitä punaista nappia, sitten henkeä vetämättä maski pois (ettei venttiili taas aukea). Releet pois samassa järjestyksessä ja maahan varoen ettei pullo kolahtele kamalasti. Helppoahan tämä on! Maskissa hengittäminenkin tuntuu ihan normilta, poislukien suhina joka ilman ottamisesta kuuluu. Sama homma pari kertaa uusiksi ja sitten alettiin "urheilla" eli laitteet päällä ensin kävelyä..check, sitten portaiden nousua muutaman kerran.. tässä vaiheessa alkoi vähän ahdistaa ja tuntui että happea ei ehkä tulekaan ihan normaaliin tapaan enää.. ei siinä kuitenkaan auttanut kuin koittaa hengitellä rauhallisesti. Hiki alkoi irrota ja oltiin kuitenkin viileässä hallissa!! Ja pulssi nousi ihan selkeästi (ensi kerralla sykemittari messiin). Rappujen jälkeen letkujen kantoa ja loput ilmat käytettiin aitojen ylittämiseen ja alittamiseen. Montaa minuuttia ei siis tarvinnut painella että oman pullon hälypilli soi kertoen että mentiin 50bar:n alle (aloittaessa ilmaa oli siis noin 100 bar). Kyllä oli helpottava olo saada maski pois naamalta. En pyörtynyt kertaakaan!! Yllä olevaan harjoitukseen toi lisämaustetta eilen iskenyt fasettilukko ja lihaskramppi jonka vuoksi syvään hengittäminen ihan ilmankin laitteita on yhtä tuskaa :D
Sitten purettiin laitteet ja pestiin ja koottiin ja testattiin... aivan hirveästi muistettavia asioita joista ei varmaan jää montaakaan juttua mieleen. Mut toistoa toistoa toistoa.
Ei nyt ollut taaskaan punttailu aiheena tässä blogikirjoituksessa. Mut ehkä jo seuraavalla kerralla niin jaksaa joku lukeakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti