Sivut

tiistai 29. toukokuuta 2012

SS: osat 4 & 5

Viikonloppuna kurssia oli aamusta iltapäivään, joten mahdolliset ja mahottomat viikonloppuriennot piti ottaa hyvin rauhallisesti.

Lauantaina oltiin Lappeenrannassa harjoitusalueella, jossa oli kolme rastia. Kaksi lämmintä suhellusta, toinen kontissa jossa lähinnä otettiin vähän lämpöjä, seurattiin alkupalon kehitystä ja jäähdytyksen sekä tuuletuksen vaikutusta. Toinen harjoitus huoneistossa jossa oli pienen alkupalon sammutus ja potilaan pelastaminen. Kolmannella rastilla harjoiteltiin hätäpoistumista köyden avulla. Päivä oli hikinen, mutta ei mitenkään ylitsepääsemättömän  raskas. Hätäpoistumista olisi voinut reenailla enemmänkin, koska ainakaan ensiyrittämällä ei katon reunan ylitys mennyt ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta jospa sitten vaikka seuraavaksi änkeäisin kattotyöskentelyn ja laskeutumisen kurssille niin siellä varmaan on tiedossa tuotakin lystiä lisää.

Lauantai iltana olikin sitten kaverin valmistujaiset. Kaveri suoritti loistavin paperein kaksi tutkintoa, eli Pelastajan ja Palopäällystön AMK -tutkinnot. Juhlissa oli vallan mukavaa siitäkin huolimatta että alkoa ei juuri voinut ottaa ja juhlinta piti katkaista ennenkuin se edes kunnolla ehti alkaa, koska seuraavana aamuna kello oli soimassa n. 6 aikaan. Unta ehdinkin ottaa 5 tuntia ennen seuraavan päivän "loppusotaa".

Sunnuntain loppusota, eli käytännön "koe" tehtiin taas ihan uudenlaisessa ympäristössä Imatralla tehdaskiinteistössä. Vuorossa kaksi erilaista tehtävää. Ensimmäisellä rastilla kierrettiin rata jossa oli mm. kapealla ritilällä ryömimistä ja kemikaalipöntön poistamine kuumasta tilasta. Siitä huolimatta että homma oli ryömimistä lukuunottamatta pelkkää kävelyä taisi se ainakin minulle olla suhteellisen raskasta koska imaisin vartissa ilmapullon lähes tyhjäksi. Toinen tehtävä oli ihmisen pelastiminen huonestosta. Homma oli aikalailla samanlaista kuin normi huoneistopalossa toimiminen, mutta tehdasmiljöö toi hommaan omat haasteensa niin huoneiston muodon kuin lattian korkeuserojen muodossakin. Siinä se sitten oli. Kalut pakkiin ja asemalle todistusten jakoon ja laitteiden huoltoon.

Nyt olen siis, en vielä virallinen savusukeltaja, vaan virallisesti savusukelluskelpoinen. Ja ylpeä sellainen! En itse tunne yhtään naista joka tällähetkellä savusukeltajana toimisi. Onhan meitä varmasti, mutta aika vähän.

Tajusin taas kuinka hemmetisti tätä hommaa rakastankaan!! Ja pelkään ihan tosissaan että mitä jos minusta ei olekkaan oikeaksi palomieheksi? Mitä jos en saavutakkaan riittävää lihaskuntoa? Mitä jos keuhkojen kapasiteetti ei vaan riitä? Mitä jos olen liian VANHA ennenkuin saan lukiopaperit siihen kuosiin että voin edes hakea opistoon? Ajatus saa tosi murheelliseksi, mutta eihän siinä auta kun yrittää vaan parhaansa kaikilla osa-alueilla. Jos ei näillä korteilla ole asiaa jatkoon niin sitten ei vaan voi minkään.

4 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Onnea savusukelluskelpoisuudesta vielä tätäkin kautta! On se mimmi niin kova!!! Hienoa :)

Tsemppiä noihin lukio hommiin, jotta pääset pykälää lähemmäs unelmaa!

Ivana kirjoitti...

Kiitti onnitteluista ja tsempeistä <3

Ikävä kyllä tokarihomma ei ole ainut este minun ja unelman välillä. Mutta yksi kerrallaan näitä vaan on raivattava!

Riinu kirjoitti...

Vaikkei naisilta ikinä saiskaan kysyä ikää, mut kysyn silti :D Meinaan vaan, että pelastusopistolla on keski-ikä sellasen 28-30 wee

Ivana kirjoitti...

Minulla on ikää nyt 33 vuotta... Että en ihan tuohon keski-ikäänkään mahdu. Tietysti jos jotain positiivista hakee niin naisilla ei tuo fyysinen suorituskyky laske iän myötä ihan samalla tavalla kuin miehillä.