Sivut

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Jyväskylän skabat takana

Noniin, nyt se on tehty, CBB neitsyys on mennyt.

Seuraa lyhennelty raportti vklopun kulusta:

Perjantaina siis lähdettiin iltapäivästä ajamaan kohti Jyväskylää jossa kilpailijakokous oli klo:18:00. Matkassa mukana huoltaja Irina ja aviomies. Aikataulu oli aika tiukka ja pientä kiroilua matkalla aiheutti pääasiassa Mikkeli ja "nuo Mikkeliläiset", joiden totesimme olevan äärimmäisen rauhallisia mitä ajonopeuksiin tulee. Onneksi Mikkelistäkin selvittiin, eikä jouduttu käsikähmään paikallisten asukkaiden kanssa.

Kisahotlalla oltiinkin siis loppujenlopuksi ihan ajoissa ja ehdin jopa käydä huoneessa pyörähtämässä ennen kisakokousta ja pelättyä punnitusta. Punnitus tosiaan jänskätti, kun paino oli seilannut aika ylhäällä, mutta sehän meni sitten ihan heittämällä läpi kun olin vielä kasvanutkin sentin!! (Punnituksessa tosin oli myös järjestäjillä epäselvyyttä naisten CBB painorajoista kun niitä ei näy netissä, eli en tiedä olisiko punnitusta edes voinut failata ;)) Ilta meni sitten värejä laittaessa ja seuraavan päivän sotasuunnitelmaa tehdessä.

Lauantaina kello herätti seiskalta ja painuttiin aamupalalle. Itse sain nauttia annoksen puuroa ja katsoa vierestä miehen ja huoltajan herkkulautasia. Värit oli jonkun verran kärsineet yön aikana ja aamulla laitettiin vielä pari lisäkerrosta lisää maalia nahkaan ja meikit naamaan. Irina hoisi meikkaukseni oikein mallikkaasti, mutta hiusten kanssa tuli vastaan yllättävä ongelma kun ei osattukaan tehdä kiharoita raudalla joka oli matkassa mukana. Tukka jäi siis laittamatta joka kyllä jälkikäteen kuvista katsottuna latisti lookkia aikalailla, mutta ei se onneksi kisapäivänä itseäni mitenkään haitannut.

Kisapaikalle siis ja takahuoneesta varaamaan omaa nurkkausta. Pumppailu oli vähän hakusessa, enkä kovasta hrilumisesta huolimatta saanut minilihaksiini mitään painetta. Täytynee tuotakin hommaa treenailla ihan erikseen salilla tässä tulevien viikkojen aikana. Ensimmäinen kierros oli todella äkkiä ohi, eikä mitään suurempaa jännitystä tullut. Lavalle ei tosin juuri kuulunut tuomarien ohjeet, mutta asennot meni varmaan jotakuinkin oikeassa järjestyksessä. Ainut kisakumppanini Hanna-Mari oli aivan jäätävän upeassa kunnossa!! Respect!

Kierrosten välissä oli ärsyttävän pitkä tauko. Käytiin levykaupassa pyörähtämässä mutta jotenkin ei vaan jaksanut keskittyä kaupoilla pyörimiseen ja mentiinkin sitten aika pikaiseen kisapaikalle takaisin makoilemaan.

Toinen kierros alkoi taas vertailuilla ja kohta olikin edessä se etukäteen jännittävin hetki eli vapari. Siitäkin selvisin olosuhteisiin nähden ihan kunnialla, vaikka jälkikäteen viedeolta katsottuna tietysti on kamalasti korjattavaa (niin vaparissa kuin asennoissa ja esiintymisessä yleensäkin) mutta tavoitteeni oli vain selvitä omin jaloin lavalta pois ja sen tein.



Ennen palkintojen jakoa tunnelma takahuoneessa alkoi olla jo hulvaton. Fitness typyt olivat jo lähteneet omille teilleen ja me oltiin Hanna-Marin kanssa kahdestaan bäkkärillä. Vähän alkoi pää pehmetä siinä vaiheessa, olin jo ties monenteenko kertaan ottamassa biksujakin pois päältä kun en enää muistanut että piti vielä mennä lavallekin. Poseerattiin pömppömahoja peilin edessä, ja täytyy myöntää että Hanna-Mari vei minua siinäkin ihan 100-0, on vissiin ollut vähän eri mittasuhteessa meidän tankkauseväät! Pokaalit käytiin pokkaamassa ja sitten se vklopun odotetuin hetki eli SYÖMÄÄN.

Käytiin paikallisessa Nepalilaisessa ravintolassa syömässä, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Ajattelin jo että helpollapa selvittiin, tuli syötyä hyvää bodyruokaa kohtuullisin määrin. Jostain syystä kotimatkalla iski kuitenkin himo ruisleipään ja suolaiseen herkkuun ja salmiakkiin... Himo vaan kasvoi kun Jyväskylä-Mikkeli välillä ei ollut yhtään huoltamoa. Pysähdyttiin sitten Mikkelin ensimmäiselle Shellille, mutta siellä ei ollut ruisleipää!! Ilmaisin pettymykseni ilmoittamalla seurueelle että täältä emme osta kyllä mitään!! Seuraava vastaan tullut huoltamo oli ABC Mikkeli, sieltä tarttuikin matlaan jo pieni sipsipussi, salmiakkikarkkeja ja ainut ruisleipä mitä kahvilassa oli tarjolla. Kyllähän se paremman puutteessa kelpasi, olisin tosin halunnut jonkun perinteisen huoltamoruikkarin, lohella ja munalla. Loppumatkasta sainkin siis jo kelpo ähkyn aikaiseksi, kurjuuden maksimoimiseksi söin vielä illalla kotona rahkaa, jonka perustelin itselleni normaali ruokavalioon palaamisella. Olipa kiva käydä nukkumaan maha ihan pinkeänä.




Mitkäs fiilikset siis näin jälkikäteen? Se tehtiin mitä mentiin hakemaan, eli ei tarvinnut kantaa pois lavalta eikä mitään kamalia mokia tapahtunut. Vaparissa tuli täydellinen black-out yhdessä kohtaa, mutta videolta se ei näy ollenkaan. Harmittaa että en ole päässyt parempaan kuntoon. Kun lihasta ei juuri ole niin pitäisi olla kireyttä, enkä ymmärrä mikä siinä on että en pääse kireäksi. Dieetti on ollut pitkä ja olen kiltisti tehnyt valmentajan ohjeiden mukaan kaiken. Mitään lipsumisia ei ruokavaliossa ole ollut, eikä sairastumisetkaan ole dieettiä häirinneet, mutta kun ei kiristy niin ei kiristy. Se ketuttaa kyllä!! Esiiintymisessä on paljon parantamista. Kauheaa hätäilyä oli nyt, näytin epävarmalta ja "tympääntyneeltä", mutta eiköhän se siitä parane nyt kun ensimmäinen kerta ohi. Jos SM kisojen tavoitteeksi ottaisikin rennon ja rauhallisen esiintymisen.

Kivaahan tuo oli, vaikka edelleenkään sellaista "ooh tää on aivan huippua ja ihanaa!!!" fiilistä ei hommasta tullut. Mutta kokonaisuudessaan tosi hauskaa, varsinkin loppuajasta takahuoneessa. Ja odotan kyllä jo innolla SM-kisoja.

Seuraavaksi käyn siis pyörähtämässä lavalla Lappeenrannan kisoissa Body Fitneksessä. Sinne ei tehdä mitään viimeistelyjä, haluan vain hakea lisää esiintymiskokemusta SM-kisoja varten.Nyt 4 viikkoa kovaa treeniä ja toivottavasti saan edes vähän siistimmän kunnon aikaiseksi lavalle. Haaveet kireästä kunnosta saan kyllä heittää jo romukoppaan.

Tänään on vielä vapaata syömistä, mutta minulla se kyllä tarkoittaa nimenomaan normaaleja dieettisafkoja mutta pikkaisen isommilla annoksilla. Huomenna takaisin dieetin pariin, palataan kalorivaihteluihin mutta kalorit tippuu reippaasti. Salille näillänäkymin huomenna tai ylihuomenna.

6 kommenttia:

Ansku kirjoitti...

Oi että oli upea vapari. Todella kauniisti ja kissamaisesti liikehditty. Sanalla sanoen Hieno!

Ivana kirjoitti...

Kiitos Ansku. Itse tykkään vaparistani paljon, mutta se vaatii vielä paljon itsevarmuutta ja rohkeutta esiintymiseen, oli aikamoista hapuilua nyt. Mutta nyt kun se on ensimmäisen kerran julkisesti esitetty niin ehkäpä SM:issä menee sitten jo paljon paremmin!

Hauska muuten videota katsellessa huomata että vaparissa tapahtunut blackout joka tuntui kestävän sekunteja ei näkynytkään millään lailla :D Kroppa ilmeisesti teki mitä piti vaikka päässä löikin tyhjää.

Outi kirjoitti...

Hieno vapari kyllä, tykkäsin kans! :)

Jonna1983 kirjoitti...

Komppaan edellisiä, tosi hyvä vapari! Nykyään harva jaksaa hirveesti panostaa vapariin (varsinkaan miehet) ja on todella ilo katsella tuollaista vaparia kuin sulla :)

Nyt vaan kova tsemppi päälle ja teet kaiken voitavasi. Onko ketosta ollut valmentajan kans mitään puhetta? Tai kahden treenin päivistä eli tekisit aamulla kiivastempoisen punttiaerobisen tyhjällä vatsalla ja illalla varsinaisen puntin?

Mulla on kyl ihan sama ongelma et kireeks vaan en pääse. Ens kisoihin kun olen sit joskus menossa niin varmistan, että lähtökunto dieetille on max. 10 kiloa kisapainosta. Nyt on tosin niin hyvä valmentajakin että tiedän kireäksi pääsemisen onnistuvan! Ennen en luovuta kun oon päässyt oikeesti hyvään kuntoon, kele!

Ja mitä tulee vielä siihen "ou jee, ihanaa olla lavalla" fiilikseen niin mulla semmonen ainakin oli viime syksynä. Luulen sen johtuvan suureksi osaksi hyvästä kisaporukasta joka meillä oli. Kuuden tytskän kesken meillä oli aika lystiä takahuoneessa :D Ehkä se vaatii vähän suuremman joukon kuin mitä teil on mut kyl se sit SM:ssä viimestään tulee!

Ivana kirjoitti...

Kiitos Outi ja Jonna.

Jonna, olin tässä viimeiset matalilla hiilareilla, sellasta ~40g päivässä, mutta ei kai riittävän alhaiset että oisin ketoosiin päässyt. Tuntui ihan p*skalta ja itse olen sitä mieltä että tarvitsisin ylipäänsä enemmän hiiluja että saisin aerobiset tehtyä hyvällä temmolla. Tuollainen aamupuntti voisi olla kokeilemisen arvoista tietty. Tekis mieli jatkaa dieettiä kisojen jälkeen ja katsoo mitä vaatii päästä kuntoon. Mut en sitten tiedä...

Ja kyllä meilläkin oli hauskaa siellä bäkkärillä (Nimenomaan hetkittäin Hannan kanssa) mutta ei se lavalla esillä oleminen ole edelleenkään mun juttu, ja se kyllä näkyy... Ehkä vaihdan voimailuun niin ei oo niin tärkeetä se miltä näyttää. (No en vaihda, ei oo lahjoja siihen(kään))

Jonna1983 kirjoitti...

Taitaa olla munkin kohdalla tulevaisuus bikinisarjassa :D