Nyt uskallan jo avata suuni, kun nimi on sopimuksessa ja useampikin ihminen tietää asiasta.
Eli työpaikan vaihdos on nyt totta. Reilut 7 vuotta ehdinkin olla edellisessä työpaikassani, mistä se sitten kertoo? Tyytyväisyydestä? Ei. Muutoksenpelosta? Ehkä.
Jo pidemmän aikaa on kuitenkin ollut selvää että nykyisessä, eli pian entisessä työssäni ei ole mahdollista edetä tehtäviin jotka motivoisivat minua parhaan työpanoksen antamiseen, ja olenkin ollut äärimmäisen turhautunut työhäni jo pitkään. Viimeisen vuoden aikana työyhteisössämme tapahtui paljon muutoksia, mikä tavallaan kyllä piristi omaakin motivaatiota koska koin että työyhteisössä oli ihmisiä joilta on mahdollista jotain oppiakin. Työtehtävät sensijaan muuttuivat muutosten myötä enemmän ja enemmän rutiininomaisiksi ja kauemmas siitä mitä itse halusin. Vuodenvaihteessa siirryin pois omalta toimistolta ja siirryin alikonsultiksi toiseen yritykseen. Ja täytyy sanoa, että jo ympäristön vaihdos paransi fiiliksiä huomattavasti.
No, jo ennen vuodenvaihdetta huomasin tässä uudessa työpaikassani kiinnostavan avoimen työpaikan, ja siitä asti onkin ollut aikamoista säätöä ja vääntöä jotta tähän pisteeseen on tultu. Nyt on kuitenkin nimi sopparissa ja homma selvä. Olen tosin vielä pari kuukautta vanhan työnantajan palkkalistoilla mutta uudet haasteet ovat edessä varmasti jo ensiviikolla. Kovasti kieltämättä jännittää, kun ihan selkeätä kuvaa siitä mitä minulta oikeastaan odotetaan, ei ole. Mutta eiköhän asiat tästä selkene! Iso muutos ainakin nykyiseen työnkuvaani verrattuna on tiedossa. Mutta sitähän olen halunnutkin.
Muuten viikkoon on mahtunut kiireiden vuoksi vaan 2 punttia, tiistaina kävin kaverin kanssa salilla ja senjälkeen vähän lutraamassa altaassa, oli vaan jo puhti niin poissa ettei uinnista enää tullut mitään... Tänään kävin tekemässä yläkropalle pumppitreeniä. Ja onhan se kieltämättä kiva punppailla itsensä edes vähän bodanneen näköiseksi silloin tällöin.Ikävä että vaikutus on vain hetkellinen ja tunnin kuluttua ei edes huomaa että olisin junpalla joskus käynyt. Koitan vielä huomennakin ehtiä salille, vaikka kiirettä pitää kun äipän luonna on tarkoitus käydä syömässä ja illalla on Roller Derby treenit. Kuun vaihteessa olisi (Derby) treenileiri Joensuussa, ja olen sinne alustavasti ilmoittautunutkin. Mutta mutta... sain viime treeneissä polven kipeäksi, ja täytyy nyt huomisen jälkeen sitten tunnustella fiiliksiä, että jos tuo parin tunnin treenistä kipeytyy niin eipä ole järkeä lähteä pariksi päiväksi treenaamaan. Mutta kassellaan!
Tulipas paljon tekstiä. Toivottavasti joku jaksoi lukea edes puolet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti