tiistai 30. marraskuuta 2010

Rakas joulupukki...

Toivoisin joululahjaksi rollaattorin ja puhesyntetisaattorin, sekä varmuuden vuoksi kaikkia muita apuvälineitä sekä proteeseja joita varastostasi löytyy. Vaihtoehtoisesti voin huolia myös henkilökohtaisen fysioterapeutin joka päivittäin murjoo minut kuntoon (äänihuulia myöten).

Nyt on siis käynnissä joku totaalinen lahoaminen. Ehkä se on tämä korkea ikä.. ja kroppa on nyt todellakin tullut tiensä päähän.

Ääni on siis Pakkojoulujen jäljiltä kadoksissa jo kolmatta päivää. Onneksi olen ammatiltani nörtti ja asiakkaiden kanssa täytyy puhua harvemmin.. Tänä aamuna kurotin jotain lattian tasosta vain todetakseni että selkää ei kärsi taivuttaa yhtään eteenpäin tai siihen sattuu kuin puukolla löisi... selkä jäykkänä ja notkolla ei ole ongelmaa. Istuskelenkin siis yliryhdikkäänä täällä toimistolla toivoen että vielä pääsen tästä tuolista ylös. Tähän päälle vielä reilu viikon vasivanneet rytmihäiriöt (joita ei muuten tänään ole vielä tullut!!), niin alkaa vaikuttaa siltä että meikäläisen parasta ennen päiväys on kyllä auttamattomasti mennyt.

Elättelen kuitenkin toiveita että selkä olis iltapäivään mennessä parempi ja pääsisin salille. Vuorossa olis kuitenkin vain olkapää-ojentaja treeni joten selkä nyt ei siinä touhussa niin tärkeässä asemassa ole... Mut nähtäväksi jää. Kyllä ketuttaa!!

2 kommenttia:

Elsil kirjoitti...

No tuohan kuullostaa vaan siltä että oireesi ovat ihan psykosomaattiset ja korjautuu ajan myötä! Viikonlopun aikana iästä oli puhuttu ehkä jopa hieman liikakin ja siitä se sitten alkoikin painaa!

Parasta ennen ja viimeinen käyttöpäivää onkin sitten kaksi aivan eria asiaa :D

Taratin kirjoitti...

Hehe, kiitos Elsil lohdutuksesta, jospa miulla olis sitten vielä vähän matkaa siihen viimeiseen käyttöpäivään :D

Selkä ei enää vihlonut, mutta on tänään sitten ihan jumissa. Mut onneks on hieroja. (Vois kyllä kokeilla sitä dr. Ekin suosittelemaa autonvahauslaitetta kanssa). Ääni on vieläkin poissa.. en tiedä pitäskö käydä tohtorilla kohta.