Tähän asti olen blogissa käynyt läpi lähinnä fyysisiä olotilojani. Treenin kulkua tai kulkemattomuutta, nälkää tai painon jumitusta ja tippumista. Henkinen puoli ja dieetin vaikutus psyykeeseen on jäänyt kirjoitusten ulkopuolelle, johtuen pitkälti siitä että väsymystä ja satunnaista vitutusta lukuunottamatta nuppi on (tähän asti) pysynyt aika hyvin kuosissa.
Tänään kuitenkin oli ensimmäinen kerta kun meinasi oikeasti itku päästä.
Stressiä aiheuttaa tietysti fyysisiin muutoksiin liittyvät huolenaiheet. Ensimmäinen kisapäivä lähestyy, mutta kroppa näyttää pehmeältä. Kaikki paikat vaan roikkuu ja lihoista ei tietoakaan. Eniten ehkä kuitenkin masentaa ihan yleisesti tämä kuihtunut ja kutistunut olemus. En yhtään tahtoisi olla tällainen pieni ruipelo joka näyttää vaatteet päällä lähinnä narkkarilta tai anorektikolta. On surkeaa kun kovalla työllä hankitut muodot, kuten paras puoleni takapuoli, vaan katoaa johonkin...
No, fyysiseen olemukseen liittyvä ahdistus on vain osa kokonaisuutta. Tämänpäiväisen hysteriakohtauksen syy oli näkymättömissä tuolla korvien välissä. Kun tuntuu että pää sanoo ihan tyystin sopimuksen irti, on ihan kyvytön tekemään mitään päätöksiä tai ajattelemaan yhtään selkeää ajatusta. Sitten kun itse on ahdistunut tästä henkisestä taantumuksesta, eikä saa "sääliä" tai edes tukea ympärillä olevilta ihmisiltä niin soppa on valmis. Kyllähän minä ymmärrän kuinka turhauttavalta se muista tuntuu kun meikäläinen taantuu pikkulapsen tasolle ja koittaa delegoida kaiken aivotyötä vaativan toiminnon kuten "Monelta meidän viimeistään pitäsi mennä paikkaan X että ehditään takaisin kotiin." jonka jälkeen alan hysteerisesti huutamaan kun en saa vastausta. Mutta kun se oikeasti tuntuu tosi pahalta kun huomaa ettei kykene enää itse ajattelemaan selkeästi. Vähän niinkuin dementian alkuvaihe, kun vielä on senverran järjissään että ymmärtää mitä on tapahtumassa.
No, olipas taas sekava vuodatus. Pointtini ehkä oli että aliravitsemustila ei ole aivoille hyväksi. Toivottavasti tämänpäiväinen kuitenkin oli vain joku poikkeava olotila eikä jatku päivittäin seuraavaa 5 viikkoa.
3 kommenttia:
Tsemppiä loppurutistuksiin! Kait nuo olotilat kuuluvat jokaisen kisadiettiin ajoittain ja huomenna taas uusi päivä :) hyvin sulla on kunto edistynyt, mitä olen blogiasi seurannut ja hyvältä kroppa näyttää. Tietty onhan se terveempää ajattelua surra kadonneita muotoja kuin kisojen jälkeen surra muotojen takaisin tulemista :)
Kiitos Outi tsempeistä!
Ihan oikeassa olet että kuuluu dieettiin ja tosiaan tänään on taas ihan hyvä draivi, pää toimi eikä paljon tee mieli mistään murehtia.
:)
Lähetä kommentti