SM-kisat, ja samalla tämä 6kk kestänyt kilpailuihin valmistava kausi on nyt ohitse ja on aika siirtyä normaaliin arkeen, mitä se sitten tarkoittakaan. Ruokavalio on pidettävä ainakin vielä kurissa ja lisäiltävä sapuskoinnin määrää vähän kerrassaan kohti normaalia tasoa. Samoin treenit jatkuu, tosin sillä erolla entiseen että kaikki liikkeet jotka aiheuttavat kipua voin nyt suosiolla jättää pois. Toissapäivänä kävinkin jo salilla vähän kokeilemassa ja totesin että ainakin jalkoja ja selkää voi treenata, sekä normi penkkiä tehdä kivutta. Sensijaan muut punnerrusliikkeet ja olkapääliikkeet on kyllä täysin poissa ohjelmasta. Ensi kerralla kokeilen mitenkä on käsien laita.
Eilen kävin näyttämässä olkapäätä työpaikkalääkärille, joka pikaisen vääntelyn tuloksena totesi että kiertäjät ovat ehjät ja joku tulehdus siellä varmaan on. Lepoa ja tulehduskipulääkettä. Sain kuitenkin vielä fysiolähetteenkin kun sitä erikseen vinguin. Toivottavasti tämä vaiva helpottaa pian ja pääsen keskittymään täysillä treeneihin.
Syöminen tuottaa ongelmia... Toissapäivänä pystyin pitämään normaalin dieettipäivän, mutta jo eilen homma lähti taas ihan lapasesta. Kroppa lienee niin aliravitsemustilassa että kun pikkuisenkin antaa periksi niin ahmiminen alkaa eikä psyyke ole tarpeeksi vahva sitä pysäyttämään. Vaikeita aikoja siis on edessä, mutta toivottavasti tämä tästä.
Tänään sain itseni jo lyhyelle aamulenkillekin! Ne täytyy pitää ohjelmassa niin kauan kuin vain tarkenee. On nimittäin huomattavasti pirteämpi aloitus työpäivällekin kun on käynyt kevyesti reippailemassa. Mutta ei mitään intervalleja ainakaan hetkeen, kävelyä ja hölkkää.
Sitten sananen kisoista ja kisaviikonlopusta.
Minähän lähdin Helsinkiin jo ajoissa perjantaina. Kävin iltapäivästä Varustelekalla kuvattavana ja odotan innolla kuvausten hieman arveluttavia lopputuloksia. Yksi otos päätyikin ko. lafkan Facebook sivuille "perjantai" kuvaksi. Vaikka huumorimielellä oltiin toki liikenteessä on kuvien teema ja toteutus sellainen että en niitä ehkä sen enempää tahdo ainakaan sukulaisille ja työnantajille mainostella. Senverran hyvänmaun toisellapuolen jo mentiin. Mutta hauskaa oli! Kuvauksista painuin GB gymille vielä treenaamaan ja tapaamaan valmentajaa, ja illaksi kaverin kanssa kaffittelemaan. Päivä oli siis todella pitkä, ja uni tuli äkkiä kun pääsin yöpaikkaani ystävän luokse.
Lauantaina olikin vuorossa kilpailijakokous jonka jälkeen lähdin taas yhden ystävän kanssa terassille litkimään kahvia ja vettä. Helsinginreissut on usein aika rankkoja jo siksikin kun on niin paljon kavereita joita on tarvis tavata. Istuskellessani tajusin yhtäkkiä että hotellkille piti mennä ennen kuutta, ja kun puhelimellakaan ei päässyt läpi niin aikamoisella kiireellä jouduin ensin kävelemään ja sitten ajelemaan Hakaniemeen että ehdin paikalle. Ilta menikin sitten jalat ylhäällä makoillessa kun voimat oli jo aikalailla poissa.
Sunnuntai... Kisapäivä... Herätys oli klo 05:00, piti laittaa värit ja meikit ja tukka. Herätin huvittuneisuutta hotellin henkilökunnassa kun kävin lämpörullat päässä aamiaisella. Mutta se kannatti ja huoltajani sai loihdittua aivan sikamakeen kampauksen minulle. Taas oltiin vähän aikataulusta jäljessä, ja Finlandiatalolle ehdittiin n. 9.30, kun kisat alkoi 10.00. Onneksi aikataulu oli myös ehkä noin vartin jäljessä, joten pikkaisen ehti vielä pumppaillakin ennen lavalle ryntäämistä.
Hyvä juttu kiireessä oli se että ei ehtinyt jännittämään. Sinne vaan lavalle oli työnnettävä ja hyvinhän se meni!! Lappeenrannan kauhukokemusten jälkeen jännitti todella miltä lavalla tuntuu, mutta fiilis oli oikeasti aivan loistava vaikka ei sitä hymyä vielä oikein kunnolla irronnutkaat. Ekan kiekan jälkeen olikin monen tunnin paussi jonka aikana välillä makoilin pitkinpoikin takahuonetta ja välillä pyörin expossa tuhlaamassa rahojani. Kroppa näytti keräävän nestettä jonkin verran tässä kierrosten välissä ja kunto oli finaalissa huonompi kuin aamukisassa. Mutta ero nyt oli ihan marginaalinen. Muutama kilo rasvaa pois niin homma olis ollut ihan toinen.
Finaalissa oli vielä toiset vertailut, sekä jännityksellä odottamani vapari. Vaparissa pystyin rentoutumaan yllättävän hyvin ja sain vähän sitä paljonkaivattua "pilkettä" silmäkulmaan. Ikäväkyllä kompuroin vähän jalkojeni kanssa mikä soitkikin sitten suoritusta aikalailla. Mutta kaikki ei kai voikaan mennä nappiin ja olen oikein tyytyväinen suoritukseen. Kaikenkaikkiaan reissusta jäi hienon pokaalin lisäksi loistava fiilis ja Lappeenrannan kauhut ovat jo unohtuneet. Kisakipinä jäi, ja voin melkein luvata että lavalle kapuan uudestaan. Paremmassa kunnossa vaan sitten!
Tässä vaparivideo sekä pari finaalikuvaa Pakkotoisto.com:in galleriasta lainattuna:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti