Tänään kävin ortopedia poliklinikalla. Tohtori siinä väänteli ja käänteli tassua jos jonkinmoisiin asentoihin ja totesi saman kuin jokainen aikaisempikin ammattilainen ja amatööri. Onhan se liikkuvuus pahasti rajoittunut.
Magneettikuvista osasi kertoa sen verran että jänteet on kunossa, eikä se suprasinatuskaan ainakaan kovin pahasti ole tulehtunut (turvonnut). Lihaksiakin vielä näytti pari pientä papua löytyvän, joten ihan surkastuneeksi ne ei sentään ole vielä päässeet. Sen sijaan nivelpussiin ei varjoaine ole valunut juuri lainkaan, eli aikasta perinteinen jäätynyt olkapäähän tuo lienee (en muten saanut varsinaista diagnoosia). Lisäksi etulabrum on irti ja jonkunlainen mahdollinen rustonpalanen siellä kuvissa uiskenteli myös. Vaihtoehtoja joista valita a) ei tehdä mitään ja odotetaan josko vaiva paranisi itsestään b) nukutuksessa remmotaan nivelpussin kiinnikkeet auki, kiinnitetään irronnut labrum paikalleen ja huuhdellaan ylimääräiset veret ja suolenpätkät pois. Mitään takeita ei ole siitä että hommasta on mitääm apua ja viimeaikaiset kirurgian opinnot ovat kyllä laittaneet kyseenalaistamaan aika paljon varsinkin ortopediassa tehtävien leikkausten tarpeellisuutta. Siitä huolimatta valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon.
Noh, julkisellahan jonot on pitkät. Aikaa povailtiin johonkin elokuulle. Mutta sehän ei minulle passaa kun pitäisi silloin olla samaisella osastolla harkassa. Vai voisikohan osan harjoittelusta suorittaa potilaan näkökulmasta? Näillä näkymin siis aikaisintaan syyskuun loppupuolella voisi harkita veitsen alle menoa. Aikaistaakaan tuota ei varmaan kannata edes yrittää, koska sitten ei taas ehdi toipua riittävän hyvin että selviäisi harkasta. Veikkaan että jokunen viikko menee ennen kuin käpälä on tässäkään kunnossa kuin nyt. Mutta ei tässä konkurssissa enää 7 kk odottelu haittaa (paljon) mitään :D
Se mikä oli hyvä kuulla oli että jänteet on ehjät joten käytännössä saan treenata nyt mitä haluan. Kipuhan kyllä pitkälti noita jumppia rajoittaa, mutta kyllä sitä kestää kun tietää ettei käsi ainakaan pahemmaksi siitä voi mennä. Täytynee siis lisätä treeniohjelmaan vähän monipuolisemin yläkroppaa nyt ihan pilipali painoilla ja 5cm liikeradalla jotta edes ne pienet papuset mitä olkapäässä on jäljellä säilyy syksyyn asti.
Olo on aika helpottunut, ja ainakin toivoa on että tuolla kädellä vielä puntteja joku päivä nostetaan (eikä vain soudeta).
2 kommenttia:
Älä yhtään pilkkaa pilipalipainoja, perskeles : D
Ehei, parempi pilipali on ei mitään :D
Liikeradat kun olkapäässä on täysin väärät niin ei edes ole halua yhtään isommilla painoilla tehdä vaikka kipu antaisi myöten. Jotenkin tuntuu että täysin vääränlainen liikerata painojen kera ei voi olla hyväksi. Mut liike on lääke, niin ne fysioterapeutit aina saarna.
Lähetä kommentti