07.30 Saavuin töihin, siis päivätöihin toimistolle
08.30 Tuli hälytys. Laitelin viestiä takaisin että tulen tarvittaessa keikalle. Porukkaa oli ilmeisen vähän koska kohta tulikin jo soitto perään että josko viitsisit saapua asemalle. Töistä sinne ajaa noin vartin, mutta koska ajoin yhden liittymän pitkäksi, aikaa meni snadisti kauemmin ja puhelimet pirisi. Pihalla tulikin jo miehet vastaan minun kamojen kanssa ja hyppäsin pakun takapenkille pukemaan.
Keikka oli omakotitalon palo meidän
aseman nurkilla. Kun päästiin paikalle talo oli ollut jo täyden
palamisen vaiheessa ja sisällä oli käyneet niin työvuoron kuin meidänkin
sukeltajat. Osa kämpästä oli vielä tutkimatta ja minä menin seuraavassa
parissa jatkamaan. Tässä vaiheessa ei ollut tietoa mahdollisita
uhreista. Tämä oli siis ensimmäinen kerta kun savusukelsin oikeassa
tilanteessa. Yllättävää kyllä fiilis ei mitenkään eronnut
harjoitustalossa tehdyistä sukelluksista vaikka tilanne oli todellakin
toinen. Ei jännittänyt tai pelottanut, eikä syke noussut muuta kuin
rasituksesta) vaikka portaat miltei ehtivät palaa kokonaan alta
yläkertaa tutkiessa. Ehkä tavallaan "pettymys" ettei tullut mitään
adrenaliini rushia, mutta toisaalta myös hyvä huomata että ainakaan
normi savusukellus ei ole liikaa minun nupille. Voi olla että olisi
ollut eri asia jos sieltä olisi pitänyt kantaa joku ulos. Mutta asukkaat
olivat onneksi kaikki muualla. Ikävä juttu muuten, taas yksi perhe joka
joutuu aloittamaan elämänsä kokonaan alusta. Tavara on vaan tavaraa,
mutta henkilökohtaisten tavaroiden menetys, lasten piirrokset, heidän
lelut yms. ottaa varmasti koville.Keikalta matka jatkui laitteiden huoltoon ja asemalle. Alkoi nälkä jo painaa ja oltiin lähdössä porukalla syömään ennen päivätöihin paluuta kun...
12.30 tuli uusi keikka. Tälläkertaa Joutsenoon Metsä Fiberin tehtaalle. Täällä ei kauan nokka tuhissut ja päästiin pienten miehistönhuolto ja tankkaus operaatioiden jälkeen ajelemaan takaisin kohti kotia.
14.30 Takaisin töissä, siis toimistolla
16:30 Lääkäri hakkasi kortisonipiikkejä olkapäähäni.
Illalla olin ihan törkeän väsynyt. Teki mieli painua pehkuihin heti kun pääsin kotiin, mutta sinnittelin 9 asti. Onneksi kävin ajoissa nukkumaan, koska...
00:30 Hälytys tuohon tien toiselle puolelle Kimpisen koululle jotenlähdin silmät ristissä kommandona ajelemaan taas asemalle. Koululla paloi ullakolla ja siellä hommiksi jäi lamppujen raahaaminen hmm... 6-7 tai montahan kerrosta talossa onkaan, rakennustelineitä pitkin ullakolle. Yllättävän raskasta paineilmalaitteet selässä. Hiki virtasi.. vähän tuli lapion varressa nojailtua myös että näyttäisi siltä että tekisinkin jotain. Alkoi vaan hieman olla jo puhti pois tuossa vaiheessa. Kahden jälkeen olin jo kotona, pikainen suihku ja sänkyyn pyörimään.
Tuossa vaiheessa kävi kroppa jo niin ylikierroksilla ettei unensaannista ollut toivoakaan. En siis montaa silmäystä ollut nukkunut kun...
03:30 Keikka edellisaamun kohteeseen. Laitoin puhelimen äänettömälle ja päätin että jatkan unia. Pakko saada edes pari tuntia unta yössä ettei päivätyö ihan tosissaan kärsi.
06:30 Kello soi, heräsin, söin, puin ja lähdin päivätöihin
Harvinaisen vauhdikas vuorokausi, joka taas kerran pisti miettimään että olisko minusta palomieheksi. Toisaalta kyllä 4 tuollaista isompaa possakkaa vuorokaudessa on työvuorollekin harvinaista. Suurin osa keikoista on kuitenkin automaattihälyjä tai pannulle kärähtänyttä pekonia. Lisäksi palomiehillä olisi tuon jälkeen alkanut 3pv vapaat. Minua odotti 9h työpäivä toimistolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti