Ihan aina, jos koskaan, ei tämä veparin homma ole sitä teeveestä tuttua seksikästä ja sankarillista palavaan taloon ryntäämistä ja söpön tytön, pojan tai kissan pelastamista. Esimerkiksi tänään kun sammuttelimme 300 tonnin talousjätekasaa oli siitä kyllä glamouri kaukana.
http://yle.fi/uutiset/lappeenrannan_pajarilassa_palaa_iso_jatekasa/7069512
Keikka tuli jo aamulla puoli 5 aikaan, mutta silloin käänsin itse vain kylkeä ja laitoin puhelimen äänettömälle. Aamulla kuitenkin kaivattiin paikalle jo vaihtomiehiä joten kun päivän ainut pakollinen työpalaveri oli ohi vaihdoin (kuvainnollisesti) jakkupuvun sammutusasuun ja painun jätekasan kimppuun. 6 tuntia jaksoin letkun varressa roikkua, välillä paineilmalaitteiden kanssa kun savu oli sen verran sankkaa, ja välillä ilman. Tuollaisiin ei varsinaisesti savusukellustehtäviin olisi kyllä tosi kätevä joku aktiivihiilisuodattimilla varustettu hengityssuojain. Tuntuu ihan liioitellulta käyttää laitteita ja on se ihan pirun raskastakin pitää painavia pulloja selässä tunti tolkulla, mutta toisaalta ei tekisi mieli kaikkia savuja hengittääkkään. No, ei meillä sellaisia ole.. eikä tule.
Lähistöllä asuvien lasten kuski, ehkä ukki, ja muksut kävivät kysymässä kauanko sitä myrkkysavua vielä tulee. No varmaan aika pitkään... mutta myrkyllisyydestä en kyllä tiedä. Kasaa oli purettu ehkä puoliväliin kun lähdin paikalta ennen neljää, eli eiköhän se vielä huomisaamunakin siellä käryä. Saa nähdä tuleeko uudelleen lähtö.
Nyt salille rusauttamaan paineilmalaitteiden jumittama selkä taas vetreäksi. Vuorossa mitäs muutakaan kuin penkkiä ja leukoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti