Yö letkussa roikkuen

Valmentaja on kieltänyt minulta yöjuoksut, koska kulutusta on mahdotonta arvioida ja palautuminen yön valvomisesta saattaa kestää päiviä.

Kun illalla 11 aikaan luurista kuului tuttu hälytysääni, en malttanut olla lähtemättä. Katumus tosin iski heti kun matkalla tsekkasin luurista että kyseessä oli maastopalo kaatopaikalla. Lyhyestä virsi kaunis, suoritin kokovartalotreeniä letkunpäässä roikkuen reilu 6h, ja kaluston huoltojen jälkeen olin kotona aamulla 7.30.

Koitan tässä juuri heräillä ja keräillä itseäni 2 tunnin unien jälkeen. Enempää ei viitsinyt nukkua ettei rytmi muljahda ihan tyystin ympäri.

Yläkropan lihaksia särkee. Vaikka sykkeet ei tuollaisessa maastopalon sammuttelussa paljon nouse kun voi vaan seisoskella pääasiassa paikoillaan, niin se paineistetun letkun päässä roikkuminen monta tuntia putkeen käy kyllä kokovartalon lihaskuntotreenistä. Varsinkin kun miun elopaino on nykyään niin naurettava niin sain tosiaan tehdä töitä että en lentänyt suihkuputken jatkona pitkin pituuttani.

Onneksi tänään ei tarvitse tehdä punttia, ja uskoisin että yöjuoksu korvaa päivän 1,5h kävelylenkinkin. Voin siis keskittyä muihin hommiin, kuten eilen poimittujen marjojen pakastamiseen (ja maistelemiseen).

Väsymyksen lisäksi ongelmaa tuottaa kyllä päivän ruokailut. Tänään on taas matalakaloripäivä, ja öisellä keikalla tuli jo syötyä pari ruisleipää pällyksineen, mikä meinaa että loppupäivälle on luvassa vielä normaaliakin nihkeämmin sapuskaa. Pitäisi kai raahautua kaupoille hakemaan vaikka kaalia jolla voisi täyttää vatsan vähillä kaloreilla. No ei auta valittaa, itsehän soppani keitin.

Nyt hetkeksi vaakatasoon kirjan kimppuun, herätys varmuuden vuoksi, jos satun nukahtamaan